Artikkelit

Muutokset uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärissä 1981

Vuoden 1981 väestilasto on valmistunut. Sitä tarkastelee kiinnostuneena monien taulukoiden kohdalta. Maamme väestön nettomuutos on 5 promillea. Se tarkoittaa, että väkiluku on kasvanut viidellä 1000 asukasta kohden, kun syntyneisyys, kuolleisuus, maahanmuutto ja maastamuutto yms. tekijät on huomioitu. Kun vuoden 1981 alussa jossain kylässä oli 1000 asukasta, niin vuoden lopussa heitä oli 1005. Väestötieteilijöiden arvioiden mukaan tuo kasvuluku on liian pieni, sen pitäisi olla vähintään 15 promillea.

Uskonnollisten yhdyskuntien väestömuutokset samoin analysoituina ovat mielenkiintoisia, seuraavassa olen taulukoinut eri uskonnollisten yhteisöjen nettojäsenmäärän muutokset 1981 "paremmuusjärjestyksessä"

(muutokset promillea):
- baptistiyhdyskunnat +240
- vapaakirkko +45
- MAP (mormonit) +25
- ei mikään (siv. rek.) +25
- adventtikirkot +20
- room.kat. +14
- Jehovan todistajat +11
- islam +10
- ev.lut. +3
- ort. -3
- metodistit -14
- juutalaiset -14

Keskimääräistä väkiluvun lisääntymistä heikommin menestyivät siis vain ev.lut. ja ortod. kansankirkot sekä vähemmistöistä metodistit ja juutalaiset. Tärkeä luku on Suomen toiseksi suurin "uskonnollinen" yhteisö, siviilirekisteriin kuuluvat, joita on lähes 8 % kansastamme. Se ryhmä kasvoi viisi kertaa nopeammin kuin Suomen kansa keskimäärin! Kirjoitin jo vuosi sitten Aamun Koittoon samoista asioista. Sain muutaman myötämielisen puhelun maallikoilta ja kirkonmiehiltä, mutta ainakaan lehden palstoilla ei ole näkynyt keskustelua tästä todella "kuolemanvakavasta" asiasta. Ortodoksisessa kirkossa vuonna 1981 meni naimisiin 277 ja erosi 135 naista, eli 50 %! Kahta ortodoksiperheeseen syntyvää lasta kohden kuoli kolme ortodoksia. Tällainen vauhti ei voi jatkua pitkään, jos joka vuosi oletaan kaksi askelta eteen ja kolme taakse, niin seurauksena on joutuminen ihan jonnekin muualle kuin tulevaisuuteen ja eteenpäin.

Omassa perheessä olen huomannut, että nuorison parissa yritetään, siitä kiitos. Muttamielestäni julkisuudessa korostetaan kovin paljon ortodoksisen kirkon ja uskonnon yhteydessä luostarilaitosta ja sen sinällään arvokkaita tapoja ja hyveitä. Sen tiedämme, että ilman elävää seurakuntaa ei ole luostarilaitostakaan, sillä ei kuolleesta puusta kasva vihreitä oksia.
Tarttis tehdä jotain.

Esko Länsimies Kuopio