Artikkelit
Liikunta virkistää naisen seksielämää
06.11.1997, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Liikunta virkistää naisen seksielämää
Ihmisen seksuaalisten toimintojen fysiologian tutkiminen on ollut hämmästyttävän vähäistä, kun otetaan huomioon niiden tärkeys ja merkitys. Viime aikoina on havahduttu huomaamaan, että miesten lisääntymiskyky on uhattuna. Miehen seksuaalisuuden ilmiasut, erektio ja siemensyöksy, ovat ilmiselviä, varsinkin niiden häiriöt. Monenlaisia mittalaitteita ja hoitoja onkin olemassa. Sen sijaan naisen seksuaalisuuden vastaavuudet ovat vaikeammin todennettavissa ja eikä niiden häiriintyminen tule samalla tavalla ilmi. Luotettavia mittauslaitteita ja -tuloksia on kovin vähän.
Miesten ja uroseläinten seksuaalisessa käyttäytymisessä ja sen säätelyssä on havaittu runsaasti yhtäläisyyksiä (naiset eivät tästä hämmästyne). Naisten seksuaalisia toimintoja on yritetty ymmärtää miesten ja koe-eläinten tutkimisen avulla, mutta laihoin tuloksia.
Mielenkiintoinen tutkimus raportoitiin vastikään Yhdysvaltojen länsirannikon tunnetusta Washingtonin yliopistosta (Psychosomatic Med, lokakuu 1997).
Kymmeniä nuoria ja keski-ikäisiä naisia osallistui kokeeseen, jossa neutraalien ja eroottisten videofilmien aikainen seksuaalinen kiihoittuneisuus määritettiin emättimeen sijoitetun verenvirtauksen -ja pulsaation laajuuden mitta-anturia käyttäen. Koehenkilöt osallistuivat kahdesti, toisella kertaa he saivat verenpainetaudin hoitona käytettyä sympaattisen hermojärjestelmän salpaajaa ja toisella kerralla tehotonta lumelääkettä. Puolet koehenkilöistä aloitti kokeen 20 minuuttia kestävällä kuntopyöräilyllä, jossa syketaajuus oli noin 70 %:a iän mukaisesta maksimista eli 30 vuotiaalla naisella noin 133 kertaa minuutissa, toinen puoli siirtyi suoraan mittauslaboratorioon.
Eroottisten filmien katselua edeltänyt kuntoliikunta lisäsi merkittävästi emättimen pulsaatioiden laajuutta ja jossain määrin myös vaginan limakalvon verekkyyttä. Verenpainelääkkeenä käytetty klonidiini esti nämä vasteet ja heikensi subjektiivisia tuntemuksia.
Kohonneen verenpaineen lääkehoitojen tiedetään aiheuttavan sivuvaikutuksenaan sekä miehillä että naisilla seksuaalitoimintojen häiriöitä. Tässä tutkimuksessa saatiin tietoa myös vaikutusmekanismeista. Terveiden naisten kerta-annoksen ja kohonnutta verenpainetta potevien jatkuvan lääkityksen välille ei voi suoraan vetää yhtäläisyysmerkkiä.
Kun fysiologinen toiminta tunnetaan ja kyetään kvantitatiivisesti mittaamaan, on mahdollista kehittää lääke myös toiminnan häiriöihin. Mittausten avulla, fysiologisten menetelmien kliinisen soveltamisen kautta, voidaan arvioida luotettavasti sairauksien ja niiden hoitoihin käytettyjen lääke- ja muiden hoitojen vaikutukset ja haittavaikutukset. Potilaan itsensä on tämän myötä entistä aidommin mahdollista osallistua hoitopäätöksien tekemiseen, hän on paras oman elämänsä kokonaisvaltainen arvioija. Onko elonpäivien määrän lisäämisen seurauksena oleva päivien laadun huononeminen liian kova hinta? Vain potilas itse voi vastata tähän kysymykseen.
Mielestäni parasta antia tässä esitellyssä työssä oli havainto, että kohtuullisen liikunnan myötä naisten elimistö virittyi mielihyvän vastaanottamiselle. Mielihyvä on varmaankin laajennettavissa seksuaalisuudesta muuhunkin, musiikki, teatteri jne. Talven kolkutellessa ovia, on hyvä muistaa, että puolen tunnin reippaan kävelyn avulla aikaansaatu poskien punoitus auttaa koko elimistöämme mielihyvän kokemiseen. Etsitään sitä yhdessä, ilman alkoholia ja muita huumeita.
