Artikkelit

Melanoma ja tökötti

Melanoma on hankalasti hoidettava syöpä, jota esiintyy eniten iholla. Auringonvalon ultraviolettisäteily lisää melanoman ilmaantuvuutta.
Ilmakehän ylimmissä kerroksissa oleva otsoni suodattaa UV-säteilystä suurimman osan. Ihmisen toiminnan vuoksi ilmakehään joutuu kaasuja, jotka hajoittavat otsonia.
UV-säteily pääsee helpommin ihmisten, kasvien ja eläinten kimppuun lisäten sokeuttaja syöpiä. Melanomaan sairastuu nykyisin 1-2 prosenttia valkoihoisista ihmisistä ja uusien tapausten määrä lisääntyy nopeasti.

Tökötti eli koivun tuohesta tehty terva on tällaisten 1940-luvulla lapsuutensa eläneiden muistojen aine, jonka tuoksun tai oikeammin hajun pystyy edelleenkin palauttamaan mieleensä. Kemian teollisuuden tuotteet ovat jo kauan sitten tehneet sen tarpeettomaksi. Monet yhdistävät tökötin itäiseen naapuriimme, sillä valkokylkisten koivujen maassa tökötti oli paljon käytetty aine.
Nyt koivun tuohesta kehitetty aineesta on tulossa merkittävä, uusi lääkeaine. Monet syövän kemoterapeuttiset lääkkeet ovat kasvikunnan tuotteita. Rintasyövänkin hoitoon käytetty marjakuusen kuoresta eristetty taksoli on niistä tuore esimerkki. Näinä kasvien ainesosat käynnistävät solujen tuhoutumisen.

Ilmiötä kutsutaan apoptoosiksi eli solujen itseohjelmoiduksi kuolemaksi. Monien kasveista löydetyistä aineista kehitettyjen lääkkeiden innoittamana Yhdysvaltojen Syöpäinstituutti (NCI) on tutkinut tuhansia kasvinäytteitä eri puolilta maapalloa.
Eräs molekyyli, betuliinihappo, osoittautui melanomasoluja tuhoavaksi koeputkessa. Betulunihappo on ollut kauan tunnettu ja sitä oli kokeiltu eräiden muiden syöpien hoidossa, mutta huonoin tuloksin.
Lokakuun Nature Medicinelehdessä raportoidaan betuliinihapon vaikutuksia hiirillä, joihin oli istutettu ihmisen melanoma. Koe-eläin tutkimuksissa saatiin selvä suotuisa vaikutus. Kaikissa tutkimuksissa aine on osoittautunut olevan vailla myrkyllisiä sivuvaikutuksia.

Betuliini-hapon prekliiniset hoitokokeilut ihmisillä on aloitettu. Ainetta esiintyy monissa kasveissa, mutta sen pitoisuudet ovat vähäisiä ja saanti siten ongelmallinen. Kemiallisesti läheinen aine, betuliini, esiintyy runsaasti yleisen koivun tuohessa. Jopa 22 painoprosenttia valkoisesta tuohesta on betuliinia.
Betuliini on helposti muutettavissa betuliini-hapoksi. Koivua esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla suurin määrin ja sitä käytetään teollisuudessa paljon, joten tuohen ja siinä olevan betuliini-raaka-aineen saatavuudelle ei ole teknisiä eikä ympäri stön suojeluun liittyviä esteitä. Valkokylkisistä koivuistamme kehitettyä lääkettä lienee saatavissa apteekkien hyllyiltä pian vuoden 2000 jälkeen.

Mutta jo nyt voidaan pysähtyä ajattelemaan muutamia asioita. Vanhoissa metsissämme saattaa piillä sellaisia molekyylejä ja eliöitä, jotka tulevaisuudessa ovat hyvinvointimme, jopa rikkautemme lähde.
Siksi esimerkiksi Kuusamon ja Karjalan vanhoista metsistä ei saa taittaa oksaakaan paperiteollisuuden raaka-aineeksi. Suomalaisten osallistuminen Indonesian ja Kalimantanin sademetsien parturointiin ei pitkällä tähtäyksellä ole kenellekään eduksi.

Olisiko tököttitervalla ja tuhkauutteella sittenkin ollut jonkinlaisia lääkkeellisiä ominaisuuksia? Menneiden vuosisatojen lääkärit osallistuivat synkällä, jopa kuvottavalla tavalla luonnosta ja perinteestä parantamistaitonsa omaksuneiden (nais)parantajien eliminoimiseen. Toivottavasti me tämän päivän lääketieteen edustajat osaamme pitää itsemme erossa nykyajan noitavainoista.