Artikkelit
Kuormituskokeen aikaisen EKG:n analyysin vaikeudet
03.03.1984, Duodecim 100: 1139-1140
Tutkimusreferaatti
Kuormituskokeen aikaisen EKG:n analyysin vaikeudet
Quyyumi A A, Raphael M J, Wright C, ym.: Br Heart J 51: 395-398, 1984
Vuosi sitten (Duodecim 99: 374-376, 1983) esittelin tämän lehden pääkirjoituspalstalla professori Lindenin ym. kehittämän uuden tavan analysoida kliinisen rasituskokeen aikaista EKG:tä. Se suhteutui erinomaisesti sepelvaltimutaudin angiografiseen vaikeuteen. Ilman päällekkäisyyttä tauti voitiin todeta tai sulkea pois ja määrittää taudin vaikeus eli ahtautuneiden suonten määrä. Jo silloin asia kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Kansallisen sydänsairaalan työryhmä Lontoossa on professori Foxin johdolla tehnyt 78 potilaalle tarkalleen samanlaisen kuormituskokeen ja analysoinut ST-tason muutoksen samoin menetelmin syketaajuuden muuttuessa. Yhdellä neljänneksellä potiIaista analyysi ei ollut mahdollinen. Lopuilla tutkittavista analyysi oli 90-prosenttisesti sensitiivinen ja vain 40-prosenttisesti spesifinen sepelvaltimotaudin suhteen. Taudin vaikeuden arvioinnissa onnistumisprosentti oli vain 42. Kirjoittajat pohdiskelevat syitä kahden tutkimusryhmän toisistaan poikkeaviin tuloksiin mutta eivät keksi järkevää selitystä. Kirjoittajat eivät päädy suosittelemaan rasitus-EKG:n rutiinimaista käyttöä.
ESKO LÄNSIMIES
Quyyumi A A, Raphael M J, Wright C, ym.: Br Heart J 51: 395-398, 1984
Vuosi sitten (Duodecim 99: 374-376, 1983) esittelin tämän lehden pääkirjoituspalstalla professori Lindenin ym. kehittämän uuden tavan analysoida kliinisen rasituskokeen aikaista EKG:tä. Se suhteutui erinomaisesti sepelvaltimutaudin angiografiseen vaikeuteen. Ilman päällekkäisyyttä tauti voitiin todeta tai sulkea pois ja määrittää taudin vaikeus eli ahtautuneiden suonten määrä. Jo silloin asia kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Kansallisen sydänsairaalan työryhmä Lontoossa on professori Foxin johdolla tehnyt 78 potilaalle tarkalleen samanlaisen kuormituskokeen ja analysoinut ST-tason muutoksen samoin menetelmin syketaajuuden muuttuessa. Yhdellä neljänneksellä potiIaista analyysi ei ollut mahdollinen. Lopuilla tutkittavista analyysi oli 90-prosenttisesti sensitiivinen ja vain 40-prosenttisesti spesifinen sepelvaltimotaudin suhteen. Taudin vaikeuden arvioinnissa onnistumisprosentti oli vain 42. Kirjoittajat pohdiskelevat syitä kahden tutkimusryhmän toisistaan poikkeaviin tuloksiin mutta eivät keksi järkevää selitystä. Kirjoittajat eivät päädy suosittelemaan rasitus-EKG:n rutiinimaista käyttöä.
ESKO LÄNSIMIES