Artikkelit
Perusteellisesti keuhkofunktiotutkimuksista
03.03.1984, Suomen Lääkärilehti 39: 1040 (& S. Hyödynmaa)
Kirjaesittely
Perusteellisesti keuhkofunktiotutkimuksista
Pulmonary Function Testing Guidelines and Controversies. Equipment, Methods and Normal Values; Jack L. Clausen. Academic Press, New York 1982. 368 sivua. Hinta 376 mk.
Kirja on 26:n California Thoracic Societyn jäsenen kirjoittama yhteenveto suosituksista keuhkofunktiotutkimusten laitteille, menetelmille ja viitearvoille. Teos pohjautuu suurelta osin American Thoracic Societyn vastaavaan työhön ja syventyy tätä hieman enemmän yksityiskohtiin ja pohdiskeluun.
Tekstiltään perusteellinen, mutta kuviltaan varsin vaatimaton ja osin epäselvä kirja käsittelee lähes täydellisesti kaikki keuhkofunktiotutkimukset. Aluksi selvitetään mittausten standardointia, henkilöstöorganisaatiota ja koulutusta laboratoriossa (amerikkalaisesta näkökulmasta), mittausperiaatteita, viitearvojen perusteita ja infektiokonfrollia. Kaikista tutkimusmenetelmistä käydään läpi laitteisto ja sen vaatimukset, laadunvalvonta, tutkimuksen suoritus, laskenta, toistettavuus, viitearvot, vianetsintä ja kiistanalaiset asiat. Tavallisimpien keuhkotutkimusmenetelmien lisäksi käsitellään yhtä perusteellisesti myös harvinaisemmat tutkimusmenetelmät, kuten keuhkotilavuuden määritys thorax-röntgenkuvasta, maksimaaliset hengityspaineet, komplianssimittaukset, spirometria vähäisen tiheyden kaasuilla, hengityksen säätelyn tutkimukset ja bedside- ja tehovalvontamittaukset. Omat lukunsa on myös mikroprosessoripohjaisista automaattisista laitteista ja laboratoriotietokoneen valinnasta.
Kritiikkiä kirjassa saavat mm. BTPS-korjauksen oikeellisuus, C02-absorberin käytön vaikutus spirometriassa ja nitrografiatutkimuksen happihengityksen riskit ja vaikutus tuloksiin. Epäspesifiset provokaatiokokeet esitellään perusteellisesti. Tässä luvussa on Laitisen väitöskirjakin siteerattujen töiden joukossa, vaikka muutoin skandinaavisia lainauksia on vähän. Lasten keuhkofunktiokokeiden esittely on melko pinnallista. Polgarin ja Promadhatin viitearvot esitetään, muutoinhan niitä on vaikea saada käsiinsä, sillä kirja ilmestyi jo 1971 ja on ollut kauan loppuunmyytynä.
Kirja soveltuu mainiosti kaikille lääkäreille, jotka haluavat tarkistaa ja valvoa omia menetelmiään. Vianpaikallistamisohjeineen ja testifantomiesittelyineen se soveltuu myös teknisen henkilökunnan käyttöön. Lisäksi kirja on erinomainen tiivistelmä lääkäreille, jotka suunnittelevat keuhkofunktiotutkimuslaitteiden hankintaa. Tässä kirja menee jopa niin pitkälle, että se joistakin laitteista tarjoaa »ostajan tarkistuslistan» ja liitteenä on laitekohtainen valmistajaluettelo. Kirja soveltuu myös tutkimustyötä tekeville ajantasalla olevine hyvine kirjallisuusviitteineen metodien osalta.
Laitevalmistajaluettelo osoitteineen, samoin kuin viitearvot rotua ja mittauspaikan korkeutta koskevine pohdiskeluineen sekä käytetyt yksiköt (ei SI) tosin ovat amerikkalaisia, mikä vähentää kirjan soveltuvuutta suomalaiseen käyttöön. Kotimaiset viitearvomme (Viljanen ym. 1982) eivät ole ennättäneet kirjaan, eikä lastenkaan skandinaavisista viitearvoista ole edes mainintaa.
