Artikkelit
Kuopiolainen sitaatioklassikko
11.10.1995, Kuopion yliopistolehti 3/95: 11-12 (& L. Salmi)
(ei kuvausta)
Kuopiolainen sitaatioklassikko
Esko Länsimies, Liisa Salmi
Jussi K Huttunen, Esko Länsimies, Erkki Voutilainen, Christian Ehnholm, Eino Hietanen, Ilkka Penttilä, Onni Siitonen, Rainer Rauramaa:
Effect of Moderate Physical Exercise on Serum Lipoproteins. A Controlled Clinical Trial With Special Reference to Serum High-density Lipoproteins.
Circulation, 60: 1220 - 1229, 19 79.
Tuttu Current Contents-lehti julkaisee Citation Classics-otsikon alla pikku kertomuksia julkaisuista, joita on referoitu usein ja kauan. Suomalaisia klassikoita ei ole tainnut päästä mukaan kertaakaan, mutta toki niitäkin on. Miltä näyttäisi suomalaisen sitaatioklassikkon tarina?
Kuopion korkeakoulun alkuvaiheessa 1970-luvulla pyrittiin tutkimuksenkin osalta rakentamaan myönteisellä tavalla erilainen opinahjo. Tarkoituksellisesti etsittiin toimintaalueen ongelmia ja pyrittiin omintakeisiin ratkaisuihin. Kuopiolle tyypilliseksi piirteeksi tuli kuin itsestään monien eri laitosten välinen yhteistyö, raja-aitoja ei ollut silloin eikä ole vieläkään, ainakaan haittaavassa määrin.
Professori Osmo Hännisen aloitteesta ensimmäisille medisiinarikursseille tulleista liikuntatieteen ammattilaisista koottiin tutkijaryhmä, joka sai nimekseen Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos. Tarkoituksella ei puhuttu urheilulääketieteestä, vaan liikuntalääketieteestä, josta sitten 1990-luvulla tuli jopa oma erikoisalansa. Kuopion kaupunkikin osallistui tutkimuslaitoksen toiminnan rahoittamiseen, ja tilat järjestettiin Kuopion uimahallin pohjakerroksesta. Tavoitteena oli tutkia liikunnan merkitystä ihmisen terveydelle ja liikunnan käyttöä yleisten kansantautien ehkäisyssä ja hoidossa.
Toinen tämän jutun kirjoittajista (EL) siirtyi Turun "fysiologikoulusta" Lundissa ja Malmössä toteutuneen koulutusvuoden jälkeen KYKS:n kliinisen fysiologian laboratorion ja KuKKo:n kliinisen fysiologian lääkärikoulutuksen vastuuhenkilöksi vuonna 1976 ja samalla liittyminen Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen ryhmään oli luontevaa. Uimahallilla oli hieman aikaisemmin käynnistetty ensimmäisenä suuren ryhmän Kuopiossa hoitotoimenpiteenä ylipainoisten lisätyn liikunnan vaikutuksien selvittely. Tämä ns pullukka-projekti osoitti, että erityisesti kuopiolaiset naiset olivat hyvin motivoituneita vaativiinkin toimenpiteisiin (Kukkonen, 1982).
HDL-projekti
Sepelvaltimotaudin suuri osuus keski-ikäisten itä-suomalaisten miesten kuolinsyynä oli tunnettua. Tutkimusten mukaan näytti siltä, että runsaasti liikkuvat eivät olleet yhtä alttiita sydänkuolleisuudelle, kuin vähän tai ei lainkaan liikkuvat, mutta selvää näyttöä lisätyn liikunnan vaikutustavasta ei tuolloin ollut. Halusimme saada erityisesti miehiä lisää tutkimusaseman toiminnan piiriin ja vuonna 1977 käynnistyi HDL-projektina tunnettu hanke, jonka tuloksista julkaistiin tässä tarkasteltava sitaatioklassikko Circulationissa joulukuussa 1979. Viidentoista vuoden aikana eli 1994 loppuun mennessä artikkeliin on viitattu kansainvälisissä lehdissä 249 kertaa.
