Artikkelit
Nuorukaiselle kuolla kuuluu
03.03.1984, Duodecim 100: 1640
Tutkimusreferaatti kuolleisuudesta Yhdysvalloissa
Nuorukaiselle kuolla kuuluu
UESHIMA H, COOPER R, STAMLER J, ym.: J Chron Dis 37: 425-439, 1984
Yhdysvaltojen kuolleisuustilastoja ja -muutoksia vuodesta 1960 vuoteen 1980 tarkasteleva tutkimus on hyvin mielenkiintoinen. Siinä tarkasteltiin kuolleisuuden kehitystä kymmenvuotisryhmittäin 5-14-vuotiaista 65-74-vuotiaisiin. Kokonaiskuolleisuuden lisäksi tarkasteltiin väkivaltaisten kuolemien, sydän- ja verisuonitautikuolemien ja pahanlaatuisten kasvaimien aiheuttamien kuolemien osuuksia. Mielenkiintoisen lisän antaa väestön jakautuminen valkoisiin ja ei-valkoisiin ryhmiin.
Ikävakioitu kokonaiskuolleisuus on vähentynyt molemmilla sukupuolilla ja molemmissa »väriryhmissä» (valkoiset/ei-valkoiset). Ei-valkoisten naisten kuolleisuus on vähentynyt 20 vuodessa eri ikäryhmissä 20-50 %. Kuitenkin heidän kuolleisuutensa on edelleen selvästi suurempi kuin valkoisten naisten. 15-34-vuotiaiden ei-valkoisten miesten kuolleisuus on pysynyt samalla tasolla vuodesta 1960 vuoteen 1980. Valkoisilla alle 35-vuotiailla miehillä kuolleisuus lisääntyi samana ajanjaksona 10-20 %!
Miesten väkivaltaisia kuolemia (onnettomuus, itsemurha, murha) tarkasteltaessa todettiin 1970-80 selvästi vähenevä suuntaus lukuun ottamatta 15-24-vuotiaita valkoisia. Maksakirroosin aiheuttamien kuolemien määrä miehillä vähentyi lukuun ottamatta tummia 45-64-vuotiaita, joiden kohdalla määrä kaksinkertaistui vuodesta 1970. Miehillä pahanlaatuisten kasvaimien aiheuttamat kuolemat vähentyivät nuorten osalta mutta lisääntyivät yli 45-vuotiailla. Miesten sydän- ja verisuonikuolemien määrä väheni kaikissa ikäryhmissä ja molemmissa väriryhmissä.
Ei-valkoisten ja valkoisten ikävakioitujen kuolleisuuksien suhteet pienenivät tilastointijakson aikana, eriyisesti naisilla. Miesten ja naisten kuolleisuuksien ero suureni seuranta-aikana, varsinkin ei-valkoisten keskuudessa.
Kirjoittajat kiinnittävät huomiota nuorten miesten alkoholista johtuviin tapaturmaisiin ja väkivaltaisiin kuolemiin ja suhteuttavat niitä mm. sosioekonomisiin tapahtumiin, kuten työttömyyteen.
Mies on entistä selvemmin heikompi astia, ja näyttää siltä, että evoluution työkalu, karsinta, kohdistuu selvästi aikaisempaan valtiasluokkaan eli nuoriin työikäisiin miehiin. Yhdysvalloissa on edelleenkin melkoinen ero valkoisten ja ei-valkoisten ikävakioidussa kuolleisuudessa mutta ero on kapenemassa. Vastaisuudessa on mielenkiintoista nähdä, onko nuorten valkoisten miesten Iisääntynyt kuolleisuus vain nuoruuden hulluihin vuosiin liityvä piirre vai säilykö tilanne samanlaisena heidän ikääntyessään. Väkivaltainen tai alkoholista johtuva kuolema on Yhdysvalloissa tulossa nuorten miesten epideemiseksi vaivaksi. Suomalaisten tilastotieteilijöiden toivoisi tuottavan samanlaisia selvityksiä!
