Artikkelit
Elämää avaruudessa?
12.12.1995, Savon Sanomat
Alioartikkeli pääkirjoitussivulla
Löytyykö avaruudesta älyllistä elämää
Ihmisiä kiinnostavat nyt avaruuden tutkimiseen liittyvät asiat enemmän, kuin pariinkymmeneen vuoteen. Lehdissä ja televisiossa on lähes viikottain juttuja ufoista ja väitetyistä älyllisten olentojen tuomista viesteistä. Apollo-lennosta kertovaan elokuvaan jonotetaan. Suomi liittyi yhtenä viimeisistä maanosamme maista Euroopan avaruusjärjestön ESA:n täysjäseneksi ja on siten mukana valmistelemassa koko ihmiskunnan yhteistä suurhanketta, avaruusasema Alfan toteuttamista.
Haluan osallistua keskusteluun maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta biolääketieteen edustajana sekä ESA:n ja Kansainvälisen avaruustutkimuskomitean COSPAR:in asiantuntijana.
Tiedostavaa, "älyllistä" elämänmuotoamme edes kohtuullisesti muistuttava elämä on mahdollista vain Maan kaltaisilla taivaankappaleilla. Ensimmäinen oman aurinkokuntamme ulkopuolinen planeetta löytyi vasta tänä vuonna. Se on liian lähellä omaa valkohehkuisen kuumaa aurinkoaan, joten minkäänlainen elämä ei sillä ole mahdollista.
Maan ulkopuolisen elämän etsintä jatkuu ilman merkkiäkään älyllisestä elämästä myös avaruuden sähkömagneettisen toiminnan "kuunteluohjelman" avulla (entinen SETI-hanke).
Meillä on vain kaksi vaihtoehtoa:
1) Saamme varmuuden, että jossakin avaruudessa on älyllistä elämää, tai
2) Saamme varmuuden, että universumissa ei ole muuta älyllistä elämää, kuin maapallollamme oleva.
Kumman tahansa vaihtoehdon varmistuminen järisyttää ihmisyyden perusteita. Takuulla kylmäävämpi vaihtoehto on varmuus siitä, että olemme koko universumin, kosmisen äärettömyyden ainoa älyllinen, olemisensa tiedostava elämänmuoto.
Elollinen avaruus?
Mutta oletetaan ensiksi tuo helpompi, lämpimämpi vaihtoehto, eli se, että saamme varmuuden Maan ulkopuolisesta kulttuurista.
Varmistus saadaan kenties avaruuden kuunteluohjelmasta signaaliryöppynä, jota ei voida osoittaa kosmiseksi kohinaksi. Mitä sillä tiedolla ja sille tiedolle tehdään?
Ihmiskunnan on yhdistettävä voimansa viestin sisältämän informaation purkamiseksi ymmärrettävään muotoon. Kaikki lingvistiset, semioottiset, kyberneettiset ja muut kykymme on valjastettava tämän ongelman ratkaisemiseksi. Miten voisimme valmistautua jo ennakkoon tähän tehtävään?
Voimme aloittaa selvittämällä maapallon kaikkien elämänmuotojen viestintätavat ja näiden viestien sisältämän informaation. Esimerkiksi miten ja mitä muut nisäkäslajit, vaikkapa valaat viestivät.
Puolen vuosisadan aikana suurvaltojen armeijat ovat koonneet jättimäisiä tiedostoja meriavaruuden elollisten ja älyllisten olentojen viesteistä. Ne on pidetty piilossa eikä niitä ole annettu maailman tiedemiesten ja -naisten selvitettäviksi.
Olkoon avaruudesta mahdollisesti tulevien älyllisten viestien ratkaisemisharjoitus numero yksi se, että puramme, analysoimme ja selvitämme kaiken sen informaation, mikä sisältyy vedenalaisten mikrofonien avulla tehtyihin nauhoituksiin. Siinä harjoituksessa kertyy jo kohtalainen osaaminen omalle kulttuurillemme vieraan kulttuurin kohtaamisesta.
