Artikkelit
Vastoin vakaumusta ja parempaa tietoa
20.02.1996, Suomen Lääkärilehti 51: 608-609
(ei kuvausta)
Vastoin vakaumusta ja parempaa tietoa
Olemme valmistautumassa toisen maailmansodan päättymisen 50-vuotisjuhlallisuuksiin. Saksa antautui lopullisesti keväällä 1946. Koko maailmalle alkoi silloin paljastua niihin kaikkiin hirveyksiin saksalaiset olivat syyllistyneet. Puolen vuosisadan ajan me lääkäritkin olemme pohtineet, kuinka oli mahdollista, että eurooppalaisen lääketieteen huippuyksiköissä Wienissä, Berliinissä jne. koulutetut kollegamme tekivät sellaista kuin tekivät.
Mielessäni olen pohdiskellut asiaa laajemmin, koettanut tarkastella asioita esimerkiksi suomalaisten lääkäreiden kohtaamien eettisten ongelmien näkökulmasta. Tällöin on esiin noussut esimerkiksi seuraavat asiat:
- mitä ajattelivat suomalaiset synnytys- ja naistentautien lääkärit, jotka joutuivat 1960-luvulla käytännössä toteuttamaan uudet raskaudenkeskeyttämisohjeet? Moniko kieltäytyi, moniko koki tekevänsä väärin, mutta teki, "koska sairaalan johto niin vaati?"
- tunsivatko homoseksuaalien kastraatioita 1940- ja 1950-luvuilla (laillisesti) tehneet lääkärit syyllisyyttä, kun homoseksuaalisuus 1960-luvulla poistettiin sairauksien joukosta?
- tehtiinkö Suomessakin klitoristen poistoja laitoksissa hoidettaville tytöille, "koska he masturboivat häiritsevästi?"
- millaisen tieteellisen ja eettisen pohdinnan jälkeen Suomessa aloitettiin lobotomiat? Milloin huomattiin niiden haitat ja hyödyttömyys, millaisia tuntoja oli lobotomioita tehneellä lääkäreillä?
Toivon, että saisin kannanottoja nimellä tai nimimerkillä niiltä lääkäreiltä, jotka olivat mukana esimerkiksi edellä luetelluissa toiminnoissa tai ovat tietoisia niistä. Tarkoitukseni ei ole ketään syyllistää, sillä "(lääketieteellinenkin) totuus on aikansa lapsi". Olemme tänäänkin ottamassa käyttöömme lääketieteellisen tiedon ja osaamisen laajenemisen myötä sellaisia tekniikoita, joiden kaikkia seuraamuksia emme vielä tunne (geeniteknologia jne).
Toivon saavani näihin ja muihinkin lääkäreiden työssään kohtaamien eettisten ongelmien tuottamia pohdintoja ja kommentteja. Eivät ongelmat loppuneet toisen maailmansodan loppuessa! Mitkä nyt oikeina pitämistämme asioista leimataan 50 vuoden kuluttua epätieteelliseksi taikauskoksi?
Olemme valmistautumassa toisen maailmansodan päättymisen 50-vuotisjuhlallisuuksiin. Saksa antautui lopullisesti keväällä 1946. Koko maailmalle alkoi silloin paljastua niihin kaikkiin hirveyksiin saksalaiset olivat syyllistyneet. Puolen vuosisadan ajan me lääkäritkin olemme pohtineet, kuinka oli mahdollista, että eurooppalaisen lääketieteen huippuyksiköissä Wienissä, Berliinissä jne. koulutetut kollegamme tekivät sellaista kuin tekivät.
Mielessäni olen pohdiskellut asiaa laajemmin, koettanut tarkastella asioita esimerkiksi suomalaisten lääkäreiden kohtaamien eettisten ongelmien näkökulmasta. Tällöin on esiin noussut esimerkiksi seuraavat asiat:
- mitä ajattelivat suomalaiset synnytys- ja naistentautien lääkärit, jotka joutuivat 1960-luvulla käytännössä toteuttamaan uudet raskaudenkeskeyttämisohjeet? Moniko kieltäytyi, moniko koki tekevänsä väärin, mutta teki, "koska sairaalan johto niin vaati?"
- tunsivatko homoseksuaalien kastraatioita 1940- ja 1950-luvuilla (laillisesti) tehneet lääkärit syyllisyyttä, kun homoseksuaalisuus 1960-luvulla poistettiin sairauksien joukosta?
- tehtiinkö Suomessakin klitoristen poistoja laitoksissa hoidettaville tytöille, "koska he masturboivat häiritsevästi?"
- millaisen tieteellisen ja eettisen pohdinnan jälkeen Suomessa aloitettiin lobotomiat? Milloin huomattiin niiden haitat ja hyödyttömyys, millaisia tuntoja oli lobotomioita tehneellä lääkäreillä?
Toivon, että saisin kannanottoja nimellä tai nimimerkillä niiltä lääkäreiltä, jotka olivat mukana esimerkiksi edellä luetelluissa toiminnoissa tai ovat tietoisia niistä. Tarkoitukseni ei ole ketään syyllistää, sillä "(lääketieteellinenkin) totuus on aikansa lapsi". Olemme tänäänkin ottamassa käyttöömme lääketieteellisen tiedon ja osaamisen laajenemisen myötä sellaisia tekniikoita, joiden kaikkia seuraamuksia emme vielä tunne (geeniteknologia jne).
Toivon saavani näihin ja muihinkin lääkäreiden työssään kohtaamien eettisten ongelmien tuottamia pohdintoja ja kommentteja. Eivät ongelmat loppuneet toisen maailmansodan loppuessa! Mitkä nyt oikeina pitämistämme asioista leimataan 50 vuoden kuluttua epätieteelliseksi taikauskoksi?