Artikkelit
Mammografia-seulan todelliset kustannukset
06.06.1996, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Mammografia -seulan todelliset kustannukset
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä, vaikka heistä menehtyy siihen vain noin 10 prosenttia. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat naistenkin yleisin kuolinsyy.
Mammografia on röntgensäteiden avulla tehtävä kuvaus, jolla voidaan todeta rintarauhasen poikkeava rakenne. Menetelmä on niin herkkä, että sitä on käytetty oireettomien seulontatutkimuksena.
Jo yli kymmenen vuoden seurannoissa on voitu osoittaa, että yli 50-vuotiaiden naisten rintasyöpäkuolleisuus on saatu pienemään muutamalla prosenttiyksiköllä.
Alle 50-vuotiaiden naisten seulonnoissa kuolleisuuden väheneminen ei ole yhtä suurta ja hyödyn näkyminen on tullut esiin vasta lähes kymmenen vuotta seulontaohjelman käynnistämisestä.
Kliinisiä oireita varhemmin tapahtunut syövän löytäminen mahdollistaa usein rintaa säästävän leikkauksen. Osa seulonnoissa havaituista ja leikatuista syövistä on ollut sellaisia, jotka eivät koskaan olisi kasvaneet todella terveyttä uhkaaviksi.
Tukholmalaiset lääkärit raportoivat Lancet-lehdessä (3.2.1996) seulontatutkimuksissa "kiinnijääneille," mutta jatkotutkimuksissa terveiksi havaituille tehtyjen toimenpiteiden kustannuksia ja haittoja. Mammografia tehtiin 63 000 naiselle. Heistä neljä prosenttia joutui uusintakuvaukseen. Syövän suhteen epäilyttävä löydös todettiin yhdellä prosentilla. Heistä vain alle kolmanneksella varmistui syöpä. Kahdelle kolmesta epäillystä voitiin antaa vapauttava "tuomio " perusteellisten jatkotutkimusten jälkeen. Nämä noin 500 naista kävivät keskimäärin kolme kertaa lääkärissä. Heille tehtiin ohutneulabiopsioita, mammografioita, verikokeita, koepala-leikkauksia ja niin edelleen.
Yhden väärän mammografiatuloksen saaneen naisen vapauttaminen pelostaan maksoi yhteiskunnalle keskimäärin noin 5000 markkaa.
Noin puolelle voitiin antaa kolmen kuukauden kuluessa varma tieto siitä, että syöpää ei ollut (sillä kertaa). Loput joutuivat odottelemaan varmuutta vielä jopa kuukausien ajan. Kirjoittajat eivät arvioineet pitkän epävarmuuden ajan aiheuttamia psyykisiä kärsimyksiä. Eräs jatkoselvityksiin joutuneista oli varma, että hänen kokemansa kärsimys ja ahdistus olivat aivan yhtä aitoja, kuin todella syöpään sairastuneella.
Mielestäni tulisi selvittää, niitä vaikutuksia terveelle naiselle annetusta virheelliseksi osoittautuvasta rintasyöpäepäilystä on hänen parisuhteeseensa ja työkykyynsä
Tuore terveys-taloustieteellinen selvitys (JAMA, 20.3.1996) väittää, että yli viisikymppisten mammografia-seulan kustannukset voitettua elinvuotta kohden ovat yli 100 000 markkaa ja sitä nuoremmilla noin miljoona markkaa vuodessa.
Lonkkaproteesin asentaminen noin 60-vuotiaalle kulumaviasta kärsivälle potilaalle säästää kustannuksia ja yli 80 vuotiaallakin maksaa alle 30 000 markkaa voitettua laadukasta elämänvuotta kohden.
Jokaista yhteisillä verovaroilla (puhumattakaan velalla) rahoitettavaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tutkimus- ja hoitokäytäntöä joudutaan tarkastelemaan suurennuslasilla. Mikään ei ole pyhää. Jos jostakin koituvaa hyötyä ei voida luotettavasti ja kvantitatiivisesti osoittaa, on toiminta lopetettava. Olivatpa kyseessä keski-ikäiset miehet, lapset, vanhukset, veteraanit, sokeat, diabeetikot - mikä tahansa ryhmä.
Kun valtio ottaa velkaa yhtä paljon kuin saa kerättyä tuloveroa, niin tilanne on kestämätön. Kun hyvää annetaan kaikille, niin kukaan ei saa. Valintoja ja karsintoja on kyettävä tekemään. Ne, jotka ovat hakeutuneet päättäjiksi, tehkööt päätöksiä. Ja olkoot valmiita sietämään kritiikin.