Ehkäpä todetaan, että ystäväni ja opiskelutoverini Rauni-Leena Luukasen kokemat avaruuden viestit kalpenevat sen viisauden rinnalla, mitä nämä evolutiivisesti monta vertaa ihmistä vanhemmat planeetta-Maan asukkaat meille kertovat.
Valaiden lajimuistilla on mahdollisuus ulottua vuosimiljoonien päähän. lhminen lajina on nuori. Ihmisen vanhimmat laulun linjat ovat Australian abojen alle viidenkymmenen tuhannen vuoden mittaisia. Oma Kalevalamme kantaa vain muutaman tuhannen vuoden tietoperintöä.
Eloton avaruus?
Miten ihmiskunta reagoi, kun toinen (ja oman oletukseni mukaan todennäköisempi) vaihtoehto varmistuu? Eli saamme varmuuden, että kosmos on totaalisesti tyhjä.
Vain me avaruusalus Telluksen matkustajat syöksymme Aniaran kaltaisesti kohti ääretöntä, entrooppista kylmyyttä. Optimistisesti näen tämän tiedon käynnistävän tietoisuudessamme uuden aikakauden.
Ensimmäiseksi meihin räjähtää tietoisuus ykseydestämme. Me tarraudumme kuin orvoiksi jääneet lapset kyynelehtien toinen toisiimme. Ihmiskunta oivaltaa, että meitä yhdistävät toisiimme paljon lujemmat siteet kuin ovat meitä toisistamme karkoittavat voimat. Jokainen esikoululainenkin oppii ja oivaltaa, että vastavuoroinen hyväntekeminen on parempi vaihtoehto, kuin oman edun varjelu ja muiden kustannuksella hyötyminen. Teollistuneen maailman kerskakulutuksen kustannuksien kaataminen heikkojen veljiemme ja sisartemme tai vielä syntymättömien sukupolvien niskaan loppuu.
Sitten alamme kiihkeän työn paikataksemme seulan lailla vuotavaa avaruusalus-Tellustamme.
Otsoniaukon lisärepeäminen pysäytetään, elämää ylläpitävän ohuen vesimaa-ilma-kerroksen moninaisuutta tuhoavat ilmiöt (aseteollisuus, vanhojen metsien hakkuut, jne) loppuvat. Jokainen oivaltaa maapallon olevan yksi ja jakamaton kansantalous (GEMU=global ecological and monetary union).
Emme voi sysätä ongelmia minnekään, emme voi lainata mistään. Jokainen tuhoutunut osa elämän verkkoa aiheuttaa korjaamattoman repeämän siihen organismin kaltaiseen herkkään kudelmaan, minkä varassa olemassaolomme on.
Ihmiskunnalle uusi missio
Yksinkertaisen päättelyn ja peruskoulun tarjoaman tietoaineksen pohjalta on mahdollista laatia koko ihmiskuntaa koskevia missioita ja strategioita. Ei siinä tarvita avaruusaluksella liikkuvien olentojen tai siipiensä varassa luuhottavien enkelten taivasviestejä.
Koko ihmiskunnan yhteisyyden oivaltaminen ja maapallon elonkehän haavoittuvuuden tunnustaminen ovat ne peruskivet, joiden varaan voimme pohjata suunnitelmamme ja valintamme. Syntyvät globaalin etiikan peruslauseet, jotka ovat kaikkia uskontoja arvokkaampia ja merkittävämpiä.
Kaikkinainen UFO-huuhailu tässä asiassa on ihan tarpeetonta. Oman järkemme ja omien voimiemme varassa meidän on tällä meille ainoalla planeetalla elettävä ja onnemme löydettävä sinä aikana, minkä entropia meille antaa.
ESKO LÄNSIMIES
Kirjoittaja on Kuopion yliopiston dosentti ja KYS:n Kliinisen fysiologian ylilääkäri. Hän edustaa bio-lääketiedettä COSPAR:n Suomen toimikunnassa ja on ensi vuonna Trondheimissa pidettävän ESA:n kuudennen Life Sciences Research in Space-symposion Järjestelytoimikunnan ja sen tieteellisen jaoksen jäsen.