Tutkimuksen käynnistyessä hölkästä oli tulossa muoti suuressa maailmassa. Epidemiologisissa tutkimuksissa oli osoitettu, että voimakas fyysinen aktiivisuus vähensi sepelvaltimotaudin ilmaantumista. Suojan vaikutusmekanismi ei ollut tiedossa, vaikka esimerkiksi Nikkilä työryhmineen ja turkulaiset Lehtonen ja Viikari olivat osoittaneet tehokkaan aerobisen liikunnan muuttavan plasman lipidiaineenvaihduntaa sepelvaltimotaudin vaaraa vähentävästi. Tutkimuksemme käynnistymisvaiheessa ei ollut olemassa kontrolloidun seurantatutkimuksen antamaa näyttöä kohtuullisen kuntoliikunnan vaikutuksesta terveiden, keski-ikäisten miesten rasva-aineenvaihduntaan ja erityisesti HDL:ään.
Tutkimukseen kutsuttiin lehti-ilmoituksin ja paikallisradiossa keski-ikäisiä, terveitä miehiä, joista sitten saatiin 100 hengen ryhmä, jolle tehtiin kuormitus- ja laboratoriokokeet. He saivat eläinrasvojen käyttöä vähentämään kannustavat ruokailuohjeet. Kahden kuukauden kuluttua kokeet, minkä jälkeen heidät arvottiin toimenpide- ja verrokkiryhmiin. Neljän kuukauden kuluttua tehtyjen loppumittausten jälkeen myös verrokeille toteutettiin liikuntaohjelma.
Toimenpideryhmän jäsenet toteuttivat vähintään kolme puolen tunnin liikuntaharjoitusta viikossa. Harjoittelu tapahtui aluksi ohjatusti sisätiloissa, jolloin opastimme sydämen syketaajuuden mittaamiseen. Syketaajuusvasteen mukaan määriteltiin yksilöllisesti harjoittelun voimakkuus. Tavoitteena oli, että kahden ensimmäisen kuukauden aikana aikaisemmin varsin vähän liikkuvat miehet totuttautuisivat aktiiviseen elämäntapaan. Ohjelman jälkimmäinen kahden kuukauden jakso oli sitten kovemman liikunnan aikaa.
Hapenkulutuskyky lisääntyi 10 % toimenpideryhmässä ja laski 4 % verrokkiryhmässä. Veren triglyseridi-, kolesteroli, LDL-kolesteroli, VLDL- ja ML-kolesteroli-pitoisuudet muuttuivat aktiivisesti liikkuvassa ryhmässä tilastollisesti merkittävästi sepelvaltimotaudin vaaraa vähentävästi ja muutokset olivat suorituskykyyn.
LDL-kolesteroli väheni myös verrokkiryhmässä ja tulkitsimme sen johtuvan tutkimuksen ajankohdan (talvesta kevääseen) vaikutuksesta suomalaisiin, kevään myötähän suomalaisten liikkumisaktiivisuus lisääntyy ja ruokavalioon tulee mukaan enempi kasviksia. Totesimme myös, että mikäli tutkimus ei olisi ollut kontrolloitu ja sisältänyt kahden kuukauden sisäänajovaihetta, liikunnan vaikutus olisi uskottu "liian hyväksi." HDL-kolesterolin lisääntyminen ei johtunut apolipoproteiini AI:n muutoksista.
HDL-projektin koehenkilöille tehtiin myös pystyasennon sieto- eli ortostaattiset kokeet. Nämä tulokset julkaistiin erikseen väitöskirjana (Rauhala, 1982) ja artikkelina (Länsimies ja Rauhala, 1986).
Tutkimme viisi vuotta projektin päättymisestä noin 70 miestä uudelleen. Tällöin HDL-pitoisuudet molemmilla ryhmillä olivat identtiset. Ikä ja fyysinen suorituskyky selittivät havaitut kolesteroliaineenvaihdunnan muutokset. Näiden tulosten julkaisemiseen emme katsoneet kuitenkaan enää olevan aihetta, sillä muiden ryhmien tutkimukset olivat laajentuneet jo satoja ja tuhansia koehenkilöitä käsittäviksi ja väestöjä meidän hankettamme tarkemmin edustaviksi. Olimme siis saattaneet loppuun mielestämme huolellisesti suunnitellun ja toteutetun tutkimushankkeen. Jäimme odottamaan maailman tiedeyhteisön reaktioita eli lähinnä sitä, lukisiko joku julkaisumme ja herättäisikö se vastakaikua. Tämä tulee selkeimmin ilmi siinä, viittaavatko muut tutkijat julkaisuumme. Nyt yli 15 vuotta jälkeenpäin voi jo amerikkalaisen siteeraushakemiston avulla katsoa oman julkaisunsa kohtalon.
