Artikkelit

EKG:n raajakytkentöjen esittämisjärjestys

Lääkäreitä pidetään jossain määrin konservatiivisina, uusien virtausten mukaan ei rynnätä helposti. Se on varmasti hyvä asia. Laboratoriolääketieteessä on ollut halua uudistumiseen, mittausarvojen esittämisessä laadut ovat uudistuneet muutaman vuoden välein, tuoreimpana siirtyminen SI-järjestelmään, joka on onnistunut lähes täydellisesti.
Yksi asia näyttää kuitenkin olevan hyvin vaikeasti modernisoitavissa: EKG-raajakytkentöjen esitysjärjestys. Kun muualla on jo vuosia esitetty raajakytkennät niiden luonnollisessa järjestyksessä frontaalitasossa, niin meillä ei tuore, hyvä oppikirjakaan mainitse asiasta (Heikkilä, 1982). Ruotsissa on esitetty viitearvotkin luonnollisessa järjestyksessä (Lundh, On the normal scalar ECG. Acta Med. Scand., suppl 691, 1984).
Kuvassa 1 esitetään malliksi tulostaminen frontaalitason kytkennöistä sekä "historiallisella" että luonnollisella tavalla. Itse asiassa kaksi kytkentää riittäisi, kuusi on tarpeettoman monta, sillä kaikki informaatio on saatavissa mistä tahansa kahdesta kytkennästä.
EKG-laitteiden valmistajilla ja maahantuojilla on valmius esittää frontaalitason raajakytkennät missä järjestyksessä tahansa. Toivon, että Lääkärilehden palstoilla joku perustelisi, miksi ei pidä siirtyä luonnolliseen esitysjärjestykseen. Minä en näe mitään syytä pitäytyä vanhassa tässä asiassa.
Esko Länsimies
dosentti, ylilääkäri
KYKS, kliinisen fysiologian osasto