Artikkelit
Rituaalinen ympärileikkaus ei ole lääketieteen piiriin kuuluva
31.05.1999, Suomen Lääkärilehti 99: 2193-2194
Kommentti Pekka Louhialan vastineeseen.
Rituaalinen ympärileikkaus ei ole lääketieteen piiriin kuuluva
Lääkärilehden toimitus tarjosi minulle mahdollisuutta vastata Pekka Louhialan kommenttiin ympärileikkausta koskevaan kirjoitukseeni (Rituaaliset ympärileikkaukset eivät ole näyttöön perustuvaa lääketiedettä! Suom Lääkäril 1999;54:1913-1914). Kirjoitustani pyydettiin lehteen, koska tarkoituksena on herättää keskustelua lääketieteen arkipäivään liittyvistä eettisistä kysymyksistä.
Ystäväni Pekka on samaa tai lähes samaa mieltä oleellisissa väitteissäni, eli 1) riittäviä lääketieteellisiä syitä poikavauvojen ympärileikkaukselle ei ole 2) vain lääketieteellisesti perusteltu hoito kuuluu yhteiskunnan korvattavaksi, toisaalta rajankäynti ei-lääketieteellisiin indikaatioihin ei ole selvä. 3) Tyttöjen ja poikien ympärileikkaukset voidaan rinnastaa, kyse on vain aste-erosta.
Louhiala rinnastaa poikien ympärileikkauksen, parasenteesin ja kitarisan poiston; missään näistä ei ole vahvaa evidence based medicine -näyttöä toimenpiteen eduista leikkauksen kohteelle. (Erona tietenkin se, että kahdessa jälkimmäisessä kyseessä on sairauden vuoksi tehtävä toimenpide, ympärileikkaus tehdään terveelle, joskin puolustuskyvyttömälle kansalaiselle.)
Louhiala vetoaa poikavauvojen peniksen rituaalista silpomiista puolustaessaan siihen, että hänen tiedossaan ei ole juutalaisia miehiä, jotka olisivat olleet katkeria ympärileikkauksesta. Mutta eipä ole paljon valituksia kuulunut siitäkään, että ympärileikkausta ei lapsena ole tehty, joten niiltä osin puntit ovat tasoissa.
Louhialan kannanotto tyttöjen ympärileikkauksen indikaatioista ja niiden eroista poikien ympärileikkauksen indikaatioihin on hämärä. Todettakoon selkeästi, että molemmissa tapauksissa käytäntöä puolustetaan etnis-uskonnollisen ryhmän identiteetin säilyttämisellä ja silvottavan lapsen ottamisella yhteisön jäseneksi. Toimenpiteen tekemättä jättämisen, sanotaan johtavan ryhmästä erottamiseen mm. aviokelpoisuuden katoamisella. Syvällisempää tietoa tyttöjen ja poikien ympärileikkausten samankaltaisuuksista löytyy ympärileikkauksia vastustavan järjestön kotisivuilta (www.nocirc.org). Tämä kotisivu on muutenkin ajatuksia herättävä ja hyvin toimitettu.
Amerikan pediatrien laaja ympärileikkausta koskeva selvitys (1) päätyi siihen, että lääketieteellisesti ei ole minkäänlaisia perusteita suositella tai hyväksyä rutiininomaista tai rituaalista ympärileikkausta poikavauvoille. Työryhmää kuitenkin ilmeisesti painostettiin voimakkaasti uskonnollisten järjestöjen taholta, sillä loppuraportti vesittyy osittain sillä, että vanhemmilla katsotaan olevan oikeus sallia tai vaatia lapsensa ympärileikkausta.
Kristallin kirkasta Amerikan pediatriakatemian mietinnön jälkeen on kuitenkin se, että lääketieteellä ei ole mitään tekemistä vastasyntyneiden poikien ympärileikkauksen kanssa eikä yhdenkään lääkärin tai terveydenhuollon muun toimijan tule osallistua tähän toimintaan. Jos jonkun jumala vaatii puolustuskyvyttömien poikien ja tyttöjen sukuelinten viiltelyä ja silpomista, niin mitäpä tässä voi muuta tehdä, kuin toivoa, että järki ja rakkaus joskus voittaisivat tällaiset jumaluudet.
