Artikkelit
Lasta ei saa silpoa
23.01.2009, Yliopisto 1/2009
Kriittinen palaute Yliopisto-lehden päätioimittaja Mikko Puttosen juttuun (11/2008), jossa hän haastatteli Dan Kantoria ja Ilkka Pyysiäistä poikavauvojen pippelin silpomisesta. Puttonen pyysi lupaa julkaista viestini - suostuin.
LASTA EI SAA SILPOA
Yliopisto-lehden numerossa 11/2008 sivulla 13 Mitä nyt! -palstalla toimittaja Mikko Puttonen esittelee Dan Kantorin ja Ilkka Pyysiäisen ajatuksia poikavauvojen pippelin silpomisesta.
Dan Kantor väittää, että eihän lapsen fyysinen koskemattomuus ole mikään absoluuttinen käsite. Kajoaminen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen hyväksytään myös esimerkiksi tatuoinneissa ja kauneusleikkauksissa. Toimittaja Mikko Puttonen suostuu siirtämään Kantorin suusta moista roskaa Suomen suurimman yliopiston lehteen.
Ei yksikään tatuoitsija tee tatuointia lapselle ei ainakaan viikon ikäiselle poikavauvalle. Yksikään ammattitaitoinen lääkäri ei tee kauneusleikkausta, jotta vauva kelpaisi hänen perheelleen ja uskonnolliselle yhteisölleen (sosiaalinen adekvanssi). Jos vauvan ulkoisessa olemuksessa on vikaa, kyseessä on plastiikkakirurginen korjaus, jossa korjataan vika, josta on haittaa lapsen kasvulle ja elämälle.
Lisäksi Kantor toteaa (jälleen Puttosen kirjaamana): Miksi ympärileikkauksesta pitäisi luopua? Siksikö että se on terveydelle haitallista? No, sitä ei ole osoitettu. Tämäkin on roskaa. Lapsi voi menehtyä leikkauksen komplikaatioihin tai menettää siittimensä.
Kantor jatkaa: Kivun takia? Mutta kipua voidaan lievittää. Puhdasoppiset juutalaiset edellyttävät toimenpiteen tekemistä ilman puudutusta, jotta lapsi voi kohdata jumalansa ilman tajuntaa häiritseviä rohtoja.
Ja vielä: Rikkooko se lapsen ihmisoikeuksia? Korkein oikeus otti kantaa, että näin ei ole. Samaa mieltä on ihmisoikeusasiantuntija Martin Scheinin. Yhdistyneiden Kansakuntien laatimassa ja Suomenkin ratifioimassa Lapsen oikeuksien julistuksessa nimenomaan edellytetään, että traditionaalisten tapojen perusteella ei lasta saa silpoa. Lapsella on absoluuttinen ja peruuttamaton oikeus itse päättää ruumiistaan vasta sen jälkeen, kun hän on tullut täysi-ikäiseksi.
ESKO LÄNSIMIES
Yliopisto-lehden numerossa 11/2008 sivulla 13 Mitä nyt! -palstalla toimittaja Mikko Puttonen esittelee Dan Kantorin ja Ilkka Pyysiäisen ajatuksia poikavauvojen pippelin silpomisesta.
Dan Kantor väittää, että eihän lapsen fyysinen koskemattomuus ole mikään absoluuttinen käsite. Kajoaminen lapsen fyysiseen koskemattomuuteen hyväksytään myös esimerkiksi tatuoinneissa ja kauneusleikkauksissa. Toimittaja Mikko Puttonen suostuu siirtämään Kantorin suusta moista roskaa Suomen suurimman yliopiston lehteen.
Ei yksikään tatuoitsija tee tatuointia lapselle ei ainakaan viikon ikäiselle poikavauvalle. Yksikään ammattitaitoinen lääkäri ei tee kauneusleikkausta, jotta vauva kelpaisi hänen perheelleen ja uskonnolliselle yhteisölleen (sosiaalinen adekvanssi). Jos vauvan ulkoisessa olemuksessa on vikaa, kyseessä on plastiikkakirurginen korjaus, jossa korjataan vika, josta on haittaa lapsen kasvulle ja elämälle.
Lisäksi Kantor toteaa (jälleen Puttosen kirjaamana): Miksi ympärileikkauksesta pitäisi luopua? Siksikö että se on terveydelle haitallista? No, sitä ei ole osoitettu. Tämäkin on roskaa. Lapsi voi menehtyä leikkauksen komplikaatioihin tai menettää siittimensä.
Kantor jatkaa: Kivun takia? Mutta kipua voidaan lievittää. Puhdasoppiset juutalaiset edellyttävät toimenpiteen tekemistä ilman puudutusta, jotta lapsi voi kohdata jumalansa ilman tajuntaa häiritseviä rohtoja.
Ja vielä: Rikkooko se lapsen ihmisoikeuksia? Korkein oikeus otti kantaa, että näin ei ole. Samaa mieltä on ihmisoikeusasiantuntija Martin Scheinin. Yhdistyneiden Kansakuntien laatimassa ja Suomenkin ratifioimassa Lapsen oikeuksien julistuksessa nimenomaan edellytetään, että traditionaalisten tapojen perusteella ei lasta saa silpoa. Lapsella on absoluuttinen ja peruuttamaton oikeus itse päättää ruumiistaan vasta sen jälkeen, kun hän on tullut täysi-ikäiseksi.
ESKO LÄNSIMIES