Artikkelit

Ääneen luettavia tarinoita

Voimakkaimmat elämykset koemme, kun tietoisuuteemme tulee viestejä monen aistin kautta. Kesän voimakkaat muistot muodostuvat Iintujen äänistä, maiseman kauneudesta ja kukkien tuoksusta.
Lukemisen avulla saatava informaatio tulee näköaistin kautta ja sen muodostuminen lukuelämykseksi vaatii mielikuvitusta, kuvittelemme äänet, hajut, maut, tunnelman. Lapsuuteni voimakkaimpiin tunnelmiin liittyy iltasatujen kuunteleminen sotavuosina pimennysverhojen ja sähköpulan luodessa taustansa äidin lukemaan kirjaan.
Niin lapsilleni kuin nyt lapsenlapsilleni lukiessani olen todennut, että jotkut tarinat avautuvat aivan uudella tavalla itsellekin, kun silmän kautta aivoon tulevan viestin lisäksi viesti tulee myös korvaan, kuulon kautta. Erityisen tärkeäksi osoittautui ääneenluku, kun sain käsiini valtimolaisen opettaja Paavo Harakan (Fedjan Pausun) laatiman karjalankielisten suakkunoiden kokoelman nimeltään Tuhkamukki.
Evakossa syntyneenä en ole elänyt karjalan kielen keskellä, mitä nyt sukulaisten kokoontuessa puoliksi leikillä olemme yrittäneet jotain oppia paremmin pagizevilta. Niinpä kirjan ensimmäisten sivujen selailu ja lukuyritykset tuntuivat vaikeilta, vaikka kirjassa onkin lyhyt kieli- ja ääntämysopas ja sanojen suomennokset ovat kätevästi tarjolla.
Mutta kun aloin lukea kirjaa itselleni ääneen kaikkine liudennuksineen ja pehmennyksineen niin jopa alkoi tarina aueta ja viedä mukanaan. Sadut valuivat suloisena vuona tajuntaani!
Osa saduista oli tapahtumiltaan kohtalaisen tuttuja, joten kirjan lukeminen ei lopulta muodostunutkaan ongelmaksi.
Monet sanat palautuivat mieleen lapsuuden ajoilta, jolloin vierailulla käyneet ystävät ja sukulaiset turvautuivat äidinkieleensä halutessaan ilmaista ajatuksensa oikein voimakkaasti ja tarkasti.
Myös monet nykysuomen käyttösanat osoittautuivat lainasanoiksi karjalasta. Esimerkkinä vaikka kaseikko pensaikon vastineena ja briegu eli juhla riekkujaisten kantasanana.
Kirjasta löytyy koko Euroopalle yhteisiä satuja ja ilmeisesti aivan Raja-Karjalalle kotoperäisiä suakkunoita.
Kirja on ulkoasultaan miellyttävä, Karjala-sävyinen kuvitus on taiteilija Elvira Bystrovan tekemä. Suojärven pitäjäseura ry on ollut tukemassa kirjan ilmestymistä. Tarinoiden alkuperäiset kertojat ovat jo ajat sitten siirtyneet tuonilmazih, kuten Paavo Harakka esipuheessaan toteaa.
On hyvä, että nuo tarinat on tallennettu ja upeaa, että ne ovat nyt kaikkien luettavissa. Nyt kieli makeaksi, lukekaa toinen toisillenne, kyllä se aina nykyisen tv-tarjonnan voittaa!
Fedjan Pausu (Paavo Harakka): Tuhkamukki
Satuja karjalan kielellä
PunaMusta 1996