Artikkelit
Lihan syöminen ei ole kestävää kehitystä
03.08.1996, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Lihan syöminen ei ole kestävää kehitystä
Olen kirjoittanut palstallani lihansyönnistä johtuvista terveysongelmista vuosittain. Viime syksynä (16.11.1995) käsittelin huolimattomasti käsitellystä lihasta aiheutuvaa E.coli-tulehdusta, sellainen raivoaa nyt Japanissa.
Neljä vuotta sitten (10. 10 1992) kerroin hullun lehmän sairaudesta ja varoittelin lukijoitani halvasta Euro-ruuasta ja kehoitin valmistamaan liharuuat aina läpikypsäksi.
Kirjoituksessaan British Medical Journalissa epidemiologi, professori MeMichael kritisoi teollisuusmaiden tapaa tuottaa lihaa. Hän lähtee liikkeella BSE:stä eli prionin aiheuttamasta keskushermoston rappeutumisesta, mutta laajentaa näkökulman ihmisen koko epäekologisen käyttäytymisen kritiikiksi. Lihan suurimittainen, teollinen tuottaminen aiheuttaa haittoja ympäristölle ja teollisuusmaissa käytettävät lihamäärät ovat haitallisia terveydelle.
Bakteerit ja niiden kaltaiset eliöt muuttavat elintapojaan ympäristön muuttuessa (prioni siirtyy lampaasta lehmään ja siitä ihmiseen). Mutta tilanteen mukaan ihminenkin muuttaa ravintotottumuksiaan ja alistaa omiin tarkoituksiinsa yhä uusia lajeja ja ekologisia ympäristöjä! Olemme saaneet sen myötä isorokon karjasta, tuhkarokon koiralta, influenssan sialta, HIV:n apinalta jne. Ja nyt siis BSE:n kaltaisia aivorappeutumia lehmältä ja mahdollisesti lampaalta jo kauan sitä ennen.
On ihmiskeskeistä itsekkyyttä, että kutsumme rutoksi ja sairaudeksi niitä, mitkä käyttävät samaa ruokaa kuin mekin tai ovat loisiamme. Teollinen maatalous, eläintuotanto ja kalankasvatus ovat avanneet uusia ekologisia lokeroita myös mikrobeille. Olisi kummallista, jos BSE:n tai Creutzfeldt-Jacobin kaltaisia sairauksia ei ilmaantuisi!
Ihmisten määrän nopea kasvu (viime vuonna ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa yli 100 miljoonalla!) on aiheuttanut paineita tuottaa ravintoa halvalla.
Lihaa pidetään korkealaatuisen ravinnon tunnusmerkkinä. Sen laajamittainen tuottaminen vaatii runsaasti energiaa, kemikaaleja, vettä ja valkuaispitoisia väkirehuja. Kun soijasta ja kalasta saatavan proteiinin eli valkuaisen saanti vaikeutui 1980luvun alussa, jouduttiin lihan kasvanut kysyntä tyydyttämään muun muassa märehtijöiden ruumiista saatavilla väkirehuilla.
Soijapavun ja kalan tuotanto ei näillä näkymin lisäänny, joten ilman täysin uusia valkuaisrehun tuottamisen menetelmiä lihantuotanto asukasta kohden tulee nopeasti vähenemään. Kiinalaisten vaurastumisen myötä tapahtuva lihan kysynnän kasvu aiheuttaa lisää paineita. Juomaveden, fossiilisten polttoaineiden ja metsistä raivattavien laidunmaiden rajallisuus lisäävät ongelman suut uutta ja monimuotoisuutta.
Vegetaristit elävät kauemmin, kuin lihaa syövät. Siksi ennakoitavissa oleva lihan käytön väheneminen on hyvä asia niin terveyden kuin sosiaalisen ja ympäristöllisen hyvinvoinnin kannalta.
Entisenä Ahvenanmaan ja Turun saariston purjehtijana olen ollut murheissani Saaristomeren tuhoutumisesta kalankasvatuksen ja peltojen typpilannoituksen aiheuttaman rehevöitymisen vuoksi.
Kirjolohi olisi hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta kun sen tuottamisen myötä limoittuu ja tukehtuu maailman kaunein saaristo ~ Mutta onneksi on vielä muikkuja.
