Artikkelit
Sian sydän - xenotransplantaation ongelmia
12.02.1998, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Sian sydän - xenotransplantaation ongelmia
Eestissä törmättiin äsken meillä kokemattomaan lääketieteen eettiseen ongelmaan: tallinnalaisessa sairaalassa Israelista tullut lääkäriryhmä siirsi munuaisia israelilaisille potilaille. Siirtomunuaisen "lahjoittajina" toimi Itä-Euroopan entisistä kommunistimaista tulleet "vapaaehtoiset." Merkitsen lahjoittajat ja vapaaehtoiset lainausmerkkeihin, koska naapurimaamme viranomaiset selvittävät, onko kyseessä rikkaiden potilaiden köyhiltä ihmisiltä ostamat elimet, vai ihan oikeasti lähimmäisenrakkaus.
Kirjoitin palstallani kaupallisista elinsiirroista 14.9.1991. Kysyin lukijoiltani, pitäisikö munuaistensiirtoa tarvitsevat potilaamme lähettää Intiaan, missä rahalla sai ostaa elimiä ja kirurgien palkat olivat vain alle kymmenesosa meidän palkoistamme. Olihan vaatteiden ja kenkien tekeminen jo siirtynyt halvan työvoiman maihin ja käsityötähän se kirurgiakin on. No, leikki leikkinä, asia on vakava.
Maailmassa vallitsee huutava puute siirtoelimistä. Muutamassa vuodessa elinsiirtojonossa olevien potilaiden määrä on moninkertaistunut, mutta elinsiirtoleikkausten lukumäärä on lisääntynyt vain hieman. Tärkein rajoittava tekijä on siirrettävien elinten saatavuus.
Tätä ongelmaa pyritään ratkaisemaan usealla tavalla: Kannustamalla ihmisiä elinsiirtotestamenttien laatimiseen, kehittämällä täydellisesti mekaanisia laitteita (sydänpumppu) ja muuntamalla eläimiä niin, että niiden elimet voidaan siirtää ihmiseen (sian sydän). Tässä en tarkastele niitä ratkaisumalleja, joita Kiinassa väitetään käytettävän (nuorten vankien teloittaminen sairaaloiden elinsiirtotarpeen mukaan) tai mikä mahdollisuus aukeaa ihmisen kloonaamisesta varaosiksi.
Tuore tiedelehti Naturen (22.1.1998) numero sisältää useita kirjoituksia, joissa kritisoidaan eläimiltä tehtäviä elinsiirtoja (xenotransplantaatio). Koska Suomessa ollaan näissä transplantaatiokirurgisissa asioissa kohtalaisen ajantasaisia, ja koska Kuopiossa panostetaan geneettisesti muunneltuihin eläimiin, lienee paikallaan pohdiskella tätä asiaa.
Eri lajit hylkivät toistensa kudoksia, reaktiot ovat vielä voimakkaampia, kuin saman lajin eri yksilöiden väliset hylkimisreaktiot (veriryhmät, munuaissiirrot jne). Huolenaiheeksi on tullut hylkimisreaktion lisäksi arvelut, että siirrännäisen mukana siirtyy myös tautien aiheuttajia, erityisesti viruksia, jotka ihmiseen siirryttyään saattavat laajeta koko maapallolle pandemioiksi.
Uskottiin, että kehittämällä sairaudettomia eläimiä (sika) koe-eläimille käytettävien tekniikoiden avulla, saadaan aikaan siirtokelpoisia, puhtaita elimiä. Nyt on valitettavasti todettu, että sikojen endogeeninen retrovirus (PERV) aiheuttaa koeputkessa ihmissolujen infektoitumisen. Tämä retroagenssi lymyää sian solujen geneettisessäkoodistossa (tietokoneviruksen tavoin) eikä näillä näkymin näytä olevan mahdollista tuottaa siitä vapaita sikakantoja.
Sveitsiläinen lääkealan yritys Novartis aikoo investoida Yhdysvaltojen markkinoille miljardin dollarin verran xenotransplantaatiotekniikkaa kehittävään yritykseen ja kasvumahdollisuuksien arvellaan olevan valtaisat. Maailman tiedemiehet kuitenkin vetoavat sekä Yhdysvaltojen viranomaisiin että lääkäreihin, että kokeiluihin ei ryhdytä, ennenkuin vaarat on selvitetty perusteellisesti.
