Artikkelit

Terveysliikuntaa vai ympäristön häirintää?

Ihminen on ollut hyvin kekseliäs teettämään toimeentulolleen välttämättömän työn orjillaan - ja kun se ei enää riittänyt, hän valjasti auringon, painovoiman ja lopulta fission (ydinvoima) itseään palvelemaan. Vuosimiljoonaisen lajinkehityksen muovaaman liikkuvan ihmisen ei tarvinnut enää liikkua. Parin sukupolven aikana huomaamme, että tälle liikkumattomalle ihmiselle ei riitä mikään määrä energiaa ja toisaalta liikkumattomuus rapauttaa hänet.

Terveyden tutkijat vaativat ihmisiä lisäämään fyysistä aktiivisuuttaan. On kehitetty terveysliikunta; terveytensä rapauttaneille on alettu määrätä jopa liikuntareseptejä. Sairauksien lääkehoidossa valitaan Pharmacopeasta sopiva aine ja määritetään potilaalle yksilöllinen ja hänelle sopiva aine, annos ja kesto sekä varoitetaan haittavaikutuksista.

Nyt tarjotaan eri sairauksiin myös Exercopeasta sopiva laji tai muoto (kävely, uinti, juoksu), sen annos (minuuttia tai metriä päivässä, viikossa) ja varoitetaan niistä haitoista, joita koituu ylikuormasta tai virheellisestä suorituksesta.

Olemme saaneet ensimmäiset raportit lääkehoitojen ympäristöhaitoista. Naisten käyttämät synteettiset hormonit poistuvat elimistöstä virtsan kautta edelleenkin aktiivisessa muodossa vesistöihin. Suurten väestökeskusten lähialueilla on todettu kalojen ja muiden vedessä elävien lajien koirailla sukupuolen kehittymisessä häiriöitä. Makean veden kierrätys uusiokäyttöön johtaa myös ihmiset juomaan toistensa "puhdistettua" virtsaa, jolloin myös nämä keinotekoiset hormonit saattavat kertyä myös ihmisiin. Oletettavasti syntymättömät vauvat suurimmassa vaarassa. Istukan kautta lapseen päätyvä "väärien" hormonien muodostama kemiallinen ympäristö vaikuttaa sukupuolisuuden ja sukuelinten kehittymiseen ja altistaa vaurioille.

Ei ole olemassa hoitomenetelmää, josta olisi pelkästään hyötyä. Siksi pitää tarkastella myös reseptillä annettavien liikuntaohjeiden aiheuttamia haittoja ja tässä erityisesti ympäristövaikutuksia. Omin voimin luonnollisessa elinympäristössä tapahtuva välineetön toiminta, jonka tarkoituksena on ravinnon, asunnon tai suojan hankkiminen, on tiukassa tarkastelussa hyötyliikuntaa - ilman sitä elämän ylläpitäminen ei ole mahdollista. Välineettömästi esteettisten kokemusten hankkiminen kuuluu myös ihmisenä olemisen edellytyksiin.

Muu fyysinen harjoittelu on ylellisyyttä. Sitä joudutaan tekemään siksi, että ihminen on valjastanut muut tekemään puolestaan itselleen hyödyllisiä, elämää helpottavia, mukavuutta lisääviä tai - pahimmassa tapauksessa - mielihyvää tuottavia elämyksiä ja joutuu siksi kuormittamaan elimistöään, jotta terveys säilyisi, sairaus poistuisi tai edellytykset kokea nautintoja palautuisivat.

Näin toteutuu julmimmalla mahdollisella tavalla ajatus siitä, että ihminen voi toiminnallaan vain kiihdyttää entropiaa eli nopeuttaa järjestäytyneen muuttumista järjestäytymättömäksi.

