Artikkelit
Pitääkö se kaikki kärsiä?
20.08.1997, Petonen
Vihkikaavaan on liitettävä perheväkivallan ehdoton kielto
PITÄÄKÖ SEN KAIKKI KÄRSIÄ?
Tänäkin kesänä on solmittu tuhansia avioliittoja, joista vähintään joka toinen päättyy eroon muutaman vuoden kuluessa. Osa pareista haluaa myös kirkollisen seremonian, vaikka kristillisen kirkon kiinnostus avioliittoihin on kirkon kirjavassa historiassa kovin tuore ilmiö.
Eräs omituisimmista kirkollisen hääseremonian osista on lauseet "...kaikki se (= rakkaus) kärsii, kaikki se kestää...kunnes kuolema heidät erottaa."
Tänä kesänä on voitu todeta, miten julmalla tavalla ja luvattoman usein mies on erottanut itsensä "rakastetustaan"' - lopullisesti.
Mikään - ei mikään - ilmiö, asia, tai tunne oikeuta väkivaltaan parisuhteessa. Vaimon ei tule sietää minkäänlaista fyysistä väkivaltaa puolisonsa taholta. Kirkon ja siviiliviranomaisten tuleekin todeta vihkikaavoissaan jotensakin seuraavaan tapaan: "Rakkaus kärsii ja kestää kaiken, mutta ei perheväkivaltaa missään muodossa".
Näin korjatut vihkikaavat toisivat kristallin kirkkaasti esiin sen, että suomalaisen(kin) vaimon suurin fyysinen uhka on lähimmäisten ihmisten väkivaltaisuus. Ehkä myös ystävät ja sukulaiset virittyisivät aivan uudella valppaudella seuraamaan nuoren perheen tapahtumia ja suojelemaan tytärtään, sisartaan, miniäänsä, natoaan paremmrn kuin nykyisin näyttää tapahtuvan.
Esko Länsimies
Rytky
Tänäkin kesänä on solmittu tuhansia avioliittoja, joista vähintään joka toinen päättyy eroon muutaman vuoden kuluessa. Osa pareista haluaa myös kirkollisen seremonian, vaikka kristillisen kirkon kiinnostus avioliittoihin on kirkon kirjavassa historiassa kovin tuore ilmiö.
Eräs omituisimmista kirkollisen hääseremonian osista on lauseet "...kaikki se (= rakkaus) kärsii, kaikki se kestää...kunnes kuolema heidät erottaa."
Tänä kesänä on voitu todeta, miten julmalla tavalla ja luvattoman usein mies on erottanut itsensä "rakastetustaan"' - lopullisesti.
Mikään - ei mikään - ilmiö, asia, tai tunne oikeuta väkivaltaan parisuhteessa. Vaimon ei tule sietää minkäänlaista fyysistä väkivaltaa puolisonsa taholta. Kirkon ja siviiliviranomaisten tuleekin todeta vihkikaavoissaan jotensakin seuraavaan tapaan: "Rakkaus kärsii ja kestää kaiken, mutta ei perheväkivaltaa missään muodossa".
Näin korjatut vihkikaavat toisivat kristallin kirkkaasti esiin sen, että suomalaisen(kin) vaimon suurin fyysinen uhka on lähimmäisten ihmisten väkivaltaisuus. Ehkä myös ystävät ja sukulaiset virittyisivät aivan uudella valppaudella seuraamaan nuoren perheen tapahtumia ja suojelemaan tytärtään, sisartaan, miniäänsä, natoaan paremmrn kuin nykyisin näyttää tapahtuvan.
Esko Länsimies
Rytky