Artikkelit
Käskijät ja tottelijat ovat vastuussa
22.01.1999, Savon Sanomat
Loppiais-palstan 16.1. vastine. Rukajärven tien ensi-illan päivänä
Käskijät ja tottelijat ovat vastuussa
Hannu Mononen arvosteli (SS 16.1.99) allekirjoittaneen "... monia pasifistisia pakinoita, joissa vastustan Suomen maanpuolustuksen kehittämistä." Lisäksi Mononen totesi, että laillisen sodan aikana "rivimiehen on täytettävä esimiehen käskyt tilanteessa, jossa kieltäytyminen on kapinaa."
Sodankäyntiä koskevat kansainväliset lait ja sopimukset on laadittu aikana, jolloin sodan käytännöt olivat tyystin toiset, kuin nykyisin. Silloin suurin osa sodissa kuolleista oli sotilaita. Nyt sodan välittömistäkin uhreista vain prosentin verran on sotilaita - ja hekin pääasiassa vahingossa omiensa ampumiksi joutuneita.
Moraalifilosofian mukaan (Petri Sipilä (HS 17.1.99) on puhuttava eettisistä päämääristä, jotta niihin voitaisiin pyrkiä; niitä voi olla vaikea toteuttaa, mutta ellei niitä ole, yhteisö on hukassa.
Olen lukuisissa kirjoituksissani pyrkinyt korostamaan - kärjekkäästikin - sitä, että on tarkasti arvioitava aidot ja todelliset turvallisuutemme uhkat.
Vasta sen jälkeen on mahdollista miettiä keinot niiden torjumiseen kulloinkin käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa.
Edes Yhdysvaltojen kansantalous ei kestänyt kilpavarustelua. Neuvostoliitonkin romahtamisen perimmäinen syy oli yltiöpäisen isänmaallisuuden ja kenraalien uhon kannustamana tapahtunut asekustannusten kasvu yli kansantalouden kestokyvyn. Ja nyt on sitten edessä jättimäisenä tehtävänämme kaikkien vanhentuneiden ja vaarallisten asejärjestelmien eliminointi. Se on tehtävä, vaikka siihen ei olisi varaakaan. Se on velka, jonka maksaminen vie työssä olevien tuotoksesta liian suuren osan - ja tärkeämpiä toimintoja joudutaan laiminlyömään (koulutus, terveydenhoito jne).
Siksi isänmaallisuuden ja ryssällä pelottelun varjolla ei saa langeta uuteen varustelun kierteeseen. NATO-haihattelijat on saatava kuriin. Siksi sodankäyntiin liittyvät julmuudet on tuotava uudestaan ja uudestaan esille.
Sodan hulluuden ja moraalittomuuden vastainen pasifismi ei väheksy menneiden sukupolviemme työtä ja uhrauksia.
Oma isäni taisteli talvisodan Pitkärannassa ja jatkosodan Rukajärvellä. Hänen työstään ja uhrauksistaan ja hänen sukupolvensa työstä ja uhrauksista olen kyyneliin saakka kiitollinen.
Isäni ja hänen taistelutoverinsa ovat sanoneet - ei enää koskaan sotaa.
Minä muistan sodan viimeisen vuoden ajalta omakohtaisesti ilmahälytyssireenien ja putoavien pommien ulvonnan ja täysosuman saaneen puutalon räjähdyksen ja seuranneen tulipalon äänet. Niin kauan kuin käteni kääntyy ja ymmärrykseni on tallella tulen ponnistelemaan, että lastenlapseni eikä kukaan lapsi joudu kokemaan niitä tuntoja.
Aseteollisuuden korruptoimat poliitikot ja sotilaat saavat seteliselkärankaisten journalistien avulla maailman kansat ja kansalaiset pelkäämään ja vihaamaan toisiaan. Vain tieto ja rakkaus poistaa tämän pelon ja vihan syövän sieluistamme.
ESKO LÄNSIMIES
Kuopio
Hannu Mononen arvosteli (SS 16.1.99) allekirjoittaneen "... monia pasifistisia pakinoita, joissa vastustan Suomen maanpuolustuksen kehittämistä." Lisäksi Mononen totesi, että laillisen sodan aikana "rivimiehen on täytettävä esimiehen käskyt tilanteessa, jossa kieltäytyminen on kapinaa."
Sodankäyntiä koskevat kansainväliset lait ja sopimukset on laadittu aikana, jolloin sodan käytännöt olivat tyystin toiset, kuin nykyisin. Silloin suurin osa sodissa kuolleista oli sotilaita. Nyt sodan välittömistäkin uhreista vain prosentin verran on sotilaita - ja hekin pääasiassa vahingossa omiensa ampumiksi joutuneita.
Moraalifilosofian mukaan (Petri Sipilä (HS 17.1.99) on puhuttava eettisistä päämääristä, jotta niihin voitaisiin pyrkiä; niitä voi olla vaikea toteuttaa, mutta ellei niitä ole, yhteisö on hukassa.
Olen lukuisissa kirjoituksissani pyrkinyt korostamaan - kärjekkäästikin - sitä, että on tarkasti arvioitava aidot ja todelliset turvallisuutemme uhkat.
Vasta sen jälkeen on mahdollista miettiä keinot niiden torjumiseen kulloinkin käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa.
Edes Yhdysvaltojen kansantalous ei kestänyt kilpavarustelua. Neuvostoliitonkin romahtamisen perimmäinen syy oli yltiöpäisen isänmaallisuuden ja kenraalien uhon kannustamana tapahtunut asekustannusten kasvu yli kansantalouden kestokyvyn. Ja nyt on sitten edessä jättimäisenä tehtävänämme kaikkien vanhentuneiden ja vaarallisten asejärjestelmien eliminointi. Se on tehtävä, vaikka siihen ei olisi varaakaan. Se on velka, jonka maksaminen vie työssä olevien tuotoksesta liian suuren osan - ja tärkeämpiä toimintoja joudutaan laiminlyömään (koulutus, terveydenhoito jne).
Siksi isänmaallisuuden ja ryssällä pelottelun varjolla ei saa langeta uuteen varustelun kierteeseen. NATO-haihattelijat on saatava kuriin. Siksi sodankäyntiin liittyvät julmuudet on tuotava uudestaan ja uudestaan esille.
Sodan hulluuden ja moraalittomuuden vastainen pasifismi ei väheksy menneiden sukupolviemme työtä ja uhrauksia.
Oma isäni taisteli talvisodan Pitkärannassa ja jatkosodan Rukajärvellä. Hänen työstään ja uhrauksistaan ja hänen sukupolvensa työstä ja uhrauksista olen kyyneliin saakka kiitollinen.
Isäni ja hänen taistelutoverinsa ovat sanoneet - ei enää koskaan sotaa.
Minä muistan sodan viimeisen vuoden ajalta omakohtaisesti ilmahälytyssireenien ja putoavien pommien ulvonnan ja täysosuman saaneen puutalon räjähdyksen ja seuranneen tulipalon äänet. Niin kauan kuin käteni kääntyy ja ymmärrykseni on tallella tulen ponnistelemaan, että lastenlapseni eikä kukaan lapsi joudu kokemaan niitä tuntoja.
Aseteollisuuden korruptoimat poliitikot ja sotilaat saavat seteliselkärankaisten journalistien avulla maailman kansat ja kansalaiset pelkäämään ja vihaamaan toisiaan. Vain tieto ja rakkaus poistaa tämän pelon ja vihan syövän sieluistamme.
ESKO LÄNSIMIES
Kuopio