Artikkelit

Alipainoiset tanssinopiskelijat

Käsitys kauniista naisesta on muuttunut yhä epänaisellisemmaksi. Nykymisseihin verrattuna Ester Toivonen ja Armi Kuusela näyttävät ylipainoisilta, miltei lihavilta.
Naisen biologinen terveys edellyttää selvästi nykyistä kauneusihannetta runsaampaa ihonalaista rasvakerrosta, sillä naishormonit toimivat normaalisti vasta, kun rasvaa on riittävästi. Tämän ilmiön selityksenä on tietenkin naisen osuus lajin lisääntymisessä. Jos ylimääräistä energiavarastoa sikiön kasvamiseksi ja vauvan imettämiseksi ei ole, on turha hankkiutua raskaaksikaan.
Aikuistuvat nuoret naiset ovat kahden paineen välissä, biologinen, hormonien aiheuttama pakko vaatii keräämään rasvaa ja ympäröivän yhteiskunnan paine vaatii olemaan rasvaton ja hoikka!
Murrosikäisten tyttöjen syömähäiriöt (bulimia ja anoreksia) ovat lisääntyneet aivan tavallisten koululaisten parissa. Erityisen suuressa vaarassa ovat tytöt, joiden harrastuksen (voimistelu) tai ammattitoiveen (malli, tanssija) oletetaan vaativan poikkeuksellista hoikkuutta,
Kaikkein vaarallisin yhdistelmä on, jos tytön omaa hoikkuustoivetta vahvistaa kilpailu tyttöryhmässä ja ryhmän ohjaajan tai johtajan oma menestymisen pakko.
Israelilainen tutkijaryhmä julkaisi tuoreessa lastenlääkärilehdessä tutkimustuloksia, joista "tanssivan Kuopion" on oltava tietoisia.
Tanssikoululaisten ja tavallista koulua käyvien tyttöjen ruumiinrakenne mitattiin huolellisesti ja heitä itseään, luokkatovereita ja opettajia pyydettiin arvioimaan kunkin ali-, yli- tai normaalipainoisuus. Mikäli paino poikkesi enintään 15 prosenttia iän ja pituuden mukaisesta ihannepainosta, pidettiin painoa normaalina, sitä suurempaa poikkeamaa pidettiin ali- tai ylipainona.
Lähes päivittäin tanssivista tytöistä yli kolmannes oli alipainoisia, ei-tanssivista koululaisista alipainoisia oli 17 prosenttia. Tanssia harrastavien tyttöjen keskuudessa alipainoisuutta oli siis kaksi kertaa enemmän. Kun tyttöjä
pyydettiin arvioimaan omaa painoaan, osoittautui, että tanssivat tytöt pitivät itseään merkittävästi verrokkeja useammin ylipainoisina.
Tämä voi olla ensimmäinen merkki syömähäiriöstä. Alipainoiset tanssijat olivat selvästi vähemmän objektiivisia itsearviossaan. Alipainoisuus ja väärä käsitys omasta painosta on selvästi vaarallinen yhdistelmä.
Kaikkein huolestuttavinta tutkimuksessa oli, että baletinopettajat eivät tunnistaneet alipainoisuutta 87 prosentissa. Kun todellisuudessa alipainoinen tyttö itse uskoo olevansa ylipainoinen tai normaalipainoinen eikä opettajakaan tunnista alipainoisuutta, on syömähäiriön vaara aivan ilmeinen. Tavallisten luokkien opettajat olivat ennemminkin taipuvaisia yliarvioimaan alipainoisuutta!
Tanssi on jalo ja erinomainen harrastus ja ammattikin, niin tytöille kuin pojille. Lasten vanhempien, opettajien ja oppilashuollosta vastaavien tulee tunnistaa jäntevän ja hoikan ruumiin ihannoimisessa piilevät vaarat. Liika laihuus murrosiässä saattaa olla yhteydessä aikuisuuden hormonaalisiin häiriöihin ja luuston haurastumiseen.
Kuopion asema tanssin kansallisena keskuksena ja vuonna 1997 pidettävän Tanssija lapsi -kongressin (DaCi) isäntäkaupunkina edellyttää yliopistomme liikuntalääketieteellisen ja ravitsemustieteellisen osaamisen hyödyntämistä.