Artikkelit
Lääkärit tyrannien käsikassarana
01.04.1985, Suomen Lääkärilehti 40: 276
(ei kuvausta)
Lääkärit tyrannien käsikassarana
Lääkärit tyrannien käsikassarana. Aikoinaan lääkäreiden joukossa oli pyhimyksiä ja oli paholaisia, mueta suurin osa lääkärikunnasta oli työhönsä asiallisesti suhtautuvia. He yrittivät parhaansa ja edellyttivät saavansa säällisen toimeentulon. Toisen maailmansodan aikana ammattikunnassamme oli hävettäviä tekoja tekeviä yksilöitä. Sen jälkeen työmme on ollut varsin väritöntä ja sisäänpäin käantynyttä. Meitä on moitiskeltu parantajateknikoiksi ja virkamiehiksi.
Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut selvä muutos. Lääkärit ovat astumassa ulos perinteisestä yksilön parantajan ja teknokraatin roolistaan. Me olemme laajalti avanneet ikkunoita yhteiskuntaan ja yleiseen vastuuseen. Tästä on esimerkkinä lääkäreiden aktiivinen toiminta rauhanliikkeessä, ydinaseita vastustavassa liikkeessä, Amnestyssa ja prosenttiliikkeessä. Onko lääkärikunnan eettinen ominaispaino lisääntynyt?
Myönteiseen vastaukseen on kyllä perusteita; monet lääkärit ovat joutuneet mielipiteidensä ilmaisemisen vuoksi tuomituiksi mielisairaaloihin ja vankiloihin, heitä on kidutettu ja jotkut ovat jopa menehtyneet kidutuksen yhteydessä. Näitä rohkeita kollegojamme löytyy kaikista ilmansuunnista. Mutta joukossamme on myös toisenlaisia kollegoita: lukuisien luotettavien ja riippumattomien selvitysten mukaan vankien kidutukseen osallistuu usein lääkäreitä (vankila- ja sotilasiääkäreitä jne.), joiden virkaura on riippuvainen esimiesten suopeudesta.
Lääkäreiden osuus kidutustapahtumassa näyttää olevan kidutettavien kunnon varmistaminen kuulustelua aloitettaessa, jotta haluttu tieto tai tulos saavuetaan ilman, että tajuttomuus tai sairauskohtaus häiritsee toimitusta. Menetelmien valinnassa lääkärillä on merkittävä osuus estäessään paljastavien jälkien syntymistä. Pitkäkestoisen kidutuksen ryhmään voidaan lukea psykiatristen laitosten käyttö mielipiteiltään poikkeavien ihmisten säilytyspaikkana tai heidän mielenterveytensä murtamiseen farmakologisin keinoin.
Sharia-lain mukaan varkaudesta tuomitaan toisen käden menetykseen. Aseellisesta ryöstöstä tai jatketusta varastamisesta seuraa ristiamputaatio (vasen käsi-oikea jalka). Tätä lakia noudatetaan kirjaimellisesti monissa maissa. Lääkärit kouluttavat oikeuslaitoksen pyövelit ja huolehtivat raajantyngistä toimenpiteen jälkeen.
Lääkärin eettisyyden pohjalukemana voidaan pitää teloituksia lääkeruiskeiden avulla. Vaikka ruiskeen antajat olisivatkin maallikoita, niin (USA:n) lääkelainsäädäntö edellyttää barbituraattien ja lihaksia lamaavien aineiden annosteluun lääkärin määräyksen ja valvonnan. Viikkolehdissä on kuvattu näin tapahtuvien teloitusten hitautta ja tuskailisuutta (Newsweek, 9. 4. 1984). Onko meissä suomalaisissa lääkäreissä puhdassilmäisyyttä osoittamaan rikkaa tyrannien käsikassarana toimivien kollegoidemme silmässä? Syvällistä ja jokapäiväisessä työssä esiintuleviin ongelmiin pitäytyvän keskustelun jälkeen voimme toivottavasti todeta olevamme rikkeettömiä. Silloin meidän on aktiivisesti otettava yhteyksiä niiden maiden kollegoihin, joissa edellä kuvaamiani tekoja tehdään ja tuettava heitä heidän kieltäytyessään epäeettisistä töistä tai heidän kritisoidessaan epäeettistä vallankäyttöä. Sillä pahuutta ei ole vain pahan tekeminen, vaikeneminen pahuudesta on osallistumista siihen.
