Artikkelit
Sepelvaltimotaudin todennäköisyyden yksinkertainen arviointitapa
02.03.1984, Duodecim 100: 568-569
Tutkimusreferaatti
Sepelvaltimotaudin todennäköisyyden yksinkertainen arviointitapa
Pryor D B, Harrei. F E, Lee K L, ym.: Am J Med 73: 771-780, 1983
Sepelvaltimotaudin todennäköisyyden arviointi yksinkertaisin menetelmin on tärkeää, jotta kalliisiin ja monimutkaisiin tutkimuksiin voitaisiin valita oikeat potilaat. Pohjoiscarolinalaisen tutkijaryhmän laaja työ jakautuu kahteen osaan. Yli 3 500 rintakipuista tutkittiin tavanomaisin kliinisin keinoin ja sitten sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella. 75 %:n ahtaumaa pidettiin merkittävänä. Erilaisten kysymysten, EKG:n, veren lipidien ja sydämen koon kyky ennakoida sepelvaltimosairaus arvioitiin ja laadittiin helppokäyttöinen nomogrammi. Seuraavat muuttujat todettiin tärkeiksi, niin että niiden avulla kyettiin selittämään koko ennakoitavissa oleva riski: kivun tyyppi (tyypillinen, epätyypilliinen, muu kuin angina pectoris -kipu), aikaisempi sydäninfarkti (ananinestinen tieto, EKG-löydös, molemmat, ei kumpikaan), sukupuoli, ikä, tupakointi, hyperlipemia, ST-T-muutokset, diabetes sekä iän ja sukupuolen, iän ja tupakoinnin, iän ja hyperlipemian sekä sukupuolen ja tupakoinnin yhdistelmät. Jos potilaalla on esimerkiksi tyypillnen angina pecioris (26 pistettä), vanhan infarktin anamneesi ja EKG-löydös (.30 pistettä), ST-T-muutoksia EKG:ssa (6 pistettä) ja sokeritauti (7 pistettä), on yhteinen pistemäärä 69 laaditun nomogrammin vasemmassa reunassa olevalla pystyasteikolla. Nomogrammin oikeassa, reunassa ovat iän ja eri riskitekijöiden muodostamat neljä asteikkoa (tupakka +, lipidit +, molemmat +, molemmat -). Viivaimen avulla yhdistetään riskipisteasteikko ja ikä/riskitekijäasteikko, ja nomogrammin keskellä olevasta asteikosta voidaan lukea merkitsevän sepelvaltimotaudin mahdollisuus (0.01-0.99). Nomogrammien avulla arvioitiin yli 1 800 potilaalla sepelvaltimotaudin olemassaolo ennen varjoainekuvausta ja nomogrammi osoittautui luotettavaksi.
Laadittavana oleva kotimainen suositus kliinisen rasituskokeen suorittamisesta ja tulkinnasta (KELA 1984) kehottaa ottamaan huomioon sepelvaltimotaudin todennäköisyyden kokeen tulosta arvioitaessa. Referoitavassa työssä on luotettavan tuntuisesti esitetty yksinkertaisesti laskettava todennäköisyys. Jos sepelvaltimotaudin todennäköisyys on hyvin pieni tai hyvin suuri (alle 10 %, yli 90%), kliinisen kuormituskokeen tekeminen diagnostisessa mielessä ei ole järkevää. Moni käynti keskussairaalassa erikoislääkärin arvuuteltavana voitaisiin jättää tekemättä.
ESKO LÄNSIMIES
Pryor D B, Harrei. F E, Lee K L, ym.: Am J Med 73: 771-780, 1983
Sepelvaltimotaudin todennäköisyyden arviointi yksinkertaisin menetelmin on tärkeää, jotta kalliisiin ja monimutkaisiin tutkimuksiin voitaisiin valita oikeat potilaat. Pohjoiscarolinalaisen tutkijaryhmän laaja työ jakautuu kahteen osaan. Yli 3 500 rintakipuista tutkittiin tavanomaisin kliinisin keinoin ja sitten sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella. 75 %:n ahtaumaa pidettiin merkittävänä. Erilaisten kysymysten, EKG:n, veren lipidien ja sydämen koon kyky ennakoida sepelvaltimosairaus arvioitiin ja laadittiin helppokäyttöinen nomogrammi. Seuraavat muuttujat todettiin tärkeiksi, niin että niiden avulla kyettiin selittämään koko ennakoitavissa oleva riski: kivun tyyppi (tyypillinen, epätyypilliinen, muu kuin angina pectoris -kipu), aikaisempi sydäninfarkti (ananinestinen tieto, EKG-löydös, molemmat, ei kumpikaan), sukupuoli, ikä, tupakointi, hyperlipemia, ST-T-muutokset, diabetes sekä iän ja sukupuolen, iän ja tupakoinnin, iän ja hyperlipemian sekä sukupuolen ja tupakoinnin yhdistelmät. Jos potilaalla on esimerkiksi tyypillnen angina pecioris (26 pistettä), vanhan infarktin anamneesi ja EKG-löydös (.30 pistettä), ST-T-muutoksia EKG:ssa (6 pistettä) ja sokeritauti (7 pistettä), on yhteinen pistemäärä 69 laaditun nomogrammin vasemmassa reunassa olevalla pystyasteikolla. Nomogrammin oikeassa, reunassa ovat iän ja eri riskitekijöiden muodostamat neljä asteikkoa (tupakka +, lipidit +, molemmat +, molemmat -). Viivaimen avulla yhdistetään riskipisteasteikko ja ikä/riskitekijäasteikko, ja nomogrammin keskellä olevasta asteikosta voidaan lukea merkitsevän sepelvaltimotaudin mahdollisuus (0.01-0.99). Nomogrammien avulla arvioitiin yli 1 800 potilaalla sepelvaltimotaudin olemassaolo ennen varjoainekuvausta ja nomogrammi osoittautui luotettavaksi.
Laadittavana oleva kotimainen suositus kliinisen rasituskokeen suorittamisesta ja tulkinnasta (KELA 1984) kehottaa ottamaan huomioon sepelvaltimotaudin todennäköisyyden kokeen tulosta arvioitaessa. Referoitavassa työssä on luotettavan tuntuisesti esitetty yksinkertaisesti laskettava todennäköisyys. Jos sepelvaltimotaudin todennäköisyys on hyvin pieni tai hyvin suuri (alle 10 %, yli 90%), kliinisen kuormituskokeen tekeminen diagnostisessa mielessä ei ole järkevää. Moni käynti keskussairaalassa erikoislääkärin arvuuteltavana voitaisiin jättää tekemättä.
ESKO LÄNSIMIES