Sitaatioanalyysi
Science Citation Index kerää tietokantaansa 4500 lääketieteen, luonnontieteitten ja tekniikan lehdestä artikkelit ja niiden sisältämät kirjallisuusviitteet. Näin saadaan laskettua, kuinka monta kertaa kutakin artikkelia on siteerattu.
Tämän lisäksi lasketaan kunkin lehden sisältämien artikkeleiden saamien siteerausten keskiarvo, ja näin saadaan lehtikohtainen impact factor (IF) eli vaikutuskerroin.
Sekä siteerausten lukumäärä että IF ovat ennen muuta määrällisiä mittareita. Niitä voidaan käyttää tutkimustulosten muunlaisen arvioinnin ohessa suuntaa antavana indikaattorina lähinnä tieteellisestä aktiviteetista ja yleisestä vaikuttavuudesta.
Siteerausten lukumäärä tarkasteltuna riittävän pitkällä aikavälillä (10-30 vuotta) kuvaa hyvin yksittäisen artikkelin elinkaarta, sen saamaa huomiota ja huomion vaihteluita. Lehden IF ilmaisee lehden kehitystä tiedeyhteisön huomion kohteena.
Nousu siteerausklassikoksi
Tutkimusraporttimme julkaistiin siis Circulationissa joulukuussa 1979. Tuo lehti oli silloin ja on edelleenkin hyvin arvostettu, sen IF-arvo on nykyisin lähes yhdeksän. Taulukossa on esitetty siteerausten tunnusluvut vuosittain ja kuviossa 1 on esitetty artikkeliimme kohdistuvat viittaukset 15 vuoden ajalta vuoden 1994 loppuun mennessä. Keskimääräinen siteerausmäärä
on ollut 17 kappaletta vuotta kohden. Suurin viittausten määrä, 36, oli kolmantena vuonna ilmestymisen jälkeen. Tätä maksimia seuraava "puoliintumisaika" on 6-8 vuotta.
Klassikon tuntomerkit täyttyvät, kun juttuun viitataan yli 10 vuotta ilmestymisen jälkeenkin vielä 6-10 kertaa vuodessa. Tutkijaryhmän itseensä kohdistuneita viitauksia oli viidennes kaikista. Kumulatiivisesti esitettynä (kuvio 2) viittausten määrässä ei vielä näy merkkejä katon saavuttamisesta, joten klassikko on edelleen vahvasti hengissä. Viittausten määrä artikkeleissa, jotka on julkaistu yli 3.0 IF-arvon omaavissa lehdissä on 22 % kaikista siteerauksista.
Runsas viittausten määrä selittynee, paitsi työn laadun ja artikkelin informatiivisuuden ja ajankohtaisuuden perusteella, myös sillä, että liikuntalääketieteen asiantuntijat maailmalla löysivät raporttimme laadukkaasta lehdestä ja viittasivat siihen omissa julkaisuissaan heti tuoreeltaan. Näin HDL-projektimme tuli hyvässä lehdessä julkaistuna heti "tiedon valtavirtaan" ja jokaisen liikunnan ja lipidiaineenvaihdunnan välisestä yhteydestä kirjoittavan oli pakko siteerata työtämme.
Mitä meistä siteeratuista tuli?
Tutkimusryhmän jäsenet ovat säilyttäneet kiinnostuksensa sekä liikunnan että rasva-aineenvaihdunnan tutkimiseen. HDL-tutkimuksen jälkeen toteutimme kohonneen verenpaineen kuntoliikunta-hoitoprojektin (Kukkonen ym, 1988). Myös tämä tutkimus on nousemassa sitaatioklassikkojen joukkoon, olihan se silloin ensimmäisiä ja yhä edelleenkin ainoita kontrolloituja verenpainetaudin liikuntahoidosta tehtyjä tutkimuksia. Liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen piiristä on yli kymmenen vuoden kuluessa kummunnut useita kansainvälisesti tunnettuja tutkimushankkeita (Kuopio Ischaemic Heart Disease, OPAS jne). Muutaman vuoden välein järjestettävät Puijo-symposiot ovat olleet kansainvälisten liikuntalääketieteen suurten nimien matkustusohjelmassa.