ESKO LÄNSIMIES
UESHIMA H, COOPER R, STAMLER J, ym.: J Chron Dis 37: 425-439, 1984
Yhdysvaltojen kuolleisuustilastoja ja -muutoksia vuodesta 1960 vuoteen 1980 tarkasteleva tutkimus on hyvin mielenkiintoinen. Siinä tarkasteltiin kuolleisuuden kehitystä kymmenvuotisryhmittäin 5-14-vuotiaista 65-74-vuotiaisiin. Kokonaiskuolleisuuden lisäksi tarkasteltiin väkivaltaisten kuolemien, sydän- ja verisuonitautikuolemien ja pahanlaatuisten kasvaimien aiheuttamien kuolemien osuuksia. Mielenkiintoisen lisän antaa väestön jakautuminen valkoisiin ja ei-valkoisiin ryhmiin.
Ikävakioitu kokonaiskuolleisuus on vähentynyt molemmilla sukupuolilla ja molemmissa »väriryhmissä» (valkoiset/ei-valkoiset). Ei-valkoisten naisten kuolleisuus on vähentynyt 20 vuodessa eri ikäryhmissä 20-50 %. Kuitenkin heidän kuolleisuutensa on edelleen selvästi suurempi kuin valkoisten naisten. 15-34-vuotiaiden ei-valkoisten miesten kuolleisuus on pysynyt samalla tasolla vuodesta 1960 vuoteen 1980. Valkoisilla alle 35-vuotiailla miehillä kuolleisuus lisääntyi samana ajanjaksona 10-20 %!
Miesten väkivaltaisia kuolemia (onnettomuus, itsemurha, murha) tarkasteltaessa todettiin 1970-80 selvästi vähenevä suuntaus lukuun ottamatta 15-24-vuotiaita valkoisia. Maksakirroosin aiheuttamien kuolemien määrä miehillä vähentyi lukuun ottamatta tummia 45-64-vuotiaita, joiden kohdalla määrä kaksinkertaistui vuodesta 1970. Miehillä pahanlaatuisten kasvaimien aiheuttamat kuolemat vähentyivät nuorten osalta mutta lisääntyivät yli 45-vuotiailla. Miesten sydän- ja verisuonikuolemien määrä väheni kaikissa ikäryhmissä ja molemmissa väriryhmissä.
Ei-valkoisten ja valkoisten ikävakioitujen kuolleisuuksien suhteet pienenivät tilastointijakson aikana, eriyisesti naisilla. Miesten ja naisten kuolleisuuksien ero suureni seuranta-aikana, varsinkin ei-valkoisten keskuudessa.
Kirjoittajat kiinnittävät huomiota nuorten miesten alkoholista johtuviin tapaturmaisiin ja väkivaltaisiin kuolemiin ja suhteuttavat niitä mm. sosioekonomisiin tapahtumiin, kuten työttömyyteen.
Mies on entistä selvemmin heikompi astia, ja näyttää siltä, että evoluution työkalu, karsinta, kohdistuu selvästi aikaisempaan valtiasluokkaan eli nuoriin työikäisiin miehiin. Yhdysvalloissa on edelleenkin melkoinen ero valkoisten ja ei-valkoisten ikävakioidussa kuolleisuudessa mutta ero on kapenemassa. Vastaisuudessa on mielenkiintoista nähdä, onko nuorten valkoisten miesten Iisääntynyt kuolleisuus vain nuoruuden hulluihin vuosiin liityvä piirre vai säilykö tilanne samanlaisena heidän ikääntyessään. Väkivaltainen tai alkoholista johtuva kuolema on Yhdysvalloissa tulossa nuorten miesten epideemiseksi vaivaksi. Suomalaisten tilastotieteilijöiden toivoisi tuottavan samanlaisia selvityksiä!
ESKO LÄNSIMIES