Artikkelit
Isotooppimenetelmät syövän diagnostiikassa ja hoidossa
01.01.1985, Itä-Suomen Lääketiedetapahtuma, luentolyhennelmät (& P. Karjalainen)
Luentolyhennelmä
Isotooppimenetelmät syövän diagnostiikassa ja hoidossa.
Esko Länsimies ja Paavo Karjalainen KYKS, Isotooppilaboratorio
Laajoja isotooppilääketieteen katsauksia sisältävä Seminars in Nuclear Medicine tuotti 1976 100-sivuisen erikoisnumeron Tumor Localization. Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin, talvella 1984/85 ilmestyi samassa lehdessä kolme erikoisnumeroa otsikolla Nuclear Oncology. Tämä osoittanee, että isotooppilääketieteellä on merkittävä ja yhä laajeneva asema onkologiassa.
Epäspesifinen kuvantaminen:
Syöpäkudoksen aineenvaihdunta ja rakenne poikkeaa terveestä kudoksesta. Monia aineita on merkitty isotoopein ja raportoitu innokkaasti uutena syövän toteamiskeinona. Yleensä näillä aineilla ( 67Ga, bleomycin jne.) on kuitenkin sensitiivisyys ja spesifisyys melko alhaisia, joten sekä väärät positiiviset että väärät negatiiviset sotkevat tilannetta. Ennusteen arvioinnissa näillä voi olla merkitystä, sillä esimerkiksi gallium kertyy sitä voimakkaammin mitä nopeammin kasvava tuumori on.
Spesifinen kuvantaminen:
Monoklonaalisia vasta-aineita on tuotettu jo muutaman vuoden ajan. Koe-eläimessä tuotetaan suuria määriä vasta-aineita jotain kasvaimen valkuaisaineketjua kohtaan, vasta-aineeseen kiinnitetään radioaktiivinen isotooppi ja ruiskutetaan potilaaseen. Vasta-aine tarrautuu kasvaimeen ja isotoopin säteily havaitaan elimistön ulkopuolelta gammakameran avulla. Mikäli merkatun vasta-aineen kiinnittyminen kasvaimeen on hyvä, voidaan vasta-aineeseen sitoa suuri määrä isotooppia, esimerkiksi beta-säteilevää 131I:a, joka aiheuttaa kasvaimeen paikallisen sädevaurion. Täten voidaan hoitaa inoperaabeleita kasvaimia, metastasointikylvöä ja huonokuntoista potilasta, joka ei kestä kemoterapian sivuvaikutuksia. Eri tutkimuskeskuksista on raportoitu lukuisia hyviä hoitotuloksia ja maailmalla panostetaan tähän tutkimussuuntaan hyvin paljon. Suomessakin on aktiivista toimintaa. Positronikuvausta voidaan käyttää kasvainten aineenvaihdunnan ja verenkierron selvittelyssä. Tällöin saadaan aivan uutta kvantitatiivista tietoa hoidon suunnittelua ja arviointia varten. Lähivuosina on tältä tutkimussuunnalta odotettavissa merkittäviä läpimurtoja. Isotooppitutkimukset ovat hyödyllisiä myös pediatrisessa onkologiassa. Tuore yleiskatsaus sisältää 238 kirjallisuusviitettä (Semin Nucl Med 15:171-200, 1985). Erityisen hyödylliseksi isotooppimenetelmät ovat osoittautuneet luuston, maksan ja pernan tilan arvioinnissa. Uutena merkkiaineena bentsylguanidiini on lupaava keskushermoston kasvainten diagnostiikassa.
Päivittäisessä rutiinityössä luuston gammakuvaus on tärkein isotooppilääketieteen menetelmä onkologeille. Rutiininomaiseen, kaikki potilaat käsittävään seulontaan tai seurantaan ei ole syytä mennä. Mikäli syöpäpotilaalle ilmaantuu oireita luuston puolelta, on gammakuvaus paras vaihtoehto kuvantamiseen, saadaanhan yhdellä tutkimuksella kuva koko tukirangasta.
Luuytimen gammakuvaus uusia, hyvin pienikokoisia kolloidipartikkeleita käyttäen täydentää kovan luun kuvausta silloin, kun epäillään luuytimen prosessia.
Yksi tärkeä onkologin apuväline on isotooppilaboratorion tarjoama elinten toiminnallisen tilan arviointi. Eli, kestääkö sydän tai munuainen hoidon sivuvaikutuksia? Sydämen tutkimisessa pumppufunktion arvionnissa on meilläkin jo vuosien kokemus. Dynaamisen renografian käyttö on ollut vähäisempää, mutta lisääntymässä.