Olen kirjoittanut palstallani lihansyönnistä johtuvista terveysongelmista vuosittain. Viime syksynä (16.11.1995) käsittelin huolimattomasti käsitellystä lihasta aiheutuvaa E.coli-tulehdusta, sellainen raivoaa nyt Japanissa.
Neljä vuotta sitten (10. 10 1992) kerroin hullun lehmän sairaudesta ja varoittelin lukijoitani halvasta Euro-ruuasta ja kehoitin valmistamaan liharuuat aina läpikypsäksi.
Kirjoituksessaan British Medical Journalissa epidemiologi, professori MeMichael kritisoi teollisuusmaiden tapaa tuottaa lihaa. Hän lähtee liikkeella BSE:stä eli prionin aiheuttamasta keskushermoston rappeutumisesta, mutta laajentaa näkökulman ihmisen koko epäekologisen käyttäytymisen kritiikiksi. Lihan suurimittainen, teollinen tuottaminen aiheuttaa haittoja ympäristölle ja teollisuusmaissa käytettävät lihamäärät ovat haitallisia terveydelle.
Bakteerit ja niiden kaltaiset eliöt muuttavat elintapojaan ympäristön muuttuessa (prioni siirtyy lampaasta lehmään ja siitä ihmiseen). Mutta tilanteen mukaan ihminenkin muuttaa ravintotottumuksiaan ja alistaa omiin tarkoituksiinsa yhä uusia lajeja ja ekologisia ympäristöjä! Olemme saaneet sen myötä isorokon karjasta, tuhkarokon koiralta, influenssan sialta, HIV:n apinalta jne. Ja nyt siis BSE:n kaltaisia aivorappeutumia lehmältä ja mahdollisesti lampaalta jo kauan sitä ennen.
On ihmiskeskeistä itsekkyyttä, että kutsumme rutoksi ja sairaudeksi niitä, mitkä käyttävät samaa ruokaa kuin mekin tai ovat loisiamme. Teollinen maatalous, eläintuotanto ja kalankasvatus ovat avanneet uusia ekologisia lokeroita myös mikrobeille. Olisi kummallista, jos BSE:n tai Creutzfeldt-Jacobin kaltaisia sairauksia ei ilmaantuisi!
Ihmisten määrän nopea kasvu (viime vuonna ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa yli 100 miljoonalla!) on aiheuttanut paineita tuottaa ravintoa halvalla.
Lihaa pidetään korkealaatuisen ravinnon tunnusmerkkinä. Sen laajamittainen tuottaminen vaatii runsaasti energiaa, kemikaaleja, vettä ja valkuaispitoisia väkirehuja. Kun soijasta ja kalasta saatavan proteiinin eli valkuaisen saanti vaikeutui 1980luvun alussa, jouduttiin lihan kasvanut kysyntä tyydyttämään muun muassa märehtijöiden ruumiista saatavilla väkirehuilla.
Soijapavun ja kalan tuotanto ei näillä näkymin lisäänny, joten ilman täysin uusia valkuaisrehun tuottamisen menetelmiä lihantuotanto asukasta kohden tulee nopeasti vähenemään. Kiinalaisten vaurastumisen myötä tapahtuva lihan kysynnän kasvu aiheuttaa lisää paineita. Juomaveden, fossiilisten polttoaineiden ja metsistä raivattavien laidunmaiden rajallisuus lisäävät ongelman suut uutta ja monimuotoisuutta.
Vegetaristit elävät kauemmin, kuin lihaa syövät. Siksi ennakoitavissa oleva lihan käytön väheneminen on hyvä asia niin terveyden kuin sosiaalisen ja ympäristöllisen hyvinvoinnin kannalta.
Entisenä Ahvenanmaan ja Turun saariston purjehtijana olen ollut murheissani Saaristomeren tuhoutumisesta kalankasvatuksen ja peltojen typpilannoituksen aiheuttaman rehevöitymisen vuoksi.
Kirjolohi olisi hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta kun sen tuottamisen myötä limoittuu ja tukehtuu maailman kaunein saaristo ~ Mutta onneksi on vielä muikkuja.