Epäluonnollisia pyrkimyksiä

Voidaksemme uida talvella ja hiihtää ja luistella kesällä rakennamme tilat, joiden lämpötilaa jouduumme laskemaan tai nostamaan, jotta epäluonnollinen pyrkimyksemme on mahdollista toteuttaa. Haluamme liikkua valoisassa pimeällä, siksi pitää valaista metsiä ja polkuja. Haluamme liikkua turvallisesti, siksi laduiksi raivataan leveät urat, jotka tasoitetaan suurilla koneilla. Sesongin pidentämiseksi väylille ja rinteisiin tykitetään keinolunta tai säästetään suurissa aumoissa menneen talven lunta.

Kovetettu latupohja mahdollistaa roudan painumisen syvemmälle ja laajemmalle kuin luminietoksen alla tapahtuisi. Tällöin ainakin Lapissa kasvukausi jää luonnollista kasvukautta lyhyemmäksi ja sen seurauksena maaston eroosio kiihtyy. Tästä on osoituksena Lapissa kävelypolkujen leveneminen maanteiden levyisiksi raiskioiksi, jotka silpovat arvokkaimmat luontoalueet.

Bakteerit eivät syö lumilautoja

Uusiutuvista materiaaleista tehdyt välineet oli mahdollista korjata ja niiden tultua korjauskelvottomiksi ne voitiin kätevästi käyttää lämmitykseen tai ne hajosivat luonnon kiertokulussa.

Nyt uusiutumattomista fossiilisista raaka-aineista valmistetut välineet eivät ainakaan helposti siirry takaisin luonnon kiertokulkuun, vaan erilaiset lasketteluvälineet ja lainelaudat, sauvat, pulkat ja mitä kaikkia niitä onkaan, joudutaan viemään sellaisinaan kaatopaikoille. Lisäksi tuotekehityksen ja mainostamisen keinoin kehitetään joka vuosi uusi harrastusmuoto tai ainakin väriyhdistelmä, jonka vuoksi eturintaman harrastaja ei voi viimevuotista vippaslautaansa käyttää joutumatta vertaisryhmänsä pilkan kohteeksi.

Luonnossa ei ainakaan vielä ole bakteereita, jotka söisivät vaikkapa lainelautoja. Siksi näen muutaman sukupolven päässä tilanteen, että asutus- ja liikuntakeskukset alkavat täyttyä yhä paksunevalla kerroksella kammottavan kirjavia muovivimpaimia, jotka haittaavat liikkumista ja lopulta estävät näkyvyyden.

Näiden muovivälineiden viimeistely mahdollisimman suurta mielihyvää tuottaviksi aiheuttaa oman ympäristökuormansa, sillä myrkylliset suksivoiteet ja veneiden pohjamaalit joutuvat luontoon eivätkä ne sieltä mihinkään poistu - muuta kuin ravintokierron mukana ihmisiin. Osa näistä aineista aiotaan korvata toisilla aineilla, mutta jokaikinen kemikaali, jonka ihminen muovaa raaka-aineista, käyttää tarpeettomaan toimintaan ja jättää vuosikymmeniksi luontoon haittoja aiheuttamaan, on taakkana koko muulle eliökunnalle ja seuraaville ihmispolville. Taakkana niille, jotka eivät ole siitä edes tuota tyhjänpäiväistä ilokokemusta saaneet.

Perustaaltaan ja ytimeltään ihminen on liikkuva. Hänen aistinsa, ajattelunsa ja psykomotoriset kykynsä ovat sopeutuneet kävelyyn, uimiseen ja juoksuun siinä ympäristössä, missä hän elää ja niillä ehdoilla, jotka ympäröivässä luonnossamme vallitsevat. Näiden edellytysten ylitse ei meillä ole oikeutta mennä. Jos sen teemme, haittaamme koko biosfääriä ja näitä rikkomuksia ei meille anneta anteeksi, vaikka itse keksimämme lait ja oppijärjestelmät nämä rikkomukset sallisivatkin.

Esko Länsimies