Artikkelit

EKG:n raajakytkentöjen tulostusjärjestys loogiseksi?

Onko jo nyt aika esittää EKG:n raajakytkennät oikeassa järjestyksessä?
EKG:n raajakytkennät on esitetty liki 100 vuoden ajan järjestyksessä I, II, III, aVR, aVL, aVF. Esitysjärjestys syntyi EKG:n teknisen kehityksen myötä (Einthoven, Goldberg). Esitystapa ei perustunut fysiologiseen tai lääketieteelliseen harkintaan ja valintaan. Wilsonin kehittämät horisontaali-tason unipolaariset rintakytkennät V1-V6 on esitetty loogisessa järjestyksessä oikealta vasemmalle.
Cabrera ehdotti 50 vuotta sitten, että myös frontaalitason raajakytkennät tulee esittää loogisessa järjestyksessä (ks Cabrera, 1948). Tämä ehdotus on toistetuista yrityksistä huolimatta toteutunut laajamittaisesti vain Ruotsissa. Aiheesta käyty keskustelu Suomessa on ollut vaimeata (Länsimies, 1985, Heikkilä ja Siltanen, 1985). Kardiologian alan oppi- ja käsikirjat eivät esittele frontaalitason kytkentöjen luonnollista järjestystä (Heikkilä, 1982, Frick, Heikkilä ja Pyörälä, 1994). Kliinisen fysiologian oppi- ja käsikirjat tuovat esille molemmat frontaalitason kytkentöjen esitystavat (Länsimies ym, 1985, 1994).

Vuosi sitten julkaistiin J Electrocardiologyssa (Anderson ym, 1994) maailman johtavien elektrokardiologien kannanotto, että 12-kytkentäinen EKG tulee esittää tavalla, mikä mahdollistaa sähköisen ilmiön tarkastelun sekä ajan että tilan suhteen oikeassa järjestyksessä. Koska kansainvälisen asiantuntijaryhmän jäsenten joukossa on myös suomalaisen kardiologikunnan tunnustamia asiantuntijoita (Marriott, Macfarlane, Rautaharju jne), rohkenen ehdottaa Sydänäänen lukijoille, että meillä Suomessa tulostetaan EKG-rekisteröinnit seuraavassa kuvattavalla tavalla vuoden 1996 alusta alkaen.

Kuvassa 1 esitetään kytkennät vasemmalta ylhäältä oikealle alas 30 asteen välein (aVL, I, -aVR, II, aVF, III). Kuvassa 2 esitetään alaseinän infarktia sairastavan potilaan frontaalitason kytkennät ylärivissä nykyisin käytössä olevassa esitysjärjestyksessä ja alarivissä luonnollisessa järjestyksessään. On helppoa huomata, että alarivissä epänormaali Q-aalto näkyy -aVR-kytkennästä alkaen alas ja oikealle olevissa kytkennöissä. Perinteisissä kytkennöissä patologisen Q:n tunnistaminen ja laajuuden arviointi ei ole yhtä helppoa.

KUVA

Asenteellisten syiden ohella tärkein este luonnolliseen esitysjärjestykseen siirtymisen tiellä lienee ollut analogisten EKG-piirtureiden tekninen kömpelyys. Uudet digitaaliset EKG-laitteistot mahdollistavat joustavan esitystavasta toiseen siirtymisen. Myös EKG-tulostuksen sarjavertailut onnistuvat luonnollisen esitysjärjestyksen avulla erinomaisesti.
Ehkä Kardiologisen seuran kokouksessa voidaan käsitellä ehdotustani ja tehdä päätös luonnolliseen esitysjärjestykseen siirtymisestä. Mitään rationaalista syytä vanhassa tavassa pysyttäytymiselle ei ole olemassa.

Esko Länsimies, LKT, dosentti
KYS, Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osasto
KuY, Kliinisen fysiologian laitos

KIRJALLISUUTTA:
Cabrera E: Bases électrophysiologiques de l'électrocardiographie, ses applications cliniques, Masson, Paris, 1948

Anderson S T, Pahlm 0, Selvester R H, ym: Panoramic display of the orderly sequenced 12-Iead ECG, Position paper, J Electrocardiology 27: 347-352, 1994

Länsimies E: EKG:n raajakytkentöjen esittämisjärjestyksestä, S Lääkl 40: 1839, 1985

Heikkilä J, Siltanen P: EKG-kytkentöjen järjestyksestä, S Lääkl 40: 2468, 1985

Heikkila J (toim): EKG. Orion, 1982. 2. painos 1991

Frick H, Heikkilä J. Pyörälä K (toim): Kliininen kardiologia, Orion, 1994

Länsimies E, ym: Sydän ja verenkierto, kirjoissa:Kliininen laboratoriolääketiede, SHKS , WSOY, 1985 ja Elimistön toiminnan tutkiminen, SHKS, WSOY, 1991

Länsimies E, Jokinen Y, Arstila M: Elektrokardiografia kirjoissa: Kliinisen fysiologian oppikirja, Orion, 1988 ja Kliininen fysiologia, Duodecim, 1994