Artikkelit

Eettisiä ongelmia edessämme?

Eettisissä kysymyksissä ei ole oikeita vastauksia. Sokrateen tavoin voidaan aina kysyä "Entä sitten? Mitäpä jos...?" Äärimmilleen vietynä ajaudutaan Jeesuksen etiikkaan: "Jos silmäsi viettelee sinua, revi se päästäsi." Jokainen sairaalassa tehtävä ratkaisu voidaan problematisoida ja tulkita eettiseksi tai epäeettiseksi. Olemme sopineet hyvyyden ja pahuuden reunaehdot, mitkä eivät kuitenkaan kestä perusteellista tarkastelua (Länsimies: Lääkärin eettinen dielmma, In Vivo, 1990).
Otan pari esimerkkiä: Yksi totaalikieltäytyjistä lähetettiin Kuopion lääninvankilasta KYKSaan hänen kuntonsa huononnuttua lähelle kuolemaa. Vastuullisessa asemassa olevien lääkäreiden mielipiteet olivat täydellisesti erillään: osa oli valmis pakkoruokintaan, osa olisi antanut nälkälakkolaiselle oikeuden määrätä omasta elämästään. Onneksi ratkaisua ei jouduttu tekemään, sillä presidentti puuttui asiaan. Sittemmin lääkintäviranomaiset ovat antaneet ohjeen, että kansalaisella on oikeus kieltäytyä pakkohoidosta.
Antiikin Spartassa syntynyt lapsi alistettiin kaupungin johtajien hyväksyttäväksi: heikkojen ja vammaisten ei annettu elää. Meillä tehdään geenien, perimäaineksen tarkastuksia syntymättömille lapsille. Lapsi hyväksytään tai hylätään mikroskooppisen tarkastuksen perusteella. Eettisesti kyse on spartalaisesta valinnasta, lapsi kelpuutetaan yhteiskunnan jäseneksi hänen normaalisuutensa perusteella tai hylätään, jos hänen geeninsä poikkeavat meidän muiden kansalaisten geeneistä.

Jokainen lääkäri ja KYS:n työntekijä voi pohtia tykönään esimerkiksi päivätyön ulkopuolella tapahtuvan ansiotoiminnan aiheuttamia jääviysongelmia (Länsimies: Jävighet, Finska Läkaresällskapets Handlingar, 1989). Kasvun myötä olemme saavuttaneet rajallisten resurssien asettaman seinän. Joudumme tekemään valintoja siitä, ketä hoidetaan ja kuka jätetään ilman (ohitusleikkaus yli 65 vuotiaille?). Yli 65 vuotiaiden määrä kasvaa nopeasti. Vaikka väestön terveydentila kohentuukin, ei hyvin vanhojen hoidon tarvetta voida paljoakaan muuttaa.
20 - 54-vuotiaiden naisten määrä vähenee KYS-vastuualueella noin 5000:lla, kun samaan aikaan yli 75 vuotiaiden määrä kasvaa samalla määrällä. Johtopäätös tästä on se, että "saavutetuista eduista" joudutaan tinkimään. 1940-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneet jäävät eläkkeelle merkittävästi nykyistä myöhemmin.

Eskimoiden eettisenä velvollisuutena oli auttaa heikoksi tulleet vanhempansa kuoleman valtakuntaan. Jälkiteollisen yhteiskunnan lääketieteeseen tulee kuulumaan kuolemanapu. Lainsäädäntöä ollaan muuttamassa siihen suuntaan, että kansalaiset voivat ilmoittaa sitovasti sen, että elämää ylläpitäviä hoitoja ei heidän kohdallaan saa käyttää. Aktiivinen kuolemanapu on laillistettu tai sitä ollaan laillistamassa monessa maassa. Kun emme voi päättää maailmaan tulostamme, on meillä oltava oikeus päättää täältä poistumisestamme.

Totuus on aikansa lapsi, sanotaan. Samoin on eettisten normien laita. Maailman, Euroopan ja lähiympäristömme nopeat muutokset ovat hyvä esimerkki siitä, miten lainsäätäjät ja asiantuntijat ovat ulkona kuin lintulauta. Kansa on aina oikeassa, vain kansa kantaa tekemisiensä ratkaisujen seuraamukset (Länsimies: Kuka päättää energiavaihtoehdoista? Dialogia, 1990). Meidän terveydenhuollon ammattilaisten on kyettävä nykyistä selvästi rohkeampaan ja aloitteellisempaan keskusteluun.

Meidän on Sokrateen tavoin ärsyyntymiseen asti kysyttävä: "Miksi? Entäpä jos..? Mitä sitten, jos...?" Eettiset ongelmat ovat aina olemassa, mutta meidän ratkaisumme muuttuvat: Hyvän ja pahan problematiikka on meidän luonamme, sen kanssa on opittava elämään

Esko Länsimies
ylilääkäri
KYS/ Kl. fysiologian osasto