Erkki Voutilainen väitteli lipidiaineenvaihduntahäiriöiden periytyvyydestä ja Rainer Rauramaa kokeellisesta diabeteksesta. He työskentelevät edelleen Kuopiossa. Nykyisin Lappeenrannassa työskentelevä Onni Siitonen teki väitöskirjansa Kalevi Pyörälän johdolla kansainvälistä huomiota herättäneessä Diabetes-projektissa. Eino Hietanen sai osan kliinisen fysiologian erikoislääkärikoulutuksestaan Kuopiossa ennen kuin siirtyi erikoislääkäriksi TYKS:aan. Ilkka Penttilästä tuli kliinisen kemian professori Kuopion yliopistoon. Kirjoittajaryhmän tunnetuin jäsen Jussi Huttunen siirtyi Kansanterveyslaitoksen ylijohtajaksi. Christian Ehnholm on jatkanut KTL:n professorina Helsingissä.
Siteerausklassikkomme on osaltaan lisännyt liikunnan arvostusta lääketieteen tutkijoiden keskuudessa koko maailmassa. Sen merkitys hoitotoimenpiteenä on myös huomattu ja nykyään riittävä liikunta ihmisen henkisen ja ruumiillisen hyvinvoinnin ehtona on yleisesti tunnustettu.
Kirjallisuutta:
Kukkonen K: Physical fitness and cardiovascular risk factors in the middle-aged. Väitöskirja. Kuopion korkeakoulun julkaisuja/Lääketiede, alkuperäisjulkaisut 511982
Kukkonen K, Raurainaa R, Voutilainen E, Uinsimies E: Physical training of middle-aged men with borderline hypertension. Ann Clin Res 14, Suppl 34: 139-145, 1982
Länsimies E, Rauhala E: Orthostatic tolerance and acrobic capacity. Aviat Space Environ Med 57: 1158-1164,1986
Rauhala E: Fyysinen suorituskyky ja ortostaattinen toleranssi terveillä keski-ikäisillä miehillä. Väitöskirja. Kuopion Korkeakoulun julkaisuja/Lääketiede, alkuperäisjulkaisut 8/1982
Esko Länsimies, Liisa Salmi
Jussi K Huttunen, Esko Länsimies, Erkki Voutilainen, Christian Ehnholm, Eino Hietanen, Ilkka Penttilä, Onni Siitonen, Rainer Rauramaa:
Effect of Moderate Physical Exercise on Serum Lipoproteins. A Controlled Clinical Trial With Special Reference to Serum High-density Lipoproteins.
Circulation, 60: 1220 - 1229, 19 79.
Tuttu Current Contents-lehti julkaisee Citation Classics-otsikon alla pikku kertomuksia julkaisuista, joita on referoitu usein ja kauan. Suomalaisia klassikoita ei ole tainnut päästä mukaan kertaakaan, mutta toki niitäkin on. Miltä näyttäisi suomalaisen sitaatioklassikkon tarina?
Kuopion korkeakoulun alkuvaiheessa 1970-luvulla pyrittiin tutkimuksenkin osalta rakentamaan myönteisellä tavalla erilainen opinahjo. Tarkoituksellisesti etsittiin toimintaalueen ongelmia ja pyrittiin omintakeisiin ratkaisuihin. Kuopiolle tyypilliseksi piirteeksi tuli kuin itsestään monien eri laitosten välinen yhteistyö, raja-aitoja ei ollut silloin eikä ole vieläkään, ainakaan haittaavassa määrin.
Professori Osmo Hännisen aloitteesta ensimmäisille medisiinarikursseille tulleista liikuntatieteen ammattilaisista koottiin tutkijaryhmä, joka sai nimekseen Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos. Tarkoituksella ei puhuttu urheilulääketieteestä, vaan liikuntalääketieteestä, josta sitten 1990-luvulla tuli jopa oma erikoisalansa. Kuopion kaupunkikin osallistui tutkimuslaitoksen toiminnan rahoittamiseen, ja tilat järjestettiin Kuopion uimahallin pohjakerroksesta. Tavoitteena oli tutkia liikunnan merkitystä ihmisen terveydelle ja liikunnan käyttöä yleisten kansantautien ehkäisyssä ja hoidossa.
