Artikkelit

JÄI LEHDELLÄ SOITTAMAAN...

Sanomme ihmisen jääneen lehdellä soittamaan, kun hänet on hylätty. Sanonnan alkuperäinen merkitys on kuitenkin paljon lämpöisempi, se liittyy varhaiseen suomalais-ugrilaiseen ruoholla tai lehdellä soittamisen traditioon.

Ammoisina aikoina, kun ystävä lähti talosta - pihasta - kävellen tai soutaen jatkamaan matkaansa, joku isäntäväestä nappasi lehden pensaasta ja alkoi soittaa. Poistujan etääntyessä viimeisenä yhteytenä häipyi ruokopillin tai lehden ääni, ja matkalaista ympäröivät airojen loiske tai askelten ja luonnon äänet.

Kohtaamme ja tunnistamme ihmisen näön, kuulon, kosketuksen, tuoksun ja jopa maun perusteella. Voimme palauttaa hänet muistiimme samoin eri aistinalueiden avulla. Lajikehityksellisesti vanhin ja voimakkaimmin meihin vaikuttava viesti on kemiallinen eli hajuaisti.

Myös kuulo on evoluutiossa ollut hyvin tärkeä, sillä sen avulla olemme voineet hahmottaa ympäröivää maailmaa myös pimeässä ja näkemäalueen ollessa rajoittunut. Kuuleminen on oleellinen osa muistiinpainamisen mekanismeja, suggestopedia ja neurolingvistinen ohjelmointi (NLP) tästä esimerkkeinä.

Kun seuraavan kerran lähetämme vieraamme kotimatkalleen, jääkäämme soittamaan lehteä tai vaikka laulamaan ikiaikaisen perinteemme mukaisesti. Yksikään niisi ihmisten välisessä rakkauden sidoksessa ei ole turha.

Viime aikojen kauheat väkivallanteot olisi ehkä vältetty, jos kotimatkalle lähtevien korviin olisi jäänyt soimaan välittämisen viestiä kantava soiton ääni.

Esko länsimies,
Rytky