Syöpäpotilasta hoitavan lääkärin ja isotooppilaboratorion välistä yhteistyötä kannattaa kehittää. Paitsi, että se on mielenkiintoista ja virikkeellistä, siitä hyötyy myös potilas.
Esko Länsimies ja Paavo Karjalainen KYKS, Isotooppilaboratorio
Laajoja isotooppilääketieteen katsauksia sisältävä Seminars in Nuclear Medicine tuotti 1976 100-sivuisen erikoisnumeron Tumor Localization. Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin, talvella 1984/85 ilmestyi samassa lehdessä kolme erikoisnumeroa otsikolla Nuclear Oncology. Tämä osoittanee, että isotooppilääketieteellä on merkittävä ja yhä laajeneva asema onkologiassa.
Epäspesifinen kuvantaminen:
Syöpäkudoksen aineenvaihdunta ja rakenne poikkeaa terveestä kudoksesta. Monia aineita on merkitty isotoopein ja raportoitu innokkaasti uutena syövän toteamiskeinona. Yleensä näillä aineilla ( 67Ga, bleomycin jne.) on kuitenkin sensitiivisyys ja spesifisyys melko alhaisia, joten sekä väärät positiiviset että väärät negatiiviset sotkevat tilannetta. Ennusteen arvioinnissa näillä voi olla merkitystä, sillä esimerkiksi gallium kertyy sitä voimakkaammin mitä nopeammin kasvava tuumori on.
Spesifinen kuvantaminen:
Monoklonaalisia vasta-aineita on tuotettu jo muutaman vuoden ajan. Koe-eläimessä tuotetaan suuria määriä vasta-aineita jotain kasvaimen valkuaisaineketjua kohtaan, vasta-aineeseen kiinnitetään radioaktiivinen isotooppi ja ruiskutetaan potilaaseen. Vasta-aine tarrautuu kasvaimeen ja isotoopin säteily havaitaan elimistön ulkopuolelta gammakameran avulla. Mikäli merkatun vasta-aineen kiinnittyminen kasvaimeen on hyvä, voidaan vasta-aineeseen sitoa suuri määrä isotooppia, esimerkiksi beta-säteilevää 131I:a, joka aiheuttaa kasvaimeen paikallisen sädevaurion. Täten voidaan hoitaa inoperaabeleita kasvaimia, metastasointikylvöä ja huonokuntoista potilasta, joka ei kestä kemoterapian sivuvaikutuksia. Eri tutkimuskeskuksista on raportoitu lukuisia hyviä hoitotuloksia ja maailmalla panostetaan tähän tutkimussuuntaan hyvin paljon. Suomessakin on aktiivista toimintaa. Positronikuvausta voidaan käyttää kasvainten aineenvaihdunnan ja verenkierron selvittelyssä. Tällöin saadaan aivan uutta kvantitatiivista tietoa hoidon suunnittelua ja arviointia varten. Lähivuosina on tältä tutkimussuunnalta odotettavissa merkittäviä läpimurtoja. Isotooppitutkimukset ovat hyödyllisiä myös pediatrisessa onkologiassa. Tuore yleiskatsaus sisältää 238 kirjallisuusviitettä (Semin Nucl Med 15:171-200, 1985). Erityisen hyödylliseksi isotooppimenetelmät ovat osoittautuneet luuston, maksan ja pernan tilan arvioinnissa. Uutena merkkiaineena bentsylguanidiini on lupaava keskushermoston kasvainten diagnostiikassa.
Päivittäisessä rutiinityössä luuston gammakuvaus on tärkein isotooppilääketieteen menetelmä onkologeille. Rutiininomaiseen, kaikki potilaat käsittävään seulontaan tai seurantaan ei ole syytä mennä. Mikäli syöpäpotilaalle ilmaantuu oireita luuston puolelta, on gammakuvaus paras vaihtoehto kuvantamiseen, saadaanhan yhdellä tutkimuksella kuva koko tukirangasta.
Luuytimen gammakuvaus uusia, hyvin pienikokoisia kolloidipartikkeleita käyttäen täydentää kovan luun kuvausta silloin, kun epäillään luuytimen prosessia.
Yksi tärkeä onkologin apuväline on isotooppilaboratorion tarjoama elinten toiminnallisen tilan arviointi. Eli, kestääkö sydän tai munuainen hoidon sivuvaikutuksia? Sydämen tutkimisessa pumppufunktion arvionnissa on meilläkin jo vuosien kokemus. Dynaamisen renografian käyttö on ollut vähäisempää, mutta lisääntymässä.
Syöpäpotilasta hoitavan lääkärin ja isotooppilaboratorion välistä yhteistyötä kannattaa kehittää. Paitsi, että se on mielenkiintoista ja virikkeellistä, siitä hyötyy myös potilas.