Artikkelit
Huumetilanne ei ratkea vankiloiden avulla
30.09.1998, Savon Sanomat
Kolumni
Huumetilanne ei ratkea vankiloiden avulla
Huumeiden käyttö näyttää lisääntyvän ja erityisesti huumeiden käyttäjien tekemät rikokset aiheuttavat harmia ja jopa vaaraa kansalaisille.
Yhä yleisemmin ymmärretään, että huumeongelmaa ei ratkaista väkivaltakoneistojen avulla eli puuttumalla tuottajiin ja välittäjiin sotilaiden, aseiden, poliisien ja vankiloiden avulla.
Kestävämpi, halvempi ja inhimillisempi ratkaisu on muuttaa yhteiskuntia niin, että nuorilla ei ole tarvetta turvautua huumeisiin, että heillä on koulutusta, työtä ja toimeentuloa - että heillä on puhtain ja kirkkain aivoin elettäväksi kelvollinen elämä.
Lontoolainen huumeasiantuntijoiden ryhmä on selvittänyt huumeriippuvuuden aiheuttamaa taloudellista taakkaa yhteiskunnalle. He kirjasivat tuhannen heroiinista riippuvaisen aiheuttamat kustannukset. Käyttäjää kohden kustannukset olivat 100 000 Suomen markkaa vuodessa. Vain kuusi prosenttia kustannuksista oli terveydenhoitokuluja, lähes 80 prosenttia kuluista johtui huumeiden hankkimiseksi tehtyjen rikosten suorista ja välillisistä kustannuksista (myymälävarkaudet, murrot jne).
Vain kymmenen 10 prosenttia tutkitusta joukosta aiheutti 80 prosenttia menoista, yli puolesta huumeiden käyttäjistä ei aiheutunut ylimääräistä taakkaa veronmaksajille. Vakituisen asunnon puuttuminen oli tärkeä taakkaa selittävä tekijä.
Väliaikainenkin ansiotyössä käynti näytti estävän yhteiskunnan kustannuksia. Psyykkinen sairastaminen ei lisännyt, mutta somaattisten sairauksien runsaus lisäsi huumeiden käytöstä johtuvia yhteiskunnallisia kustannuksia.
Huumeongelmat eivät ratkea poliisien ja vankiloiden avulla. Tämäkin tutkimus osoittaa, että yli puolet huumeiden käyttäjistä ei aiheuttanut merkittäviä ylimääräisiä kustannuksia yhteiskunnalle. Huumeiden rahoittamiseksi tehtävät rikokset aiheuttavat suurimman taakan yhteiskunnalle, eivät huumeet ja niiden käyttö sinällään.
Yksilön tasolla huumeiden käytöstä seuraa monenlaista harmia, vaikka rahat riittäisivätkin, eikä käyttäjän tarvitsisi turvautua rikoksiin tai ruumiinsa myymiseen. Mutta myös laillisista huumeista (tupakka, alkoholi, monet psyyken lääkkeet) aiheutuu henkilökohtaisia ongelmia ja yhteiskunnallista taakkaa.
Ratkaisematta on edelleen, kuinka suuri osuus huumeisiin sortuvista on sairaita jo ennen käytön aloittamista ja moniko sairastui huumeiden käytön seurauksena.
Huumeongelman ratkaisemisen kannalta asunnon, työn ja läheisten ihmisten verkoston olemassaolo on tärkeämpää, kuin poliisin, salakuuntelun ja vankiloiden lisääminen. Jos ei ole tarvetta ja kysyntää, ei ole tarjontaakaan.
Hyvän elämän mahdollisuus tukee heikoimpia sisariamme ja veljiämme, että heidän ei tarvitse turvautua virvatulen etsimiseen, vaan aidon elämän tuli antaa heille sen lämmön, jota ilman kukaan ei voi elää.
Huumeiden käyttö näyttää lisääntyvän ja erityisesti huumeiden käyttäjien tekemät rikokset aiheuttavat harmia ja jopa vaaraa kansalaisille.
Yhä yleisemmin ymmärretään, että huumeongelmaa ei ratkaista väkivaltakoneistojen avulla eli puuttumalla tuottajiin ja välittäjiin sotilaiden, aseiden, poliisien ja vankiloiden avulla.
Kestävämpi, halvempi ja inhimillisempi ratkaisu on muuttaa yhteiskuntia niin, että nuorilla ei ole tarvetta turvautua huumeisiin, että heillä on koulutusta, työtä ja toimeentuloa - että heillä on puhtain ja kirkkain aivoin elettäväksi kelvollinen elämä.
Lontoolainen huumeasiantuntijoiden ryhmä on selvittänyt huumeriippuvuuden aiheuttamaa taloudellista taakkaa yhteiskunnalle. He kirjasivat tuhannen heroiinista riippuvaisen aiheuttamat kustannukset. Käyttäjää kohden kustannukset olivat 100 000 Suomen markkaa vuodessa. Vain kuusi prosenttia kustannuksista oli terveydenhoitokuluja, lähes 80 prosenttia kuluista johtui huumeiden hankkimiseksi tehtyjen rikosten suorista ja välillisistä kustannuksista (myymälävarkaudet, murrot jne).
Vain kymmenen 10 prosenttia tutkitusta joukosta aiheutti 80 prosenttia menoista, yli puolesta huumeiden käyttäjistä ei aiheutunut ylimääräistä taakkaa veronmaksajille. Vakituisen asunnon puuttuminen oli tärkeä taakkaa selittävä tekijä.
Väliaikainenkin ansiotyössä käynti näytti estävän yhteiskunnan kustannuksia. Psyykkinen sairastaminen ei lisännyt, mutta somaattisten sairauksien runsaus lisäsi huumeiden käytöstä johtuvia yhteiskunnallisia kustannuksia.
Huumeongelmat eivät ratkea poliisien ja vankiloiden avulla. Tämäkin tutkimus osoittaa, että yli puolet huumeiden käyttäjistä ei aiheuttanut merkittäviä ylimääräisiä kustannuksia yhteiskunnalle. Huumeiden rahoittamiseksi tehtävät rikokset aiheuttavat suurimman taakan yhteiskunnalle, eivät huumeet ja niiden käyttö sinällään.
Yksilön tasolla huumeiden käytöstä seuraa monenlaista harmia, vaikka rahat riittäisivätkin, eikä käyttäjän tarvitsisi turvautua rikoksiin tai ruumiinsa myymiseen. Mutta myös laillisista huumeista (tupakka, alkoholi, monet psyyken lääkkeet) aiheutuu henkilökohtaisia ongelmia ja yhteiskunnallista taakkaa.
Ratkaisematta on edelleen, kuinka suuri osuus huumeisiin sortuvista on sairaita jo ennen käytön aloittamista ja moniko sairastui huumeiden käytön seurauksena.
Huumeongelman ratkaisemisen kannalta asunnon, työn ja läheisten ihmisten verkoston olemassaolo on tärkeämpää, kuin poliisin, salakuuntelun ja vankiloiden lisääminen. Jos ei ole tarvetta ja kysyntää, ei ole tarjontaakaan.
Hyvän elämän mahdollisuus tukee heikoimpia sisariamme ja veljiämme, että heidän ei tarvitse turvautua virvatulen etsimiseen, vaan aidon elämän tuli antaa heille sen lämmön, jota ilman kukaan ei voi elää.