Ihmisen seksuaalisten toimintojen fysiologian tutkiminen on ollut hämmästyttävän vähäistä, kun otetaan huomioon niiden tärkeys ja merkitys. Viime aikoina on havahduttu huomaamaan, että miesten lisääntymiskyky on uhattuna. Miehen seksuaalisuuden ilmiasut, erektio ja siemensyöksy, ovat ilmiselviä, varsinkin niiden häiriöt. Monenlaisia mittalaitteita ja hoitoja onkin olemassa. Sen sijaan naisen seksuaalisuuden vastaavuudet ovat vaikeammin todennettavissa ja eikä niiden häiriintyminen tule samalla tavalla ilmi. Luotettavia mittauslaitteita ja -tuloksia on kovin vähän.
Miesten ja uroseläinten seksuaalisessa käyttäytymisessä ja sen säätelyssä on havaittu runsaasti yhtäläisyyksiä (naiset eivät tästä hämmästyne). Naisten seksuaalisia toimintoja on yritetty ymmärtää miesten ja koe-eläinten tutkimisen avulla, mutta laihoin tuloksia.
Mielenkiintoinen tutkimus raportoitiin vastikään Yhdysvaltojen länsirannikon tunnetusta Washingtonin yliopistosta (Psychosomatic Med, lokakuu 1997).
Kymmeniä nuoria ja keski-ikäisiä naisia osallistui kokeeseen, jossa neutraalien ja eroottisten videofilmien aikainen seksuaalinen kiihoittuneisuus määritettiin emättimeen sijoitetun verenvirtauksen -ja pulsaation laajuuden mitta-anturia käyttäen. Koehenkilöt osallistuivat kahdesti, toisella kertaa he saivat verenpainetaudin hoitona käytettyä sympaattisen hermojärjestelmän salpaajaa ja toisella kerralla tehotonta lumelääkettä. Puolet koehenkilöistä aloitti kokeen 20 minuuttia kestävällä kuntopyöräilyllä, jossa syketaajuus oli noin 70 %:a iän mukaisesta maksimista eli 30 vuotiaalla naisella noin 133 kertaa minuutissa, toinen puoli siirtyi suoraan mittauslaboratorioon.
Eroottisten filmien katselua edeltänyt kuntoliikunta lisäsi merkittävästi emättimen pulsaatioiden laajuutta ja jossain määrin myös vaginan limakalvon verekkyyttä. Verenpainelääkkeenä käytetty klonidiini esti nämä vasteet ja heikensi subjektiivisia tuntemuksia.
Kohonneen verenpaineen lääkehoitojen tiedetään aiheuttavan sivuvaikutuksenaan sekä miehillä että naisilla seksuaalitoimintojen häiriöitä. Tässä tutkimuksessa saatiin tietoa myös vaikutusmekanismeista. Terveiden naisten kerta-annoksen ja kohonnutta verenpainetta potevien jatkuvan lääkityksen välille ei voi suoraan vetää yhtäläisyysmerkkiä.
Kun fysiologinen toiminta tunnetaan ja kyetään kvantitatiivisesti mittaamaan, on mahdollista kehittää lääke myös toiminnan häiriöihin. Mittausten avulla, fysiologisten menetelmien kliinisen soveltamisen kautta, voidaan arvioida luotettavasti sairauksien ja niiden hoitoihin käytettyjen lääke- ja muiden hoitojen vaikutukset ja haittavaikutukset. Potilaan itsensä on tämän myötä entistä aidommin mahdollista osallistua hoitopäätöksien tekemiseen, hän on paras oman elämänsä kokonaisvaltainen arvioija. Onko elonpäivien määrän lisäämisen seurauksena oleva päivien laadun huononeminen liian kova hinta? Vain potilas itse voi vastata tähän kysymykseen.
Mielestäni parasta antia tässä esitellyssä työssä oli havainto, että kohtuullisen liikunnan myötä naisten elimistö virittyi mielihyvän vastaanottamiselle. Mielihyvä on varmaankin laajennettavissa seksuaalisuudesta muuhunkin, musiikki, teatteri jne. Talven kolkutellessa ovia, on hyvä muistaa, että puolen tunnin reippaan kävelyn avulla aikaansaatu poskien punoitus auttaa koko elimistöämme mielihyvän kokemiseen. Etsitään sitä yhdessä, ilman alkoholia ja muita huumeita.