Simo Hyödynmaa
Esko Länsimies
Pulmonary Function Testing Guidelines and Controversies. Equipment, Methods and Normal Values; Jack L. Clausen. Academic Press, New York 1982. 368 sivua. Hinta 376 mk.
Kirja on 26:n California Thoracic Societyn jäsenen kirjoittama yhteenveto suosituksista keuhkofunktiotutkimusten laitteille, menetelmille ja viitearvoille. Teos pohjautuu suurelta osin American Thoracic Societyn vastaavaan työhön ja syventyy tätä hieman enemmän yksityiskohtiin ja pohdiskeluun.
Tekstiltään perusteellinen, mutta kuviltaan varsin vaatimaton ja osin epäselvä kirja käsittelee lähes täydellisesti kaikki keuhkofunktiotutkimukset. Aluksi selvitetään mittausten standardointia, henkilöstöorganisaatiota ja koulutusta laboratoriossa (amerikkalaisesta näkökulmasta), mittausperiaatteita, viitearvojen perusteita ja infektiokonfrollia. Kaikista tutkimusmenetelmistä käydään läpi laitteisto ja sen vaatimukset, laadunvalvonta, tutkimuksen suoritus, laskenta, toistettavuus, viitearvot, vianetsintä ja kiistanalaiset asiat. Tavallisimpien keuhkotutkimusmenetelmien lisäksi käsitellään yhtä perusteellisesti myös harvinaisemmat tutkimusmenetelmät, kuten keuhkotilavuuden määritys thorax-röntgenkuvasta, maksimaaliset hengityspaineet, komplianssimittaukset, spirometria vähäisen tiheyden kaasuilla, hengityksen säätelyn tutkimukset ja bedside- ja tehovalvontamittaukset. Omat lukunsa on myös mikroprosessoripohjaisista automaattisista laitteista ja laboratoriotietokoneen valinnasta.
Kritiikkiä kirjassa saavat mm. BTPS-korjauksen oikeellisuus, C02-absorberin käytön vaikutus spirometriassa ja nitrografiatutkimuksen happihengityksen riskit ja vaikutus tuloksiin. Epäspesifiset provokaatiokokeet esitellään perusteellisesti. Tässä luvussa on Laitisen väitöskirjakin siteerattujen töiden joukossa, vaikka muutoin skandinaavisia lainauksia on vähän. Lasten keuhkofunktiokokeiden esittely on melko pinnallista. Polgarin ja Promadhatin viitearvot esitetään, muutoinhan niitä on vaikea saada käsiinsä, sillä kirja ilmestyi jo 1971 ja on ollut kauan loppuunmyytynä.
Kirja soveltuu mainiosti kaikille lääkäreille, jotka haluavat tarkistaa ja valvoa omia menetelmiään. Vianpaikallistamisohjeineen ja testifantomiesittelyineen se soveltuu myös teknisen henkilökunnan käyttöön. Lisäksi kirja on erinomainen tiivistelmä lääkäreille, jotka suunnittelevat keuhkofunktiotutkimuslaitteiden hankintaa. Tässä kirja menee jopa niin pitkälle, että se joistakin laitteista tarjoaa »ostajan tarkistuslistan» ja liitteenä on laitekohtainen valmistajaluettelo. Kirja soveltuu myös tutkimustyötä tekeville ajantasalla olevine hyvine kirjallisuusviitteineen metodien osalta.
Laitevalmistajaluettelo osoitteineen, samoin kuin viitearvot rotua ja mittauspaikan korkeutta koskevine pohdiskeluineen sekä käytetyt yksiköt (ei SI) tosin ovat amerikkalaisia, mikä vähentää kirjan soveltuvuutta suomalaiseen käyttöön. Kotimaiset viitearvomme (Viljanen ym. 1982) eivät ole ennättäneet kirjaan, eikä lastenkaan skandinaavisista viitearvoista ole edes mainintaa.
Simo Hyödynmaa
Esko Länsimies