Artikkelit
Isotooppineurologiaa
03.03.1984, Suomen Lääkärilehti 39: 1631 (& J. Kuikka)
Kirjaesittely
Isotooppineurologiaa
Functional Radionuclide lmaging of the Brain; Philippe L. Magistretti. Raven Press, New York. 1983. 368 sivua. Hinta noin 600 mk
Joukko kansainvälisesti tunnettuja aivoverenkierron tutkijoita on kirjoittanut kirjan uusimmista tutkimustuloksistaan. Tärkeimmistä neurologisista isotooppimenetelmistä on selkeästi esitetty perusteet, laitteistot, mallinnus- ja tutkimusten tulkinta.
Ensimmäisessä luvussa W. Oldendorf käsittelee veri-aivoesteen (blood-brain-barrier) merkitystä isotooppikuvantamisen kannalta terveillä ja patologisissa tilanteissa. Seuraavissa luvuissa käsitellään melko yksitviskohtaisesti tavanomaista teknetiumgammakuvausta eri tautitiloissa. Tämä tutkimustekniikka puolustaa edelleen paikkaansa tietokonetomografia-aikakaudella nimenomaan kustannushyötysuhteensa ansiosta.
Laajasti käsitellään aivoverenkierron määrittämistä ksenoninhalaatiotekniikan avulla. Tällä menetelmällä emissiotomografiaan yhdistettynä on selvitetty aivoverenkierron patofysiologiaa. Lundin ja Kööpenhaminan yliopistot ovat hyvin esillä. Teoriaa on kohtuuttoman paljon, tämä tekee esityksen näiltä osin raskaaksi kliinikoille. Emissiotomografian perusteista yksifotoni- (SPET) ja positronitomografian (PET) kannalta on muutamia melko pinnallisia esityksiä.
I-123-amfetamiinitutkimuksista on laaja esitys. Tämä on mielestämme aivan oikein, sillä kyseinen yhdiste on osoittautunut emissiotomografiassa lupaavimmaksi tavallisista radiofarmaseuttisista aineista. Sillä voidaan yksinkertaisesti, turvallisesti ja kohtalaisella erotuskyvyllä (n. 12 mm) määrittää aivojen verenkierto kolmiulotteisesti. (Ainoastaan tutkimusaineen hinta, noin 1500 mk/annos, asettaa rajoituksia amfetamiinitutkimusten rutiinimaiselle käytölle.)
Kirjan loppuosa käsittelee melko laajasti positronitomografiaa, joka ei vielä ole Suomessa mahdollista (TYKS:ssa pian?). Ilmeisesti positronitomografian avulla tullaan etsimään ne tutkimussuunnat, joihin paneudutaan fysiologisella yksifotoniemissiotomografialla merkkausten kehittyessä (vrt. I-123-amfetamiini) ja ratkaistaan kliinisestikin tärkeitä ongelmia. Tähän meillä Suomessa on henkinen ja laitteistokapasiteetti olemassa.
Kirjan tulisi kuulua jokaiseen isotooppilaboratorioon, joissa emissiotomografiatutkimuksia tehdään tai suunnitellaan pian tehtäväksi sekä lisäksi niille neurologeille, neurofysiologeille jne., jotka ovat alan tutkimustyöstä kiinnostuneita.
Jyrki Kuikka
Esko Länsimies
Functional Radionuclide lmaging of the Brain; Philippe L. Magistretti. Raven Press, New York. 1983. 368 sivua. Hinta noin 600 mk
Joukko kansainvälisesti tunnettuja aivoverenkierron tutkijoita on kirjoittanut kirjan uusimmista tutkimustuloksistaan. Tärkeimmistä neurologisista isotooppimenetelmistä on selkeästi esitetty perusteet, laitteistot, mallinnus- ja tutkimusten tulkinta.
Ensimmäisessä luvussa W. Oldendorf käsittelee veri-aivoesteen (blood-brain-barrier) merkitystä isotooppikuvantamisen kannalta terveillä ja patologisissa tilanteissa. Seuraavissa luvuissa käsitellään melko yksitviskohtaisesti tavanomaista teknetiumgammakuvausta eri tautitiloissa. Tämä tutkimustekniikka puolustaa edelleen paikkaansa tietokonetomografia-aikakaudella nimenomaan kustannushyötysuhteensa ansiosta.
Laajasti käsitellään aivoverenkierron määrittämistä ksenoninhalaatiotekniikan avulla. Tällä menetelmällä emissiotomografiaan yhdistettynä on selvitetty aivoverenkierron patofysiologiaa. Lundin ja Kööpenhaminan yliopistot ovat hyvin esillä. Teoriaa on kohtuuttoman paljon, tämä tekee esityksen näiltä osin raskaaksi kliinikoille. Emissiotomografian perusteista yksifotoni- (SPET) ja positronitomografian (PET) kannalta on muutamia melko pinnallisia esityksiä.
I-123-amfetamiinitutkimuksista on laaja esitys. Tämä on mielestämme aivan oikein, sillä kyseinen yhdiste on osoittautunut emissiotomografiassa lupaavimmaksi tavallisista radiofarmaseuttisista aineista. Sillä voidaan yksinkertaisesti, turvallisesti ja kohtalaisella erotuskyvyllä (n. 12 mm) määrittää aivojen verenkierto kolmiulotteisesti. (Ainoastaan tutkimusaineen hinta, noin 1500 mk/annos, asettaa rajoituksia amfetamiinitutkimusten rutiinimaiselle käytölle.)
Kirjan loppuosa käsittelee melko laajasti positronitomografiaa, joka ei vielä ole Suomessa mahdollista (TYKS:ssa pian?). Ilmeisesti positronitomografian avulla tullaan etsimään ne tutkimussuunnat, joihin paneudutaan fysiologisella yksifotoniemissiotomografialla merkkausten kehittyessä (vrt. I-123-amfetamiini) ja ratkaistaan kliinisestikin tärkeitä ongelmia. Tähän meillä Suomessa on henkinen ja laitteistokapasiteetti olemassa.
Kirjan tulisi kuulua jokaiseen isotooppilaboratorioon, joissa emissiotomografiatutkimuksia tehdään tai suunnitellaan pian tehtäväksi sekä lisäksi niille neurologeille, neurofysiologeille jne., jotka ovat alan tutkimustyöstä kiinnostuneita.
Jyrki Kuikka
Esko Länsimies