Toinen tämän jutun kirjoittajista (EL) siirtyi Turun "fysiologikoulusta" Lundissa ja Malmössä toteutuneen koulutusvuoden jälkeen KYKS:n kliinisen fysiologian laboratorion ja KuKKo:n kliinisen fysiologian lääkärikoulutuksen vastuuhenkilöksi vuonna 1976 ja samalla liittyminen Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen ryhmään oli luontevaa. Uimahallilla oli hieman aikaisemmin käynnistetty ensimmäisenä suuren ryhmän Kuopiossa hoitotoimenpiteenä ylipainoisten lisätyn liikunnan vaikutuksien selvittely. Tämä ns pullukka-projekti osoitti, että erityisesti kuopiolaiset naiset olivat hyvin motivoituneita vaativiinkin toimenpiteisiin (Kukkonen, 1982).
HDL-projekti
Sepelvaltimotaudin suuri osuus keski-ikäisten itä-suomalaisten miesten kuolinsyynä oli tunnettua. Tutkimusten mukaan näytti siltä, että runsaasti liikkuvat eivät olleet yhtä alttiita sydänkuolleisuudelle, kuin vähän tai ei lainkaan liikkuvat, mutta selvää näyttöä lisätyn liikunnan vaikutustavasta ei tuolloin ollut. Halusimme saada erityisesti miehiä lisää tutkimusaseman toiminnan piiriin ja vuonna 1977 käynnistyi HDL-projektina tunnettu hanke, jonka tuloksista julkaistiin tässä tarkasteltava sitaatioklassikko Circulationissa joulukuussa 1979. Viidentoista vuoden aikana eli 1994 loppuun mennessä artikkeliin on viitattu kansainvälisissä lehdissä 249 kertaa.
Tutkimuksen käynnistyessä hölkästä oli tulossa muoti suuressa maailmassa. Epidemiologisissa tutkimuksissa oli osoitettu, että voimakas fyysinen aktiivisuus vähensi sepelvaltimotaudin ilmaantumista. Suojan vaikutusmekanismi ei ollut tiedossa, vaikka esimerkiksi Nikkilä työryhmineen ja turkulaiset Lehtonen ja Viikari olivat osoittaneet tehokkaan aerobisen liikunnan muuttavan plasman lipidiaineenvaihduntaa sepelvaltimotaudin vaaraa vähentävästi. Tutkimuksemme käynnistymisvaiheessa ei ollut olemassa kontrolloidun seurantatutkimuksen antamaa näyttöä kohtuullisen kuntoliikunnan vaikutuksesta terveiden, keski-ikäisten miesten rasva-aineenvaihduntaan ja erityisesti HDL:ään.
Tutkimukseen kutsuttiin lehti-ilmoituksin ja paikallisradiossa keski-ikäisiä, terveitä miehiä, joista sitten saatiin 100 hengen ryhmä, jolle tehtiin kuormitus- ja laboratoriokokeet. He saivat eläinrasvojen käyttöä vähentämään kannustavat ruokailuohjeet. Kahden kuukauden kuluttua kokeet, minkä jälkeen heidät arvottiin toimenpide- ja verrokkiryhmiin. Neljän kuukauden kuluttua tehtyjen loppumittausten jälkeen myös verrokeille toteutettiin liikuntaohjelma.
Toimenpideryhmän jäsenet toteuttivat vähintään kolme puolen tunnin liikuntaharjoitusta viikossa. Harjoittelu tapahtui aluksi ohjatusti sisätiloissa, jolloin opastimme sydämen syketaajuuden mittaamiseen. Syketaajuusvasteen mukaan määriteltiin yksilöllisesti harjoittelun voimakkuus. Tavoitteena oli, että kahden ensimmäisen kuukauden aikana aikaisemmin varsin vähän liikkuvat miehet totuttautuisivat aktiiviseen elämäntapaan. Ohjelman jälkimmäinen kahden kuukauden jakso oli sitten kovemman liikunnan aikaa.
Hapenkulutuskyky lisääntyi 10 % toimenpideryhmässä ja laski 4 % verrokkiryhmässä. Veren triglyseridi-, kolesteroli, LDL-kolesteroli, VLDL- ja ML-kolesteroli-pitoisuudet muuttuivat aktiivisesti liikkuvassa ryhmässä tilastollisesti merkittävästi sepelvaltimotaudin vaaraa vähentävästi ja muutokset olivat suorituskykyyn.