KIRJALLISUUTTA
1 Circumcision policy statement. American Academy of Pediatrics.
Task Force on Circumcision. Pediatrics 1999;103(3):686-693.
Esko Länsimies
www.lansimi.pp.fi
Lääkärilehden toimitus tarjosi minulle mahdollisuutta vastata Pekka Louhialan kommenttiin ympärileikkausta koskevaan kirjoitukseeni (Rituaaliset ympärileikkaukset eivät ole näyttöön perustuvaa lääketiedettä! Suom Lääkäril 1999;54:1913-1914). Kirjoitustani pyydettiin lehteen, koska tarkoituksena on herättää keskustelua lääketieteen arkipäivään liittyvistä eettisistä kysymyksistä.
Ystäväni Pekka on samaa tai lähes samaa mieltä oleellisissa väitteissäni, eli 1) riittäviä lääketieteellisiä syitä poikavauvojen ympärileikkaukselle ei ole 2) vain lääketieteellisesti perusteltu hoito kuuluu yhteiskunnan korvattavaksi, toisaalta rajankäynti ei-lääketieteellisiin indikaatioihin ei ole selvä. 3) Tyttöjen ja poikien ympärileikkaukset voidaan rinnastaa, kyse on vain aste-erosta.
Louhiala rinnastaa poikien ympärileikkauksen, parasenteesin ja kitarisan poiston; missään näistä ei ole vahvaa evidence based medicine -näyttöä toimenpiteen eduista leikkauksen kohteelle. (Erona tietenkin se, että kahdessa jälkimmäisessä kyseessä on sairauden vuoksi tehtävä toimenpide, ympärileikkaus tehdään terveelle, joskin puolustuskyvyttömälle kansalaiselle.)
Louhiala vetoaa poikavauvojen peniksen rituaalista silpomiista puolustaessaan siihen, että hänen tiedossaan ei ole juutalaisia miehiä, jotka olisivat olleet katkeria ympärileikkauksesta. Mutta eipä ole paljon valituksia kuulunut siitäkään, että ympärileikkausta ei lapsena ole tehty, joten niiltä osin puntit ovat tasoissa.
Louhialan kannanotto tyttöjen ympärileikkauksen indikaatioista ja niiden eroista poikien ympärileikkauksen indikaatioihin on hämärä. Todettakoon selkeästi, että molemmissa tapauksissa käytäntöä puolustetaan etnis-uskonnollisen ryhmän identiteetin säilyttämisellä ja silvottavan lapsen ottamisella yhteisön jäseneksi. Toimenpiteen tekemättä jättämisen, sanotaan johtavan ryhmästä erottamiseen mm. aviokelpoisuuden katoamisella. Syvällisempää tietoa tyttöjen ja poikien ympärileikkausten samankaltaisuuksista löytyy ympärileikkauksia vastustavan järjestön kotisivuilta (www.nocirc.org). Tämä kotisivu on muutenkin ajatuksia herättävä ja hyvin toimitettu.
Amerikan pediatrien laaja ympärileikkausta koskeva selvitys (1) päätyi siihen, että lääketieteellisesti ei ole minkäänlaisia perusteita suositella tai hyväksyä rutiininomaista tai rituaalista ympärileikkausta poikavauvoille. Työryhmää kuitenkin ilmeisesti painostettiin voimakkaasti uskonnollisten järjestöjen taholta, sillä loppuraportti vesittyy osittain sillä, että vanhemmilla katsotaan olevan oikeus sallia tai vaatia lapsensa ympärileikkausta.
Kristallin kirkasta Amerikan pediatriakatemian mietinnön jälkeen on kuitenkin se, että lääketieteellä ei ole mitään tekemistä vastasyntyneiden poikien ympärileikkauksen kanssa eikä yhdenkään lääkärin tai terveydenhuollon muun toimijan tule osallistua tähän toimintaan. Jos jonkun jumala vaatii puolustuskyvyttömien poikien ja tyttöjen sukuelinten viiltelyä ja silpomista, niin mitäpä tässä voi muuta tehdä, kuin toivoa, että järki ja rakkaus joskus voittaisivat tällaiset jumaluudet.
KIRJALLISUUTTA
1 Circumcision policy statement. American Academy of Pediatrics.
Task Force on Circumcision. Pediatrics 1999;103(3):686-693.
Esko Länsimies
www.lansimi.pp.fi