Artikkelit
Haistava ihminen
29.02.1996, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Haistava ihminen
Ihmisen hajuaistin sanotaan rappeutuneen niin, että sillä ei juurikaan ole enää merkitystä kaupungistuneessa maailmassamme.
Hajuvesien ja kukkien monimiljardinen tuotantoja kauppa asettaa tuon olettamuksen epäilynalaiseksi. Ei kai kukaan maksaisi tuhansia markkoja per litra merkityksettömästä litkusta!
Ruotsin Lääkärilehden joulunumerossa oli erinomainen katsaus ihmisen hajuaistista. Tällä kertaa esittelen lukijoilleni makupaloja (tai pitäisikö sanoa hajunäytteitä) tuosta jutusta. Nenän ylä- ja alaosassa on hajuja tunnistavat alueet, joista ärsyke siirtyy hajuhermojen välityksellä kallon pohjan läpi aivojen otsalohkon pohjalla olevaan hajukyhmyyn ja sieltä aivojen tumakkeisiin ja aivokuorelle.
Jopa 5 %:a kaikista geeneistämme ilmenee hajuaistissa, joten mistään merkityksettömästä asiasta ei todellakaan ole kysymys. Hajuhermot eroavat useimmista muista hermoista siinä, että ne uudistuvat jatkuvasti. Tämäkin tieto vahvistaa käsitystä, että hajuaisti on tärkeä ihmisellekin.
Katkennut näköhermo ei kasva uudelleen, mutta hajuhermo kasvaa ja uudistuu koko ihmisen elämän ajan!
Jokaisella ihmisellä on oma tunnistettavissa oleva tuoksunsa. Tämä on miljoonia vuosia jatkuneessa kehittymisessämme ollut välttämätöntä, sillä vain siten jälkeläiset ja vanhemmat ovat voineet tunnistaa toisensa vaistomaisesti. Aivojen vanhin osa on matelijakaudellamme syntynyt kemiallisia viestejä tunnistava hajuaivo. Se vaikuttaa kaikkiin toimintoihimme, vaikka aivojen uusin osa, älyaivokuoremme, ei hajua tiedostaisikaan.
Osa hajujen aiheuttamista vaikutuksista ilmenee niin, että vaste tapahtuu suoraan hypotalamuksen kautta käymättä aivokuorella. Tietty haju siis aiheuttaa koko elimistössä havaittavan vasteen, vaikka emme tiedäkään miksi sydän kiihtyi ja hiki alkaa tippua! Kenties juuri tätä tarkoitetaan, kun puhutaan ihmisten kemioiden yhteensopivuudesta ja sopimattomuudesta.
Harmaan aivokuoren hajuja tiedostava osa on läheisessä yhteydessä mantelitumakkeeseen (amygdala), jolla puolestaan on keskeinen merkitys muistiinpainamisessa. Tuoreen pullan tuoksu palauttaa mieliimme suuren joukon lapsuuteemme liittyviä muistoja. Lysolin tai eetterin tuoksu taas väläyttää muistiimme kivuliaita sairauskokemuksia.
Ehkäpä eltaantuneet parisuhteet saisivat uutta potkua, jos puolisot alkaisivat uudelleen käyttää ensimmäisen suudelmansa aikaista hajustetta! Voiko kaupungissa asuvan nykyihmisen ahdistus ja viihtymättömyys johtua osittain siitä, että ympäröivä hajumaailma on ihmiselle vieras ja sopimaton?
Suomalaisilla on vielä mahdollisuus löytää aitoja alkuperäinen tuoksuympäristö kesämökeillään. Vetäkäämme nautiskellen ja täysin siemauksin aivoihimme ihmisten ja muiden elollisten luonnollisia tuoksuja. Se on osa hyvinvointiamme.
Ihmisen hajuaistin sanotaan rappeutuneen niin, että sillä ei juurikaan ole enää merkitystä kaupungistuneessa maailmassamme.
Hajuvesien ja kukkien monimiljardinen tuotantoja kauppa asettaa tuon olettamuksen epäilynalaiseksi. Ei kai kukaan maksaisi tuhansia markkoja per litra merkityksettömästä litkusta!
Ruotsin Lääkärilehden joulunumerossa oli erinomainen katsaus ihmisen hajuaistista. Tällä kertaa esittelen lukijoilleni makupaloja (tai pitäisikö sanoa hajunäytteitä) tuosta jutusta. Nenän ylä- ja alaosassa on hajuja tunnistavat alueet, joista ärsyke siirtyy hajuhermojen välityksellä kallon pohjan läpi aivojen otsalohkon pohjalla olevaan hajukyhmyyn ja sieltä aivojen tumakkeisiin ja aivokuorelle.
Jopa 5 %:a kaikista geeneistämme ilmenee hajuaistissa, joten mistään merkityksettömästä asiasta ei todellakaan ole kysymys. Hajuhermot eroavat useimmista muista hermoista siinä, että ne uudistuvat jatkuvasti. Tämäkin tieto vahvistaa käsitystä, että hajuaisti on tärkeä ihmisellekin.
Katkennut näköhermo ei kasva uudelleen, mutta hajuhermo kasvaa ja uudistuu koko ihmisen elämän ajan!
Jokaisella ihmisellä on oma tunnistettavissa oleva tuoksunsa. Tämä on miljoonia vuosia jatkuneessa kehittymisessämme ollut välttämätöntä, sillä vain siten jälkeläiset ja vanhemmat ovat voineet tunnistaa toisensa vaistomaisesti. Aivojen vanhin osa on matelijakaudellamme syntynyt kemiallisia viestejä tunnistava hajuaivo. Se vaikuttaa kaikkiin toimintoihimme, vaikka aivojen uusin osa, älyaivokuoremme, ei hajua tiedostaisikaan.
Osa hajujen aiheuttamista vaikutuksista ilmenee niin, että vaste tapahtuu suoraan hypotalamuksen kautta käymättä aivokuorella. Tietty haju siis aiheuttaa koko elimistössä havaittavan vasteen, vaikka emme tiedäkään miksi sydän kiihtyi ja hiki alkaa tippua! Kenties juuri tätä tarkoitetaan, kun puhutaan ihmisten kemioiden yhteensopivuudesta ja sopimattomuudesta.
Harmaan aivokuoren hajuja tiedostava osa on läheisessä yhteydessä mantelitumakkeeseen (amygdala), jolla puolestaan on keskeinen merkitys muistiinpainamisessa. Tuoreen pullan tuoksu palauttaa mieliimme suuren joukon lapsuuteemme liittyviä muistoja. Lysolin tai eetterin tuoksu taas väläyttää muistiimme kivuliaita sairauskokemuksia.
Ehkäpä eltaantuneet parisuhteet saisivat uutta potkua, jos puolisot alkaisivat uudelleen käyttää ensimmäisen suudelmansa aikaista hajustetta! Voiko kaupungissa asuvan nykyihmisen ahdistus ja viihtymättömyys johtua osittain siitä, että ympäröivä hajumaailma on ihmiselle vieras ja sopimaton?
Suomalaisilla on vielä mahdollisuus löytää aitoja alkuperäinen tuoksuympäristö kesämökeillään. Vetäkäämme nautiskellen ja täysin siemauksin aivoihimme ihmisten ja muiden elollisten luonnollisia tuoksuja. Se on osa hyvinvointiamme.