Ihmisiä kiinnostavat nyt avaruuden tutkimiseen liittyvät asiat enemmän, kuin pariinkymmeneen vuoteen. Lehdissä ja televisiossa on lähes viikottain juttuja ufoista ja väitetyistä älyllisten olentojen tuomista viesteistä. Apollo-lennosta kertovaan elokuvaan jonotetaan. Suomi liittyi yhtenä viimeisistä maanosamme maista Euroopan avaruusjärjestön ESA:n täysjäseneksi ja on siten mukana valmistelemassa koko ihmiskunnan yhteistä suurhanketta, avaruusasema Alfan toteuttamista.
Haluan osallistua keskusteluun maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta biolääketieteen edustajana sekä ESA:n ja Kansainvälisen avaruustutkimuskomitean COSPAR:in asiantuntijana.
Tiedostavaa, "älyllistä" elämänmuotoamme edes kohtuullisesti muistuttava elämä on mahdollista vain Maan kaltaisilla taivaankappaleilla. Ensimmäinen oman aurinkokuntamme ulkopuolinen planeetta löytyi vasta tänä vuonna. Se on liian lähellä omaa valkohehkuisen kuumaa aurinkoaan, joten minkäänlainen elämä ei sillä ole mahdollista.
Maan ulkopuolisen elämän etsintä jatkuu ilman merkkiäkään älyllisestä elämästä myös avaruuden sähkömagneettisen toiminnan "kuunteluohjelman" avulla (entinen SETI-hanke).
Meillä on vain kaksi vaihtoehtoa:
1) Saamme varmuuden, että jossakin avaruudessa on älyllistä elämää, tai
2) Saamme varmuuden, että universumissa ei ole muuta älyllistä elämää, kuin maapallollamme oleva.
Kumman tahansa vaihtoehdon varmistuminen järisyttää ihmisyyden perusteita. Takuulla kylmäävämpi vaihtoehto on varmuus siitä, että olemme koko universumin, kosmisen äärettömyyden ainoa älyllinen, olemisensa tiedostava elämänmuoto.
Elollinen avaruus?
Mutta oletetaan ensiksi tuo helpompi, lämpimämpi vaihtoehto, eli se, että saamme varmuuden Maan ulkopuolisesta kulttuurista.
Varmistus saadaan kenties avaruuden kuunteluohjelmasta signaaliryöppynä, jota ei voida osoittaa kosmiseksi kohinaksi. Mitä sillä tiedolla ja sille tiedolle tehdään?
Ihmiskunnan on yhdistettävä voimansa viestin sisältämän informaation purkamiseksi ymmärrettävään muotoon. Kaikki lingvistiset, semioottiset, kyberneettiset ja muut kykymme on valjastettava tämän ongelman ratkaisemiseksi. Miten voisimme valmistautua jo ennakkoon tähän tehtävään?
Voimme aloittaa selvittämällä maapallon kaikkien elämänmuotojen viestintätavat ja näiden viestien sisältämän informaation. Esimerkiksi miten ja mitä muut nisäkäslajit, vaikkapa valaat viestivät.
Puolen vuosisadan aikana suurvaltojen armeijat ovat koonneet jättimäisiä tiedostoja meriavaruuden elollisten ja älyllisten olentojen viesteistä. Ne on pidetty piilossa eikä niitä ole annettu maailman tiedemiesten ja -naisten selvitettäviksi.
Olkoon avaruudesta mahdollisesti tulevien älyllisten viestien ratkaisemisharjoitus numero yksi se, että puramme, analysoimme ja selvitämme kaiken sen informaation, mikä sisältyy vedenalaisten mikrofonien avulla tehtyihin nauhoituksiin. Siinä harjoituksessa kertyy jo kohtalainen osaaminen omalle kulttuurillemme vieraan kulttuurin kohtaamisesta.
