Artikkelit
Kuopio panostaa peruskouluun
05.04.1998, Savon Sanomat
(ei kuvausta)
Kuopio panostaa peruskouluun
Kansalaisten ahdistus hakee purkautusmiskohteita. Milloin se tai tuo asiaintila on juuri se syntipukki tähän surkeuteen. Viime viikkoina Kuopion koulutuspalveluista on tunnettu huolta. Meille koulutuslautakunnan jäsenille on tullut monenmoista viestiä, niistä vain vähän kehuja ja kiitoksia.
Kun jopa opettajien taholta on viestitetty, että kunnallistalouden vakauttamisen nimissä ollaan viemässä lapsilta tulevaisuus ja tuntikehysleikkaukset johtavat syrjäytymiseen jne, pyysin kouluvirastosta viiden vuoden ajalta tosiasiat. Tässä ne tulevat laajemmaltikin tiedoksi:
Oppilaiden määrä peruskouluissamme on säilynyt muuttumattomana vuodesta 1993, määrä on noin 9500. Opetusryhmiä on lisätty niin, että tänä ja ensi vuonna niitä on 411 kappaletta.
Peruskoululle annettujen rahojen määrä on vuodesta 1993 vuoteen 1997 lisääntynyt 10 miljoonalla markalla 210 miljoonaan. Kasvu on ollut noin prosentin vuodessa.
Opettajille maksettavat palkat ovat samana aikana lisääntyneet yli 11 miljoonalla markalla, kasvua on yli 10 %:a. Opettajien palkkausmenojen kasvu on ollut suurempi, kuin peruskoulun kaikkien menojen kasvu, joten lapsien ruuasta, koulukirjoista jne on jouduttu tinkimään, jotta opettajien suurentuneista palkoista on voitu selvitä. Tässä ei ole otettu vielä huomioon sitä, että opettajien eläkkeet siirtyivät kuntien taakaksi, Kuopiolle tulee lisämenoa kymmeniä miljoonia markkoja vuodessa.
Lukuvuonna 1993-94 peruskoulun tuntikehys oli 14 578 tuntia ja tänä lukuvuonna se on 15 762. Kasvua on siis 8 %:a. Ala-asteen tuntikehys on kasvanut 7 %:a, yläasteen 5 %:a ja erityisopetuksen tuntikehys on kasvanut peräti 20 %:a. Ensi lukuvuodeksi kaavaillut vähennykset ovat 2-4 prosenttia, joten mistään katastrofista ei todellakaan ole kysymys!
Jos tunnetaan todella huolta lapsien syrjäytymisestä (eikä vain omasta asemasta), on oltava huolissaan vanhemmuuden ongelmasta ja lapsen ensimmäisten elinvuosien tilanteesta. Jos lapsi ei saa elämäänsä puheen, laulun, turvallisuuden ja rakkauden eväitä 0-2 vuotiaana kotona ja päivähoidossa, ei mitkään panokset kouluikäisenä riitä korjaamaan syntyneitä vaurioita ja syrjäytymistä.
ESKO LÄNSIMIES
professori
koulutuslautakunnan jäsen (kesk)
Kansalaisten ahdistus hakee purkautusmiskohteita. Milloin se tai tuo asiaintila on juuri se syntipukki tähän surkeuteen. Viime viikkoina Kuopion koulutuspalveluista on tunnettu huolta. Meille koulutuslautakunnan jäsenille on tullut monenmoista viestiä, niistä vain vähän kehuja ja kiitoksia.
Kun jopa opettajien taholta on viestitetty, että kunnallistalouden vakauttamisen nimissä ollaan viemässä lapsilta tulevaisuus ja tuntikehysleikkaukset johtavat syrjäytymiseen jne, pyysin kouluvirastosta viiden vuoden ajalta tosiasiat. Tässä ne tulevat laajemmaltikin tiedoksi:
Oppilaiden määrä peruskouluissamme on säilynyt muuttumattomana vuodesta 1993, määrä on noin 9500. Opetusryhmiä on lisätty niin, että tänä ja ensi vuonna niitä on 411 kappaletta.
Peruskoululle annettujen rahojen määrä on vuodesta 1993 vuoteen 1997 lisääntynyt 10 miljoonalla markalla 210 miljoonaan. Kasvu on ollut noin prosentin vuodessa.
Opettajille maksettavat palkat ovat samana aikana lisääntyneet yli 11 miljoonalla markalla, kasvua on yli 10 %:a. Opettajien palkkausmenojen kasvu on ollut suurempi, kuin peruskoulun kaikkien menojen kasvu, joten lapsien ruuasta, koulukirjoista jne on jouduttu tinkimään, jotta opettajien suurentuneista palkoista on voitu selvitä. Tässä ei ole otettu vielä huomioon sitä, että opettajien eläkkeet siirtyivät kuntien taakaksi, Kuopiolle tulee lisämenoa kymmeniä miljoonia markkoja vuodessa.
Lukuvuonna 1993-94 peruskoulun tuntikehys oli 14 578 tuntia ja tänä lukuvuonna se on 15 762. Kasvua on siis 8 %:a. Ala-asteen tuntikehys on kasvanut 7 %:a, yläasteen 5 %:a ja erityisopetuksen tuntikehys on kasvanut peräti 20 %:a. Ensi lukuvuodeksi kaavaillut vähennykset ovat 2-4 prosenttia, joten mistään katastrofista ei todellakaan ole kysymys!
Jos tunnetaan todella huolta lapsien syrjäytymisestä (eikä vain omasta asemasta), on oltava huolissaan vanhemmuuden ongelmasta ja lapsen ensimmäisten elinvuosien tilanteesta. Jos lapsi ei saa elämäänsä puheen, laulun, turvallisuuden ja rakkauden eväitä 0-2 vuotiaana kotona ja päivähoidossa, ei mitkään panokset kouluikäisenä riitä korjaamaan syntyneitä vaurioita ja syrjäytymistä.
ESKO LÄNSIMIES
professori
koulutuslautakunnan jäsen (kesk)