Artikkelit
Dementian lääkehoito ei ole ongelmatonta
28.10.1998, Savon Sanomat
Kolumni
Dementian lääkehoito ei ole ongelmatonta
Kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyy hyöty ja haitta, myös lääketieteen pyrkimyksiin. Kun lähdemme sutta karkuun, tulee karhu vastaan. Dementiaa eli henkisten toimintojen tylsistymistä pidetään - syystäkin - suurena pahana niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Väestön ikääntymisen ja syntyvyyden pienentymisen pelätään
johtavan muutamassa vuosikymmenessä syvään yhteiskunnalliseen kriisiin, niin meillä kuin muuallakin.
Aivotoimintojen tylsistymisestä seuraavien ongelmien ratkaisemiseksi on kehitelty lääkeaineita. Suomalainen lääketeollisuus - kuopiolaistenkin tutkijoiden avulla kehittää ja kokeilee älyllisiä toimintoja virkistäviä lääkeaineita. Eniten kokemuksia on kertynyt donepezil (Aricept) nimisestä, hermosolujen väliseen viestintään vaikuttavasta lääkkestä.
Lääkkeen käyttöön liittyviä eettisiä ongelmia tarkastellaan Yhdysvaltojen geriatriyhdistyksen lehden kesäkuun numerossa. Kirjoittajat muistuttavat professori Oliver Sacksin kokemuksista, joita on esitelty Suomenkin televisiossa mainiossa elokuvassa Heräämisiä. Robin Williams esitti tohtori Sacks'ia ja Robert de Niro potilasta, joka heräsi LDOPAa saatuaan vuosikymmenien koomasta. Potilas vaipui uudestaan pimeyteen, koska lääke vaikutti vain lyhyen ajan. Itse tautiprosessi ei pysähtynyt, vain oireet lievenivät joksikin aikaa.
Aricept on tarkoitettu varhaisen ja enintään keskivaikean dementian kognitiivisen (älyllisen toiminnan) vajauksen lievittämiseen. Ongelmana on se, milloin aloittaa lääke ja milloin lopettaa sen käyttö. Kaikki potilaat eivät saa odotettua kognitiivisten kykyjen paranemista. Lisäksi voi käydä niin, että muistin ja puheen korjaantuessa myös vaikea ahdistuksen ja vihan täyteinen sopeutuminen henkisten kykyjen menettämiseen joudutaan käymään uudelleen lävitse.
Erityisesti kotona omaisiaan hoitavat ovat kokeneet rakkaimpansa osittaisesta kohentumisesta huolimatta suurta surua uudestaan ilmaantuvista muista oireista ja hänen henkisen minänsä katoamisesta uudelleen.
Kirjoittajat ja saman lehden pääkirjoituksen laatija pohtivat laajasti tätä vaikeaa kysymystä. Jokaisen dernentiapotilaita hoitavan on tajuttava, että lääkehoitokokeiluun ryhtyminen on syvästi henkilökohtainen ja arvovarattu päätös, jota tehtäessä on oltava ymmärrystä ja toisen asemaan asettautumista. Omaishoitajien ja muidenkin hoitajien sekä yhteiskunnan (tai muun taloudellisen vastuun kantajan) mielipidettä on myös kuultava. Elämän keston ja laadun välisen tasapainon arvioiminen on erityisen vaativaa dementian kohdalla.
Vanhojen potilaiden ahdistuksen ja unettomuuden hoita4sessa on muitakin kuin lääkehoitoja (JAGS, kesäkuu 1998). Selän hierominen, lämmin juoma ja rentouttavien ääninauhojen kuuntelu vähensivät neljänneksellä rauhoittavien ja unta tuovien lääkkeiden kulutuksen. Mutta miten tämä hoidetaan tässä yhteiskunnassa, jossa pyrkimyksenä ja ihanteena on nopeus ja tehokkuus?
Lentävän tappokoneen kuljettaja saa palkkaa yhtä paljon, kuin kolme lasten tai vanhusten hoitajaa. Pelkästään Horneteista koituneiden ja koituvien kustannusten (noin 20 Gmk) korolla voisimme palkata yli 6 000 työntekijää päiväkoteihimme, vanhainkoteihimme ja kouluihimme ja valtion velkaantuminen olisi tuon verran pienempi.
Kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyy hyöty ja haitta, myös lääketieteen pyrkimyksiin. Kun lähdemme sutta karkuun, tulee karhu vastaan. Dementiaa eli henkisten toimintojen tylsistymistä pidetään - syystäkin - suurena pahana niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Väestön ikääntymisen ja syntyvyyden pienentymisen pelätään
johtavan muutamassa vuosikymmenessä syvään yhteiskunnalliseen kriisiin, niin meillä kuin muuallakin.
Aivotoimintojen tylsistymisestä seuraavien ongelmien ratkaisemiseksi on kehitelty lääkeaineita. Suomalainen lääketeollisuus - kuopiolaistenkin tutkijoiden avulla kehittää ja kokeilee älyllisiä toimintoja virkistäviä lääkeaineita. Eniten kokemuksia on kertynyt donepezil (Aricept) nimisestä, hermosolujen väliseen viestintään vaikuttavasta lääkkestä.
Lääkkeen käyttöön liittyviä eettisiä ongelmia tarkastellaan Yhdysvaltojen geriatriyhdistyksen lehden kesäkuun numerossa. Kirjoittajat muistuttavat professori Oliver Sacksin kokemuksista, joita on esitelty Suomenkin televisiossa mainiossa elokuvassa Heräämisiä. Robin Williams esitti tohtori Sacks'ia ja Robert de Niro potilasta, joka heräsi LDOPAa saatuaan vuosikymmenien koomasta. Potilas vaipui uudestaan pimeyteen, koska lääke vaikutti vain lyhyen ajan. Itse tautiprosessi ei pysähtynyt, vain oireet lievenivät joksikin aikaa.
Aricept on tarkoitettu varhaisen ja enintään keskivaikean dementian kognitiivisen (älyllisen toiminnan) vajauksen lievittämiseen. Ongelmana on se, milloin aloittaa lääke ja milloin lopettaa sen käyttö. Kaikki potilaat eivät saa odotettua kognitiivisten kykyjen paranemista. Lisäksi voi käydä niin, että muistin ja puheen korjaantuessa myös vaikea ahdistuksen ja vihan täyteinen sopeutuminen henkisten kykyjen menettämiseen joudutaan käymään uudelleen lävitse.
Erityisesti kotona omaisiaan hoitavat ovat kokeneet rakkaimpansa osittaisesta kohentumisesta huolimatta suurta surua uudestaan ilmaantuvista muista oireista ja hänen henkisen minänsä katoamisesta uudelleen.
Kirjoittajat ja saman lehden pääkirjoituksen laatija pohtivat laajasti tätä vaikeaa kysymystä. Jokaisen dernentiapotilaita hoitavan on tajuttava, että lääkehoitokokeiluun ryhtyminen on syvästi henkilökohtainen ja arvovarattu päätös, jota tehtäessä on oltava ymmärrystä ja toisen asemaan asettautumista. Omaishoitajien ja muidenkin hoitajien sekä yhteiskunnan (tai muun taloudellisen vastuun kantajan) mielipidettä on myös kuultava. Elämän keston ja laadun välisen tasapainon arvioiminen on erityisen vaativaa dementian kohdalla.
Vanhojen potilaiden ahdistuksen ja unettomuuden hoita4sessa on muitakin kuin lääkehoitoja (JAGS, kesäkuu 1998). Selän hierominen, lämmin juoma ja rentouttavien ääninauhojen kuuntelu vähensivät neljänneksellä rauhoittavien ja unta tuovien lääkkeiden kulutuksen. Mutta miten tämä hoidetaan tässä yhteiskunnassa, jossa pyrkimyksenä ja ihanteena on nopeus ja tehokkuus?
Lentävän tappokoneen kuljettaja saa palkkaa yhtä paljon, kuin kolme lasten tai vanhusten hoitajaa. Pelkästään Horneteista koituneiden ja koituvien kustannusten (noin 20 Gmk) korolla voisimme palkata yli 6 000 työntekijää päiväkoteihimme, vanhainkoteihimme ja kouluihimme ja valtion velkaantuminen olisi tuon verran pienempi.