Artikkelit

Miksi Jumala mutisee epäselvästi
Esko Länsimies

Tälle ajalle on tyypillistä uskonnollisten liikkeiden käynnistyminen joko yksittäisten paikallisten yrittäjien toimesta tai yleismaailmallisten liikkeiden haaraosastoina, kuin hampurilaisketjun ravintolat. Maineen alamäessä oleva taiteilija tai muu julkkis ilmoittaa viikkolehden kansikuvassa tulleensa uskoon. Tulee mieleeni Erkki Tantun piirros ja sananlasku: "Koitinpa tuotakin," sano eukko, kun ehtoollisella kävi.

Uskoon tuloaan julistavia on pimein pilvin. Vakaumuksen ateismiin päätyneet eivät ole olleet kovin äänekkäitä. Kuin raikas aamutuulen vire on siksi professori Kari Cantellin pieni kirja Tiedemiehen mietteitä uskosta. Hän on antanut teokselleen alaotsikon Kutsu elämänkatsomukselliseen pohdiskeluun. Siinä tehtävässä kirja todella onnistuu.

Puhumme lapsenuskosta silloin, kun ihminen antautuu uskonnolle kyselemättä. Todellisuudessa lapselle ominaista on kysely ja epäily, uudenlaisten oivallusten ja yhteyksien kokeminen. Cantell kyselee teoksessaan lapsen tavoin, miksi uskon ja lähinnä luterilaisen uskonnon tila on sellainen, kuin on.

"Miksi Jumala sallii vääryydet? miksi hän on luovuttanut niin paljon valtaa Saatanalle? Jumalan avuttomuus pahan edessä on masentavaaja panee epäilemään Hänen olemassaoloaan tai hänen pohjatonta rakkauttaan."

Kari Cantell on yksi Suomen kansainvälisimmistä ja tunnetuimmista tiedemiehistä. Hänen merkittävimmät tutkimuksensa ovat käsitelleet virus- ja syöpätauteihin liittyvää interferonia. Vanhuutensa kynnyksellä, kuten hän itse elämänvaiheensa määrittelee, Cantell on julkaissut omaa tiedemiehen uraansa käsittelevän kirjan ja nyt tämän pohdiskeluteoksen. Cantellin suvussa on monien sukupolvien ajan ollut kirkonmiehiä. Hänen lapsuuttaan hallitsi voimakas ja kiinteä sitoutuminen herännäisyyteen. Siksi biolääketieteellisen uran aikana tapahtunut uskonnon perusteiden - Jumalain olemassaolo, Jeesuksen pelastustehtävä, jne - epäily ja lopulta päätyminen täydelliseen ateismiin on ollut hyvin vaikea prosessi. Cantell käy tämän kaiken läpi hyvin avoimesti ja nöyrästi. Juuri tässä hiljaa puhumisessa on tämän kirjan voima. Hän kuiskaa kovaa.

"Yksi tärkeimpiä syitä, miksi en pysty uskomaan Jumalaan, on Hänen antamansa huono informaatio. Minun on mahdotonta ymmärtää, että jos kaikkivaltias Jumala todella haluaa antaa tietoa ja ohjeita ihmiskunnalle, niin miksi Hän tekee sen kerta kaikkiaan kelvottoman puutteellisella tavalla. ...Minun johtopäätökseni on se, että kun kunnon tietoa ei ole tullut, ei ole tiedonantajaakaan. "

"Näin televisiossa laihan, uupuneen somalinaisen haastattelun. Hänen kotimaassaan oli sota ja nälänhätä ja hänen aviomiehensä ja neljä lastaan oli kuolleet nälkään kotikylässä. Äiti oli lähtenyt kolmen jäljellä olevan lapsen kanssa vaivalloiselle matkalle kohti Mogadishun pakolaisleiriä. Matkalla kaksi lapsista oli kuollut. Haastattelun aikana ainoa eloon jäänyt lapsi, luurankomaisen laiha surkea olento teki kuolemaa äidin sylissä. Hän katsoi äitiä suurilla loistavilla silmillään ja sanoi heikolla äänellä: 'Äiti, minun on nälkä." Puhuessaan lastensa ja miehensä kuolemasta nainen sanoi: "Jumala otti heidät pois."

"En usko Jumalaan enkä kuolemanjälkeiseen elämään, mutta minulla ei ole sydäntä, halua eikä oikeutta ottaa tällaisilta ihmisiltä heidän ainoaa toivoaan pois. Toivoa siitä, että kaikki ei lopu tähän, että epäoikeudenmukaisuus korvataan ja hyvitetään tulevassa elämässä."

Cantell näkee uskontojen ja ihmiskunnan historian yhteisen, pitkän taipaleen. Monijumalaisuudesta nykyiseen yksijumalaisuuteen tapahtunut kehitys tulee jatkumaan sen totuuden tunnustamiseen, että olemme yksin tässä meille ainoassa maailmankaikkeudessa. Kun kuolemme, niin kuolemme. "Vähitellen, pitkän kehityksen tietä sellaisten ihmisten määrä lisääntyy, jotka pystyvät ilman uskonnon tukeakin hyvään elämään uljaan tietoisina kaiken päättymisestä kuolemassa."

Lukekaa hyvät lajitoverit, jos uskallatte!


Kari Cantell: Tiedemiehen mietteitä uskosta
Kutsu elämänkatsomukselliseen pohdiskeluun
WSOY 1996