Artikkelit
Väestöpolitiikka ja perheneuvonta Neuvostoliitossa
03.03.1984, Duodecim 100: 1339-1340
Tutkimusreferaatti
Väestöpolitiikka ja perheneuvonta neuvostoliitossa
Chuskova I S: Zdravookhranie Rossiskoi Fed 11: 27-29, 1983
Referaatista: Ryan M: Br Med J 288: 772-773, 1984
Väestön liikakasvu etelässä ja sen vähentyminen pohjoisessa ovat tuttuja valittelun aiheita. Neuvostoliitossa on kiinnitetty suurta huolta perheen aseman parantamiseen ja annettu tavoitteet väestönkasvulle (300 lasta sataa avioparia kohden). Vuodesta 1960 lähtien luonnollinen kasvu (syntyneet miinus kuolleet) on pienentynyt puoleen ja se oli vuonna 1980 8.3/1000 asukasta kohden (Suomessa 4.1/1 000). Neuvostoliitossa väestönkasvun alueelliset erot ovat huikeat ja ne ovat parina vuosikymmenenä vain lisääntyneet. Latvian, Viron, Ukrainan ja Liettuan luonnollinen kasvu on suunnilleen yhtä suuri kuin Suomen eli pienempi kuin 5/1 000 asukasta. Neljässä itäisessä autonomisessa tasavallassa luonnollinen vuotuinen väestönkasvu on jopa yli 30/1 000 asukasta ja väestö kaksinkertaistuu siellä 25 vuodessa.
Referoitavassa tutkimuksessa valittiin 100 moskovalaista nuorta avioparia ja heille 500 verrokkipariskuntaa. Koeryhmälle annettiin paras mahdollinen perheneuvonta ja gynekologis-obstetrinen palvelu. Verrokit jäivät normaaliin järjestelmään. Viiden vuoden kuluttua koeryhmässä oli todettu 277 raskautta, joista kuitenkin vain 186 johti täysaikaiseen synnytykseen. Verrokkiryhmässä oli raportin mukaan enemmän abortteja, mutta synnytysten määrien lopullisesta erosta ei tutkimuksessa anneta tarkkoja lukuja! Lisätty perheneuvonta ei siis tutkimuksen mukaan johtanut lähellekään asetettua demografisen strategian tavoitetta. Englantilainen referoija Walter Bagehot, neuvostososiologian tuntija, päättää esityksensä siteeraukseen: »Näemme valtion toimenpiteet vieraan toimenpiteinä, emme ominamme vaan ulkopuolisten pakkotoimina.»
ESKO LÄNSIMIES
Chuskova I S: Zdravookhranie Rossiskoi Fed 11: 27-29, 1983
Referaatista: Ryan M: Br Med J 288: 772-773, 1984
Väestön liikakasvu etelässä ja sen vähentyminen pohjoisessa ovat tuttuja valittelun aiheita. Neuvostoliitossa on kiinnitetty suurta huolta perheen aseman parantamiseen ja annettu tavoitteet väestönkasvulle (300 lasta sataa avioparia kohden). Vuodesta 1960 lähtien luonnollinen kasvu (syntyneet miinus kuolleet) on pienentynyt puoleen ja se oli vuonna 1980 8.3/1000 asukasta kohden (Suomessa 4.1/1 000). Neuvostoliitossa väestönkasvun alueelliset erot ovat huikeat ja ne ovat parina vuosikymmenenä vain lisääntyneet. Latvian, Viron, Ukrainan ja Liettuan luonnollinen kasvu on suunnilleen yhtä suuri kuin Suomen eli pienempi kuin 5/1 000 asukasta. Neljässä itäisessä autonomisessa tasavallassa luonnollinen vuotuinen väestönkasvu on jopa yli 30/1 000 asukasta ja väestö kaksinkertaistuu siellä 25 vuodessa.
Referoitavassa tutkimuksessa valittiin 100 moskovalaista nuorta avioparia ja heille 500 verrokkipariskuntaa. Koeryhmälle annettiin paras mahdollinen perheneuvonta ja gynekologis-obstetrinen palvelu. Verrokit jäivät normaaliin järjestelmään. Viiden vuoden kuluttua koeryhmässä oli todettu 277 raskautta, joista kuitenkin vain 186 johti täysaikaiseen synnytykseen. Verrokkiryhmässä oli raportin mukaan enemmän abortteja, mutta synnytysten määrien lopullisesta erosta ei tutkimuksessa anneta tarkkoja lukuja! Lisätty perheneuvonta ei siis tutkimuksen mukaan johtanut lähellekään asetettua demografisen strategian tavoitetta. Englantilainen referoija Walter Bagehot, neuvostososiologian tuntija, päättää esityksensä siteeraukseen: »Näemme valtion toimenpiteet vieraan toimenpiteinä, emme ominamme vaan ulkopuolisten pakkotoimina.»
ESKO LÄNSIMIES