Artikkelit
Kun pakoon ei pääse
06.11.2009, Itä-Savo, 6.11.2009
Savonlinnan Lyseon 125 v merkeissä sikäläisessä lehdessä julkaistu kirjoitus YK:n Kööpenhaminan ympäristökokouksesta. Tärkeintä elämän säilymiselle maapallolla on energiakulutuksen pienentäminen
Kun pakoon ei pääse
Ihmisen pahin painajainen taitaa olla kuvitelma siitä, että herää ruumisarkkunsa sisällä kaksi metriä maata päällään.
Maapallo on kuin ruumisarkku, josta emme pääse pois. Maapallon pinnalla oleva elämän mahdollistava biosfääri on metrin mittaan suhteutettuna yhden millimetrin paksuinen. Maapallon säde on 6400 km. Pysyvää ihmisasutusta on noin viiden kilometrin korkeudessa eli pysyvää asutusta ei voi olla edes maapallon säteen tuhannesosan korkeudelle maapallon pinnasta.
Biosfäärin elintoiminnot ovat samankaltaisia kuin sen muodostavan eliöstön elämä on: esimerkiksi lämpötilalla on oma, kapea optimaalisen toiminnan alue. Meillä ihmisillä tuo lämpötila on noin 37 astetta. Jo yhden asteen poikkeama siitä koetaan selvänä oireena, kahden asteen poikkeamaa ei elimistö kestä ja kolmen asteen poikkeama johtaa hoitamattomana kuolemaan.
Ihmisten valitsemat johtajat päättävät taloudellisin ja poliittisin perustein miten paljon elinympäristömme keskimääräisen lämpötilan voidaan sallia nousevan. Yleensä mainitaan hyväksyttäväksi tasoksi kaksi astetta ja sietämättömäksi neljä astetta. Keskimääräinen poikkeama pitää sisällään sen, että laajoilla alueilla biosfääriämme lämpötila nousee enempi, joillakin alueilla vähempi.
Mitä tapahtuu biosfäärille (erityisesti ihmisille) niillä alueilla, jossa lämpötila nousee enempi kuin tuo neljä astetta? Entä mitä tapahtuu maapallon biosfäärille, jos keskimääräinen lämpötilan nousu ei pysähdykään joulukuussa Kööpenhaminassa asetettavaan sietorajaan? Minne ihmiset menevät?
Ihmiskunta tulee olemaan harsomaisen ohuen biosfäärin sisällä kuin hautansa pohjalla heräävä valekuollut, joka huutaa, raapii, potkii, rukoilee ja kiroilee. Ei ole paikkaa, minne paeta omien ja kanssaihmistensä virheiden seuraamuksia. On myöhäistä katua tai anella lapsenlapsiltaan anteeksi tehtyjä virheitä. Maapalloa ympäröivällä kosmoksella, universumilla, avaruudella ei ole moraalia - se toimii vain fysiikan muuttumattomien lakien mukaan. Ihminen on välähdyksenomaisen olemassaolonsa aikana pystynyt vain kiihdyttämään entropiaa.
Ihmiskunnan on yhtenä naisena ja miehenä vaadittava johtajiltaan ja valitsemiltaan päättäjiltä vähintään 90 prosentin verran vähennystä energiankulutuksestamme. On houkkamaista itsepetosta keskustella siitä, mikä on parempi tai huonompi energian tuotantotapa. On vain luopumisen ja tuskan tie, mutta sekin on miellyttävämpi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään.
Esko Länsimies, Kuopio
Professori, emeritus
Ihmisen pahin painajainen taitaa olla kuvitelma siitä, että herää ruumisarkkunsa sisällä kaksi metriä maata päällään.
Maapallo on kuin ruumisarkku, josta emme pääse pois. Maapallon pinnalla oleva elämän mahdollistava biosfääri on metrin mittaan suhteutettuna yhden millimetrin paksuinen. Maapallon säde on 6400 km. Pysyvää ihmisasutusta on noin viiden kilometrin korkeudessa eli pysyvää asutusta ei voi olla edes maapallon säteen tuhannesosan korkeudelle maapallon pinnasta.
Biosfäärin elintoiminnot ovat samankaltaisia kuin sen muodostavan eliöstön elämä on: esimerkiksi lämpötilalla on oma, kapea optimaalisen toiminnan alue. Meillä ihmisillä tuo lämpötila on noin 37 astetta. Jo yhden asteen poikkeama siitä koetaan selvänä oireena, kahden asteen poikkeamaa ei elimistö kestä ja kolmen asteen poikkeama johtaa hoitamattomana kuolemaan.
Ihmisten valitsemat johtajat päättävät taloudellisin ja poliittisin perustein miten paljon elinympäristömme keskimääräisen lämpötilan voidaan sallia nousevan. Yleensä mainitaan hyväksyttäväksi tasoksi kaksi astetta ja sietämättömäksi neljä astetta. Keskimääräinen poikkeama pitää sisällään sen, että laajoilla alueilla biosfääriämme lämpötila nousee enempi, joillakin alueilla vähempi.
Mitä tapahtuu biosfäärille (erityisesti ihmisille) niillä alueilla, jossa lämpötila nousee enempi kuin tuo neljä astetta? Entä mitä tapahtuu maapallon biosfäärille, jos keskimääräinen lämpötilan nousu ei pysähdykään joulukuussa Kööpenhaminassa asetettavaan sietorajaan? Minne ihmiset menevät?
Ihmiskunta tulee olemaan harsomaisen ohuen biosfäärin sisällä kuin hautansa pohjalla heräävä valekuollut, joka huutaa, raapii, potkii, rukoilee ja kiroilee. Ei ole paikkaa, minne paeta omien ja kanssaihmistensä virheiden seuraamuksia. On myöhäistä katua tai anella lapsenlapsiltaan anteeksi tehtyjä virheitä. Maapalloa ympäröivällä kosmoksella, universumilla, avaruudella ei ole moraalia - se toimii vain fysiikan muuttumattomien lakien mukaan. Ihminen on välähdyksenomaisen olemassaolonsa aikana pystynyt vain kiihdyttämään entropiaa.
Ihmiskunnan on yhtenä naisena ja miehenä vaadittava johtajiltaan ja valitsemiltaan päättäjiltä vähintään 90 prosentin verran vähennystä energiankulutuksestamme. On houkkamaista itsepetosta keskustella siitä, mikä on parempi tai huonompi energian tuotantotapa. On vain luopumisen ja tuskan tie, mutta sekin on miellyttävämpi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään.
Esko Länsimies, Kuopio
Professori, emeritus