Artikkelit
Yliopiston tulossopimukset - mitä puuttuu?
16.04.1997, Kukkonen
Valtuutetun kritiikkiä Yliopiston toimintasuunnitelmasta ja sen painotuksista
YLIOPISTON TULOSSOPIMUKSET - MITÄ PUUTTUU?
Maaliskuun alussa sisäisen postin mukana pöllähti pöydälleni kirjanen, jossa esiteltiin Kuopion yliopiston ja sen laitosten väliset tulossopimukset vuodelle 1997. Meidän kuopiolaisten luottamushenkilöiden mielissä yliopistolle on asetettu paljon odotuksia, joten tutustuin mielenkiinnolla kirjaan. Vertasin Rehtorin laatimia esipuheita vuosilta 1996 ja 1997. Ainakin kolme ensimmäistä kappaletta olivat identtisiä, painovirheineen päivineen!
Seuraavaksi tarkastelin, näkyvätkö Kuopion ja ympäröivän maakunnan elinkeinopoliittiset odotukset oman (Lääketieteellisen) tiedekuntani tulossopimuksessa. Tiedekunnan tavoitteissa olikin maininta siitä, että "...tutkimustiedon tuottamisessa kiinnitetään huomiota taloudelliseen hyödyntämiseen erityisesti Kuopion seudulla ja Itä-Suomessa." Minkäänlaista määrällistä tai muutoin tarkennettua tavoitetta ei asetettu, vaikka esimerkiksi tutkintojen määrälliset tavoitteet ilmaistaan hyvinkin tarkkoina lukuina.
Lääketieteellinen tiedekunta lupaa antaa samat yhteiskunnalliset palvelut, kuin vuotta aikaisemminkin lukuunottamatta yhteistyön kehittämistä Pelastusopiston kanssa. Onko niin, että yhteistyötä ei enää tarvitse kehittää vai eikö siihen ole tarvetta tai halua kummallakaan puolella? Kuinka paljon aitoa sitoutumista on näiden varsin ylimalkaisten lupausten takana?
Tulossopimus yliopiston ja Opetusministeriön välillä sisältää toteamuksen, että "Yliopisto on vaikuttanut merkittävästi alueensa kehitykseen." Tavoitteissa todetaan, että yliopiston tulee "syventää alueellista tehtäväänsä .... elinkeinoelämän kanssa." Oletin, että alueelliseksi tehtäväksi olisi voitu kirjata esimerkiksi Valtioneuvoston nimittämän Itä-Suomi-työryhmän toimintojen ja tavoitteiden edistäminen. Tästä ei ole mainintaa 3.9.1996 Markku Linnan, Arvo Jäppisen, Ossi V Lindqvistin ja Tuomo Teittisen allekirjoittamassa tulossopimuksessa.
Ainakin työttömyydestä ja yliopiston mahdollisuuksista tämän valtavan ongelman hoitamisessa sanottava jotain. Tavoitteeksi olisi voitu kirjata esimerkiksi, että "Kuopion yliopistosta valmistuneiden työllistymistä ja yrittäjäksi ryhtymistä seurataan, tavoitteena on maan keskimääräistä akateemista työttömyyttä alhaisempi taso."
Kuopion yliopisto tekee tutkimusta kahdella eettisesti tulenaralla alueella: soveltava eläintiede (turkistuotanto, kalankasvatus) ja geenitutkimus (siirtogeeniset eläimet, geenihoidot). En löytänyt sanaakaan eettisestä keskustelusta tai yliopiston toiminnan eettisestä arvioinnista. Johtajuuden- ja yritysmaailman gurut korostavat, että eettinen näkökulma on oleellisen tärkeä jokaisen organisaation toiminnan jatkuvuuden ja hyväksyttävyyden kannalta.
Kuopion yliopistolla on sekä koe-eläimillä että ihmisillä tehtäviä tutkimuksia arvioivat eettiset toimikunnat. Niiden toiminnasta olisi voinut sanoa jotakin, sillä ilman eettisten toimikuntien päätöksiä ei ainuttakaan tutkimusraporttia olisi saatu julkaistuksi arvostetuissa, kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä!
Kaikkiaan Tulossopimukset 1997 kirjanen on selkeämpi, kuin edellisen vuoden versio, mutta oleellista jää lausumatta. Ympäröivän yhteiskunnan kannalta voisi olla hyödyllistä asettaa joitakin tavoitteita nykyistä tarkemmin. Oman toiminnan eettistä pohdintaa on syytä harjoittaa enemmän ja avoimemmin, jopa niin, että se uskalletaan kirjata omana kohtanaan. Kuopiossa ja ympäröivässä maakunnassa vallitseva käsitys yliopistostamme on vähintään yhtä tärkeä, kuin Opetusministeriön näkemykset ja arviot ovat. Tulevina vuosina näillä mielikuvilla on vielä suurempi merkitys.
Esko Länsimies, LKT
Kliinisen fysiologian laitos
KYS:n ja KuY:n eettisen toimikunnan jäsen