Tiedämme, että lajista toiseen siirtyvät infektiot ovat todellisuutta: Hullun lehmän tauti, lintuinfluenssa, Ebola- ja Marburg-epidemiat Afrikassa vain joitakin luetellakseni. HIV/AIDS:in aiheuttaja on apinasta ihmiseen siirtynyt retrovirus! Siksi vetoomus moratoriosta on mielestäni aivan paikallaan. Novartiksen tutkimusjohtaja vähättelee riskejä ja toteaa, että siirretyn elimen saajan elämän pidentyminen on otetun riskin arvoinen. Muita keinoja siirtoelinten tarpeen ratkaisemiseksi on kannustaa ihmisiä elintestamentteihin, mutta tämän avulla ei ongelmaa ratkaista. Sikiöltä saaduista kantasoluista on mahdollista kasvattaa osa siirrettävästä kudoksesta. Mekaanisten laitteiden kehittäminen saattaa ratkaista osan ongelmista (munuainen, sydän). Mutta edelleen jää merkittävä tarve kattamatta.
Olisiko mahdollista saada ihmiset tyytymään kohtaloonsa - ei varmaakaan. Joten mahdollisesti tässäkin asiassa on edessämme vähittäisten askelten tie. Eteneminen huolellisen tutkimuksen ja seurannan kautta vedoten lääkäreiden ja tutkijoiden korkeaan moraaliin. Mutta aina on löytynyt niitä, jotka ahneuden tai muun peräti inhimillisen syyn vuoksi ovat lipsuneet.
Homeros kuvaa Odysseiassaan, kuinka Kirke antoi Odysseuksen miehille juustosta, hunajasta ja viinistä tehtyä ruokaa. Kun kulhot oli tyhjennetty, miehistölle kasvoi sikojen pää ja sorkat ja he alkoivat röhkiä sikojen tavoin, mutta heidän järkensä säilyi ihmisen järkenä. Toivottavasti meille ei käy niin. Tosin moni nainen arvelee, että suurin osa mieskuntaa on nauttinut sellaisen aterian, joka säilyttää ihmisen ulkomuodon, mutta muuttaa käytöksen sikailuksi!
Eestissä törmättiin äsken meillä kokemattomaan lääketieteen eettiseen ongelmaan: tallinnalaisessa sairaalassa Israelista tullut lääkäriryhmä siirsi munuaisia israelilaisille potilaille. Siirtomunuaisen "lahjoittajina" toimi Itä-Euroopan entisistä kommunistimaista tulleet "vapaaehtoiset." Merkitsen lahjoittajat ja vapaaehtoiset lainausmerkkeihin, koska naapurimaamme viranomaiset selvittävät, onko kyseessä rikkaiden potilaiden köyhiltä ihmisiltä ostamat elimet, vai ihan oikeasti lähimmäisenrakkaus.
Kirjoitin palstallani kaupallisista elinsiirroista 14.9.1991. Kysyin lukijoiltani, pitäisikö munuaistensiirtoa tarvitsevat potilaamme lähettää Intiaan, missä rahalla sai ostaa elimiä ja kirurgien palkat olivat vain alle kymmenesosa meidän palkoistamme. Olihan vaatteiden ja kenkien tekeminen jo siirtynyt halvan työvoiman maihin ja käsityötähän se kirurgiakin on. No, leikki leikkinä, asia on vakava.
Maailmassa vallitsee huutava puute siirtoelimistä. Muutamassa vuodessa elinsiirtojonossa olevien potilaiden määrä on moninkertaistunut, mutta elinsiirtoleikkausten lukumäärä on lisääntynyt vain hieman. Tärkein rajoittava tekijä on siirrettävien elinten saatavuus.
Tätä ongelmaa pyritään ratkaisemaan usealla tavalla: Kannustamalla ihmisiä elinsiirtotestamenttien laatimiseen, kehittämällä täydellisesti mekaanisia laitteita (sydänpumppu) ja muuntamalla eläimiä niin, että niiden elimet voidaan siirtää ihmiseen (sian sydän). Tässä en tarkastele niitä ratkaisumalleja, joita Kiinassa väitetään käytettävän (nuorten vankien teloittaminen sairaaloiden elinsiirtotarpeen mukaan) tai mikä mahdollisuus aukeaa ihmisen kloonaamisesta varaosiksi.