Ehkäpä todetaan, että ystäväni ja opiskelutoverini Rauni-Leena Luukasen kokemat avaruuden viestit kalpenevat sen viisauden rinnalla, mitä nämä evolutiivisesti monta vertaa ihmistä vanhemmat planeetta-Maan asukkaat meille kertovat.
Valaiden lajimuistilla on mahdollisuus ulottua vuosimiljoonien päähän. lhminen lajina on nuori. Ihmisen vanhimmat laulun linjat ovat Australian abojen alle viidenkymmenen tuhannen vuoden mittaisia. Oma Kalevalamme kantaa vain muutaman tuhannen vuoden tietoperintöä.
Eloton avaruus?
Miten ihmiskunta reagoi, kun toinen (ja oman oletukseni mukaan todennäköisempi) vaihtoehto varmistuu? Eli saamme varmuuden, että kosmos on totaalisesti tyhjä.
Vain me avaruusalus Telluksen matkustajat syöksymme Aniaran kaltaisesti kohti ääretöntä, entrooppista kylmyyttä. Optimistisesti näen tämän tiedon käynnistävän tietoisuudessamme uuden aikakauden.
Ensimmäiseksi meihin räjähtää tietoisuus ykseydestämme. Me tarraudumme kuin orvoiksi jääneet lapset kyynelehtien toinen toisiimme. Ihmiskunta oivaltaa, että meitä yhdistävät toisiimme paljon lujemmat siteet kuin ovat meitä toisistamme karkoittavat voimat. Jokainen esikoululainenkin oppii ja oivaltaa, että vastavuoroinen hyväntekeminen on parempi vaihtoehto, kuin oman edun varjelu ja muiden kustannuksella hyötyminen. Teollistuneen maailman kerskakulutuksen kustannuksien kaataminen heikkojen veljiemme ja sisartemme tai vielä syntymättömien sukupolvien niskaan loppuu.
Sitten alamme kiihkeän työn paikataksemme seulan lailla vuotavaa avaruusalus-Tellustamme.
Otsoniaukon lisärepeäminen pysäytetään, elämää ylläpitävän ohuen vesimaa-ilma-kerroksen moninaisuutta tuhoavat ilmiöt (aseteollisuus, vanhojen metsien hakkuut, jne) loppuvat. Jokainen oivaltaa maapallon olevan yksi ja jakamaton kansantalous (GEMU=global ecological and monetary union).
Emme voi sysätä ongelmia minnekään, emme voi lainata mistään. Jokainen tuhoutunut osa elämän verkkoa aiheuttaa korjaamattoman repeämän siihen organismin kaltaiseen herkkään kudelmaan, minkä varassa olemassaolomme on.
Ihmiskunnalle uusi missio
Yksinkertaisen päättelyn ja peruskoulun tarjoaman tietoaineksen pohjalta on mahdollista laatia koko ihmiskuntaa koskevia missioita ja strategioita. Ei siinä tarvita avaruusaluksella liikkuvien olentojen tai siipiensä varassa luuhottavien enkelten taivasviestejä.
Koko ihmiskunnan yhteisyyden oivaltaminen ja maapallon elonkehän haavoittuvuuden tunnustaminen ovat ne peruskivet, joiden varaan voimme pohjata suunnitelmamme ja valintamme. Syntyvät globaalin etiikan peruslauseet, jotka ovat kaikkia uskontoja arvokkaampia ja merkittävämpiä.
Kaikkinainen UFO-huuhailu tässä asiassa on ihan tarpeetonta. Oman järkemme ja omien voimiemme varassa meidän on tällä meille ainoalla planeetalla elettävä ja onnemme löydettävä sinä aikana, minkä entropia meille antaa.
ESKO LÄNSIMIES
Kirjoittaja on Kuopion yliopiston dosentti ja KYS:n Kliinisen fysiologian ylilääkäri. Hän edustaa bio-lääketiedettä COSPAR:n Suomen toimikunnassa ja on ensi vuonna Trondheimissa pidettävän ESA:n kuudennen Life Sciences Research in Space-symposion Järjestelytoimikunnan ja sen tieteellisen jaoksen jäsen.