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä, vaikka heistä menehtyy siihen vain noin 10 prosenttia. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat naistenkin yleisin kuolinsyy.
Mammografia on röntgensäteiden avulla tehtävä kuvaus, jolla voidaan todeta rintarauhasen poikkeava rakenne. Menetelmä on niin herkkä, että sitä on käytetty oireettomien seulontatutkimuksena.
Jo yli kymmenen vuoden seurannoissa on voitu osoittaa, että yli 50-vuotiaiden naisten rintasyöpäkuolleisuus on saatu pienemään muutamalla prosenttiyksiköllä.
Alle 50-vuotiaiden naisten seulonnoissa kuolleisuuden väheneminen ei ole yhtä suurta ja hyödyn näkyminen on tullut esiin vasta lähes kymmenen vuotta seulontaohjelman käynnistämisestä.
Kliinisiä oireita varhemmin tapahtunut syövän löytäminen mahdollistaa usein rintaa säästävän leikkauksen. Osa seulonnoissa havaituista ja leikatuista syövistä on ollut sellaisia, jotka eivät koskaan olisi kasvaneet todella terveyttä uhkaaviksi.
Tukholmalaiset lääkärit raportoivat Lancet-lehdessä (3.2.1996) seulontatutkimuksissa "kiinnijääneille," mutta jatkotutkimuksissa terveiksi havaituille tehtyjen toimenpiteiden kustannuksia ja haittoja. Mammografia tehtiin 63 000 naiselle. Heistä neljä prosenttia joutui uusintakuvaukseen. Syövän suhteen epäilyttävä löydös todettiin yhdellä prosentilla. Heistä vain alle kolmanneksella varmistui syöpä. Kahdelle kolmesta epäillystä voitiin antaa vapauttava "tuomio " perusteellisten jatkotutkimusten jälkeen. Nämä noin 500 naista kävivät keskimäärin kolme kertaa lääkärissä. Heille tehtiin ohutneulabiopsioita, mammografioita, verikokeita, koepala-leikkauksia ja niin edelleen.
Yhden väärän mammografiatuloksen saaneen naisen vapauttaminen pelostaan maksoi yhteiskunnalle keskimäärin noin 5000 markkaa.
Noin puolelle voitiin antaa kolmen kuukauden kuluessa varma tieto siitä, että syöpää ei ollut (sillä kertaa). Loput joutuivat odottelemaan varmuutta vielä jopa kuukausien ajan. Kirjoittajat eivät arvioineet pitkän epävarmuuden ajan aiheuttamia psyykisiä kärsimyksiä. Eräs jatkoselvityksiin joutuneista oli varma, että hänen kokemansa kärsimys ja ahdistus olivat aivan yhtä aitoja, kuin todella syöpään sairastuneella.
Mielestäni tulisi selvittää, niitä vaikutuksia terveelle naiselle annetusta virheelliseksi osoittautuvasta rintasyöpäepäilystä on hänen parisuhteeseensa ja työkykyynsä
Tuore terveys-taloustieteellinen selvitys (JAMA, 20.3.1996) väittää, että yli viisikymppisten mammografia-seulan kustannukset voitettua elinvuotta kohden ovat yli 100 000 markkaa ja sitä nuoremmilla noin miljoona markkaa vuodessa.
Lonkkaproteesin asentaminen noin 60-vuotiaalle kulumaviasta kärsivälle potilaalle säästää kustannuksia ja yli 80 vuotiaallakin maksaa alle 30 000 markkaa voitettua laadukasta elämänvuotta kohden.
Jokaista yhteisillä verovaroilla (puhumattakaan velalla) rahoitettavaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tutkimus- ja hoitokäytäntöä joudutaan tarkastelemaan suurennuslasilla. Mikään ei ole pyhää. Jos jostakin koituvaa hyötyä ei voida luotettavasti ja kvantitatiivisesti osoittaa, on toiminta lopetettava. Olivatpa kyseessä keski-ikäiset miehet, lapset, vanhukset, veteraanit, sokeat, diabeetikot - mikä tahansa ryhmä.
Kun valtio ottaa velkaa yhtä paljon kuin saa kerättyä tuloveroa, niin tilanne on kestämätön. Kun hyvää annetaan kaikille, niin kukaan ei saa. Valintoja ja karsintoja on kyettävä tekemään. Ne, jotka ovat hakeutuneet päättäjiksi, tehkööt päätöksiä. Ja olkoot valmiita sietämään kritiikin.