Esko Länsimies dos.
Lääkärit tyrannien käsikassarana. Aikoinaan lääkäreiden joukossa oli pyhimyksiä ja oli paholaisia, mueta suurin osa lääkärikunnasta oli työhönsä asiallisesti suhtautuvia. He yrittivät parhaansa ja edellyttivät saavansa säällisen toimeentulon. Toisen maailmansodan aikana ammattikunnassamme oli hävettäviä tekoja tekeviä yksilöitä. Sen jälkeen työmme on ollut varsin väritöntä ja sisäänpäin käantynyttä. Meitä on moitiskeltu parantajateknikoiksi ja virkamiehiksi.
Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut selvä muutos. Lääkärit ovat astumassa ulos perinteisestä yksilön parantajan ja teknokraatin roolistaan. Me olemme laajalti avanneet ikkunoita yhteiskuntaan ja yleiseen vastuuseen. Tästä on esimerkkinä lääkäreiden aktiivinen toiminta rauhanliikkeessä, ydinaseita vastustavassa liikkeessä, Amnestyssa ja prosenttiliikkeessä. Onko lääkärikunnan eettinen ominaispaino lisääntynyt?
Myönteiseen vastaukseen on kyllä perusteita; monet lääkärit ovat joutuneet mielipiteidensä ilmaisemisen vuoksi tuomituiksi mielisairaaloihin ja vankiloihin, heitä on kidutettu ja jotkut ovat jopa menehtyneet kidutuksen yhteydessä. Näitä rohkeita kollegojamme löytyy kaikista ilmansuunnista. Mutta joukossamme on myös toisenlaisia kollegoita: lukuisien luotettavien ja riippumattomien selvitysten mukaan vankien kidutukseen osallistuu usein lääkäreitä (vankila- ja sotilasiääkäreitä jne.), joiden virkaura on riippuvainen esimiesten suopeudesta.
Lääkäreiden osuus kidutustapahtumassa näyttää olevan kidutettavien kunnon varmistaminen kuulustelua aloitettaessa, jotta haluttu tieto tai tulos saavuetaan ilman, että tajuttomuus tai sairauskohtaus häiritsee toimitusta. Menetelmien valinnassa lääkärillä on merkittävä osuus estäessään paljastavien jälkien syntymistä. Pitkäkestoisen kidutuksen ryhmään voidaan lukea psykiatristen laitosten käyttö mielipiteiltään poikkeavien ihmisten säilytyspaikkana tai heidän mielenterveytensä murtamiseen farmakologisin keinoin.
Sharia-lain mukaan varkaudesta tuomitaan toisen käden menetykseen. Aseellisesta ryöstöstä tai jatketusta varastamisesta seuraa ristiamputaatio (vasen käsi-oikea jalka). Tätä lakia noudatetaan kirjaimellisesti monissa maissa. Lääkärit kouluttavat oikeuslaitoksen pyövelit ja huolehtivat raajantyngistä toimenpiteen jälkeen.
Lääkärin eettisyyden pohjalukemana voidaan pitää teloituksia lääkeruiskeiden avulla. Vaikka ruiskeen antajat olisivatkin maallikoita, niin (USA:n) lääkelainsäädäntö edellyttää barbituraattien ja lihaksia lamaavien aineiden annosteluun lääkärin määräyksen ja valvonnan. Viikkolehdissä on kuvattu näin tapahtuvien teloitusten hitautta ja tuskailisuutta (Newsweek, 9. 4. 1984). Onko meissä suomalaisissa lääkäreissä puhdassilmäisyyttä osoittamaan rikkaa tyrannien käsikassarana toimivien kollegoidemme silmässä? Syvällistä ja jokapäiväisessä työssä esiintuleviin ongelmiin pitäytyvän keskustelun jälkeen voimme toivottavasti todeta olevamme rikkeettömiä. Silloin meidän on aktiivisesti otettava yhteyksiä niiden maiden kollegoihin, joissa edellä kuvaamiani tekoja tehdään ja tuettava heitä heidän kieltäytyessään epäeettisistä töistä tai heidän kritisoidessaan epäeettistä vallankäyttöä. Sillä pahuutta ei ole vain pahan tekeminen, vaikeneminen pahuudesta on osallistumista siihen.
Esko Länsimies dos.