LDL-kolesteroli väheni myös verrokkiryhmässä ja tulkitsimme sen johtuvan tutkimuksen ajankohdan (talvesta kevääseen) vaikutuksesta suomalaisiin, kevään myötähän suomalaisten liikkumisaktiivisuus lisääntyy ja ruokavalioon tulee mukaan enempi kasviksia. Totesimme myös, että mikäli tutkimus ei olisi ollut kontrolloitu ja sisältänyt kahden kuukauden sisäänajovaihetta, liikunnan vaikutus olisi uskottu "liian hyväksi." HDL-kolesterolin lisääntyminen ei johtunut apolipoproteiini AI:n muutoksista.
HDL-projektin koehenkilöille tehtiin myös pystyasennon sieto- eli ortostaattiset kokeet. Nämä tulokset julkaistiin erikseen väitöskirjana (Rauhala, 1982) ja artikkelina (Länsimies ja Rauhala, 1986).
Tutkimme viisi vuotta projektin päättymisestä noin 70 miestä uudelleen. Tällöin HDL-pitoisuudet molemmilla ryhmillä olivat identtiset. Ikä ja fyysinen suorituskyky selittivät havaitut kolesteroliaineenvaihdunnan muutokset. Näiden tulosten julkaisemiseen emme katsoneet kuitenkaan enää olevan aihetta, sillä muiden ryhmien tutkimukset olivat laajentuneet jo satoja ja tuhansia koehenkilöitä käsittäviksi ja väestöjä meidän hankettamme tarkemmin edustaviksi. Olimme siis saattaneet loppuun mielestämme huolellisesti suunnitellun ja toteutetun tutkimushankkeen. Jäimme odottamaan maailman tiedeyhteisön reaktioita eli lähinnä sitä, lukisiko joku julkaisumme ja herättäisikö se vastakaikua. Tämä tulee selkeimmin ilmi siinä, viittaavatko muut tutkijat julkaisuumme. Nyt yli 15 vuotta jälkeenpäin voi jo amerikkalaisen siteeraushakemiston avulla katsoa oman julkaisunsa kohtalon.
Sitaatioanalyysi
Science Citation Index kerää tietokantaansa 4500 lääketieteen, luonnontieteitten ja tekniikan lehdestä artikkelit ja niiden sisältämät kirjallisuusviitteet. Näin saadaan laskettua, kuinka monta kertaa kutakin artikkelia on siteerattu.
Tämän lisäksi lasketaan kunkin lehden sisältämien artikkeleiden saamien siteerausten keskiarvo, ja näin saadaan lehtikohtainen impact factor (IF) eli vaikutuskerroin.
Sekä siteerausten lukumäärä että IF ovat ennen muuta määrällisiä mittareita. Niitä voidaan käyttää tutkimustulosten muunlaisen arvioinnin ohessa suuntaa antavana indikaattorina lähinnä tieteellisestä aktiviteetista ja yleisestä vaikuttavuudesta.
Siteerausten lukumäärä tarkasteltuna riittävän pitkällä aikavälillä (10-30 vuotta) kuvaa hyvin yksittäisen artikkelin elinkaarta, sen saamaa huomiota ja huomion vaihteluita. Lehden IF ilmaisee lehden kehitystä tiedeyhteisön huomion kohteena.
Nousu siteerausklassikoksi
Tutkimusraporttimme julkaistiin siis Circulationissa joulukuussa 1979. Tuo lehti oli silloin ja on edelleenkin hyvin arvostettu, sen IF-arvo on nykyisin lähes yhdeksän. Taulukossa on esitetty siteerausten tunnusluvut vuosittain ja kuviossa 1 on esitetty artikkeliimme kohdistuvat viittaukset 15 vuoden ajalta vuoden 1994 loppuun mennessä. Keskimääräinen siteerausmäärä
on ollut 17 kappaletta vuotta kohden. Suurin viittausten määrä, 36, oli kolmantena vuonna ilmestymisen jälkeen. Tätä maksimia seuraava "puoliintumisaika" on 6-8 vuotta.