Tuore tiedelehti Naturen (22.1.1998) numero sisältää useita kirjoituksia, joissa kritisoidaan eläimiltä tehtäviä elinsiirtoja (xenotransplantaatio). Koska Suomessa ollaan näissä transplantaatiokirurgisissa asioissa kohtalaisen ajantasaisia, ja koska Kuopiossa panostetaan geneettisesti muunneltuihin eläimiin, lienee paikallaan pohdiskella tätä asiaa.
Eri lajit hylkivät toistensa kudoksia, reaktiot ovat vielä voimakkaampia, kuin saman lajin eri yksilöiden väliset hylkimisreaktiot (veriryhmät, munuaissiirrot jne). Huolenaiheeksi on tullut hylkimisreaktion lisäksi arvelut, että siirrännäisen mukana siirtyy myös tautien aiheuttajia, erityisesti viruksia, jotka ihmiseen siirryttyään saattavat laajeta koko maapallolle pandemioiksi.
Uskottiin, että kehittämällä sairaudettomia eläimiä (sika) koe-eläimille käytettävien tekniikoiden avulla, saadaan aikaan siirtokelpoisia, puhtaita elimiä. Nyt on valitettavasti todettu, että sikojen endogeeninen retrovirus (PERV) aiheuttaa koeputkessa ihmissolujen infektoitumisen. Tämä retroagenssi lymyää sian solujen geneettisessäkoodistossa (tietokoneviruksen tavoin) eikä näillä näkymin näytä olevan mahdollista tuottaa siitä vapaita sikakantoja.
Sveitsiläinen lääkealan yritys Novartis aikoo investoida Yhdysvaltojen markkinoille miljardin dollarin verran xenotransplantaatiotekniikkaa kehittävään yritykseen ja kasvumahdollisuuksien arvellaan olevan valtaisat. Maailman tiedemiehet kuitenkin vetoavat sekä Yhdysvaltojen viranomaisiin että lääkäreihin, että kokeiluihin ei ryhdytä, ennenkuin vaarat on selvitetty perusteellisesti.
Tiedämme, että lajista toiseen siirtyvät infektiot ovat todellisuutta: Hullun lehmän tauti, lintuinfluenssa, Ebola- ja Marburg-epidemiat Afrikassa vain joitakin luetellakseni. HIV/AIDS:in aiheuttaja on apinasta ihmiseen siirtynyt retrovirus! Siksi vetoomus moratoriosta on mielestäni aivan paikallaan. Novartiksen tutkimusjohtaja vähättelee riskejä ja toteaa, että siirretyn elimen saajan elämän pidentyminen on otetun riskin arvoinen. Muita keinoja siirtoelinten tarpeen ratkaisemiseksi on kannustaa ihmisiä elintestamentteihin, mutta tämän avulla ei ongelmaa ratkaista. Sikiöltä saaduista kantasoluista on mahdollista kasvattaa osa siirrettävästä kudoksesta. Mekaanisten laitteiden kehittäminen saattaa ratkaista osan ongelmista (munuainen, sydän). Mutta edelleen jää merkittävä tarve kattamatta.
Olisiko mahdollista saada ihmiset tyytymään kohtaloonsa - ei varmaakaan. Joten mahdollisesti tässäkin asiassa on edessämme vähittäisten askelten tie. Eteneminen huolellisen tutkimuksen ja seurannan kautta vedoten lääkäreiden ja tutkijoiden korkeaan moraaliin. Mutta aina on löytynyt niitä, jotka ahneuden tai muun peräti inhimillisen syyn vuoksi ovat lipsuneet.
Homeros kuvaa Odysseiassaan, kuinka Kirke antoi Odysseuksen miehille juustosta, hunajasta ja viinistä tehtyä ruokaa. Kun kulhot oli tyhjennetty, miehistölle kasvoi sikojen pää ja sorkat ja he alkoivat röhkiä sikojen tavoin, mutta heidän järkensä säilyi ihmisen järkenä. Toivottavasti meille ei käy niin. Tosin moni nainen arvelee, että suurin osa mieskuntaa on nauttinut sellaisen aterian, joka säilyttää ihmisen ulkomuodon, mutta muuttaa käytöksen sikailuksi!