Artikkelit
HIV-positiivisuuden kertomisen sietämätön vaikeus
14.03.1998, Savon Sanomat
Kolumni
HIV-positiivisuuden kertomisen sietämätön vaikeus
Kuopiota on kuukauden kuluessa vahvasti ja monipuolisesti tungettu suomalaisten tietoisuuteen - hyvässä ja pahassa. Immuunikatoa aiheuttavan viruksen (HIV) kantajan vangitsemiseen liittyvä julkisuus on ollut monia eettisiä rajoja koettelevaa.
Kihlakunnan syyttäjän ja jopa KYS:n oikeusoppineiden suostuttelulla infektiolääkäri Camilla Jokisen tahto "murrettiin" (Savon Sanomien pääkirjoitusta lainatakseni). Sen jälkeen HIV-positiivinen nainen vangittiin, ilmeisesti yhteiskunnalle vaarallisena.
Jokainen mies ja jokainen nainen, joka on suojaamattomassa yhdynnässä muun kuin vakituisen kumppaninsa kanssa, on samanaikaisesti sekä uhri että vangittava rikollinen!
Sisätautien tärkeä kansainvälinen lehti (Arch Intern Med, 9. 2. 1998) raportoi bostonilaisten HIV-positiivisten potilaiden seksuaalieettisestä käyttäytymisestä. Puolen vuoden aikana 40 naista ja 89 miestä oli ollut sukupuoliyhteydessä. Kaksi viidestä (40 %) ei kertonut HIV-positiivisuudestaan seksikumppaneilleen. Näistä noin 60 % ei käyttänyt joka kerta kondomia. Siis joka neljäs yhdynnässä ollut HIV-positiivinen ei kertonut kumppanilleen taudistaan eikä käyttänyt kondomia säännöllisesti. HIV-positiivisuudestaan kertoneet käyttivät yhtä harvoin kondomia.
Naiset, valkoiset ja vain yhden kumppanin kanssa seksiä harjoittaneet kertoivat muita useammin taudistaan. Koulutuksella, alkoholiongelmilla tai tartuntatavalla ei ollut vaikutusta rehellisyyteen tässä asiassa. Niistä, joilla oli puoliso tai muu vakituinen kumppani, 12 % eli joka kahdeksas ei ollut kertonut HIV-positiivisuudestaan.
HIV-infektiostaan kertominen on monisäikeinen asia. Kertomattomuuteen vaikuttavat sosiaaliset, psykologiset jaaineelliset vaikutukset, joita potilas uskoo kertomisesta koituvan. HIV-positiiviset ovat seksuaalisesti aktiivisia vuosia sen jälkeen, kun he ovat taudin saaneet. Taudista kertova ei tunnu harrastavan seksiä sen "turvallisemmin" kuin tautinsa salaavakaan.
Minun mielestäni Kuopiossa(kaan) ei ole nähty tässä oleellista asiaa. Tuntemattoman kanssa seksiä ilman kondomia harjoittava on itse sekä syyllinen että uhri. AIDS-kuoleman ilmaantuminen voidaan nykytiedon mukaan viivästää 20 vuoden päähän. Suojaamattomassa seksissä siirtyvät lukuisat muut taudit seuraamuksineen (syöpä, lapsettomuus jne.) ilmaantuvat aikaisemmin ja monta kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin HIV-infektio.
Kielitaidottoman maahanmuuttaja-naisen lukitseminen vankilaan ympäristölleen vaarallisena on kansallista itsepetosta. Tänäkin iltana jokainen satunnaisen kumppanin kanssa sepalluksensa avaava tai jalkansa levittävä olisi aivan yhtä lailla kiikutettava vankilaan. L-poliisin rinnalle perustettakoon P- ja K-poliisit.
Kuopiota on kuukauden kuluessa vahvasti ja monipuolisesti tungettu suomalaisten tietoisuuteen - hyvässä ja pahassa. Immuunikatoa aiheuttavan viruksen (HIV) kantajan vangitsemiseen liittyvä julkisuus on ollut monia eettisiä rajoja koettelevaa.
Kihlakunnan syyttäjän ja jopa KYS:n oikeusoppineiden suostuttelulla infektiolääkäri Camilla Jokisen tahto "murrettiin" (Savon Sanomien pääkirjoitusta lainatakseni). Sen jälkeen HIV-positiivinen nainen vangittiin, ilmeisesti yhteiskunnalle vaarallisena.
Jokainen mies ja jokainen nainen, joka on suojaamattomassa yhdynnässä muun kuin vakituisen kumppaninsa kanssa, on samanaikaisesti sekä uhri että vangittava rikollinen!
Sisätautien tärkeä kansainvälinen lehti (Arch Intern Med, 9. 2. 1998) raportoi bostonilaisten HIV-positiivisten potilaiden seksuaalieettisestä käyttäytymisestä. Puolen vuoden aikana 40 naista ja 89 miestä oli ollut sukupuoliyhteydessä. Kaksi viidestä (40 %) ei kertonut HIV-positiivisuudestaan seksikumppaneilleen. Näistä noin 60 % ei käyttänyt joka kerta kondomia. Siis joka neljäs yhdynnässä ollut HIV-positiivinen ei kertonut kumppanilleen taudistaan eikä käyttänyt kondomia säännöllisesti. HIV-positiivisuudestaan kertoneet käyttivät yhtä harvoin kondomia.
Naiset, valkoiset ja vain yhden kumppanin kanssa seksiä harjoittaneet kertoivat muita useammin taudistaan. Koulutuksella, alkoholiongelmilla tai tartuntatavalla ei ollut vaikutusta rehellisyyteen tässä asiassa. Niistä, joilla oli puoliso tai muu vakituinen kumppani, 12 % eli joka kahdeksas ei ollut kertonut HIV-positiivisuudestaan.
HIV-infektiostaan kertominen on monisäikeinen asia. Kertomattomuuteen vaikuttavat sosiaaliset, psykologiset jaaineelliset vaikutukset, joita potilas uskoo kertomisesta koituvan. HIV-positiiviset ovat seksuaalisesti aktiivisia vuosia sen jälkeen, kun he ovat taudin saaneet. Taudista kertova ei tunnu harrastavan seksiä sen "turvallisemmin" kuin tautinsa salaavakaan.
Minun mielestäni Kuopiossa(kaan) ei ole nähty tässä oleellista asiaa. Tuntemattoman kanssa seksiä ilman kondomia harjoittava on itse sekä syyllinen että uhri. AIDS-kuoleman ilmaantuminen voidaan nykytiedon mukaan viivästää 20 vuoden päähän. Suojaamattomassa seksissä siirtyvät lukuisat muut taudit seuraamuksineen (syöpä, lapsettomuus jne.) ilmaantuvat aikaisemmin ja monta kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin HIV-infektio.
Kielitaidottoman maahanmuuttaja-naisen lukitseminen vankilaan ympäristölleen vaarallisena on kansallista itsepetosta. Tänäkin iltana jokainen satunnaisen kumppanin kanssa sepalluksensa avaava tai jalkansa levittävä olisi aivan yhtä lailla kiikutettava vankilaan. L-poliisin rinnalle perustettakoon P- ja K-poliisit.