Klassikon tuntomerkit täyttyvät, kun juttuun viitataan yli 10 vuotta ilmestymisen jälkeenkin vielä 6-10 kertaa vuodessa. Tutkijaryhmän itseensä kohdistuneita viitauksia oli viidennes kaikista. Kumulatiivisesti esitettynä (kuvio 2) viittausten määrässä ei vielä näy merkkejä katon saavuttamisesta, joten klassikko on edelleen vahvasti hengissä. Viittausten määrä artikkeleissa, jotka on julkaistu yli 3.0 IF-arvon omaavissa lehdissä on 22 % kaikista siteerauksista.
Runsas viittausten määrä selittynee, paitsi työn laadun ja artikkelin informatiivisuuden ja ajankohtaisuuden perusteella, myös sillä, että liikuntalääketieteen asiantuntijat maailmalla löysivät raporttimme laadukkaasta lehdestä ja viittasivat siihen omissa julkaisuissaan heti tuoreeltaan. Näin HDL-projektimme tuli hyvässä lehdessä julkaistuna heti "tiedon valtavirtaan" ja jokaisen liikunnan ja lipidiaineenvaihdunnan välisestä yhteydestä kirjoittavan oli pakko siteerata työtämme.
Mitä meistä siteeratuista tuli?
Tutkimusryhmän jäsenet ovat säilyttäneet kiinnostuksensa sekä liikunnan että rasva-aineenvaihdunnan tutkimiseen. HDL-tutkimuksen jälkeen toteutimme kohonneen verenpaineen kuntoliikunta-hoitoprojektin (Kukkonen ym, 1988). Myös tämä tutkimus on nousemassa sitaatioklassikkojen joukkoon, olihan se silloin ensimmäisiä ja yhä edelleenkin ainoita kontrolloituja verenpainetaudin liikuntahoidosta tehtyjä tutkimuksia. Liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen piiristä on yli kymmenen vuoden kuluessa kummunnut useita kansainvälisesti tunnettuja tutkimushankkeita (Kuopio Ischaemic Heart Disease, OPAS jne). Muutaman vuoden välein järjestettävät Puijo-symposiot ovat olleet kansainvälisten liikuntalääketieteen suurten nimien matkustusohjelmassa.
Erkki Voutilainen väitteli lipidiaineenvaihduntahäiriöiden periytyvyydestä ja Rainer Rauramaa kokeellisesta diabeteksesta. He työskentelevät edelleen Kuopiossa. Nykyisin Lappeenrannassa työskentelevä Onni Siitonen teki väitöskirjansa Kalevi Pyörälän johdolla kansainvälistä huomiota herättäneessä Diabetes-projektissa. Eino Hietanen sai osan kliinisen fysiologian erikoislääkärikoulutuksestaan Kuopiossa ennen kuin siirtyi erikoislääkäriksi TYKS:aan. Ilkka Penttilästä tuli kliinisen kemian professori Kuopion yliopistoon. Kirjoittajaryhmän tunnetuin jäsen Jussi Huttunen siirtyi Kansanterveyslaitoksen ylijohtajaksi. Christian Ehnholm on jatkanut KTL:n professorina Helsingissä.
Siteerausklassikkomme on osaltaan lisännyt liikunnan arvostusta lääketieteen tutkijoiden keskuudessa koko maailmassa. Sen merkitys hoitotoimenpiteenä on myös huomattu ja nykyään riittävä liikunta ihmisen henkisen ja ruumiillisen hyvinvoinnin ehtona on yleisesti tunnustettu.
Kirjallisuutta:
Kukkonen K: Physical fitness and cardiovascular risk factors in the middle-aged. Väitöskirja. Kuopion korkeakoulun julkaisuja/Lääketiede, alkuperäisjulkaisut 511982
Kukkonen K, Raurainaa R, Voutilainen E, Uinsimies E: Physical training of middle-aged men with borderline hypertension. Ann Clin Res 14, Suppl 34: 139-145, 1982
Länsimies E, Rauhala E: Orthostatic tolerance and acrobic capacity. Aviat Space Environ Med 57: 1158-1164,1986
Rauhala E: Fyysinen suorituskyky ja ortostaattinen toleranssi terveillä keski-ikäisillä miehillä. Väitöskirja. Kuopion Korkeakoulun julkaisuja/Lääketiede, alkuperäisjulkaisut 8/1982