Artikkelit
Suolan jodipitoisuuden vaikutus kilpirauhasen syövän esiintymiseen
01.02.1985, Duodecim 101: 1227-1228
Tutkimusreferaatti
Suolan jodipitoisuuden vaikutus kilpirauhasen syövän esiintymiseen
HARACH H A, ESCALANTE D A, ONATlVIA A, ym.: Acta Endocrinol (Copenh) 108: 55-60, 1985
Kilpirauhasen syövän ja endeemisen struuman välistä yhteyttä on tutkittu paljon. Argentiinan länsiosissa Andien juurella on laaja alue, jossa pohjaveden jodipitoisuus on alle 4 g/l. Alueella aloitettiin ruokasuolan jodaus 1960-luvun alussa. Alueen sairaaloista koottiin kaikki kilpirauhasleikkeet, jotka oli diagnosoitu kilpirauhasen syöväksi tai adenoomaksi. Aikajakso jaettiin kahteen osaan, toisen pituus oli viisi vuotta ennen ja jälkeen jodauksen ja toisen kymmenen vuotta tästä eteenpäin. Koko aineisto oli yhden patologin tutkima, ja kaikki leikkeet tarkasti kaksi patologia WHO:n luokituksen mukaan. Koko 20 vuoden tutkimusjakson aikana löydettiin 170 syöpää.
Kilpirauhasen keskimääräinen paino pieneni puoleen, 181 grammasta 94 grammaan. Jälkimmäisen jakson aikana todetut syövät esiintyivät hieman useammin naisilla ja leikatut olivat hieman nuorempia kuin tutkimusjakson alkupuoliskolla. Papillaaristen syöpien osuus lisääntyi ja follikulaaristen ja anaplastisten osuus väheni toisen tutkimusjakson aikana. Pienten, halkaisijaltaan alle 1 cm:n papillaaristen syöpien osuus kaikista syövistä lisääntyi kaksinkertaiseksi toisella tutkimusjaksolla (siis 5-15 vuoden jodauksen jälkeen).
Papillaarisen syövän mikroskooppisessa tarkastelussa todettiin, että jodin lisäyksen jälkeen esiintyi voimakasta tulehdussoluinfiltraatiota lähes puolella leikatuista syöpäpotilaista. Ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla inflammaatiota ilmeni vähemmällä kuin 10 %:lla syöpätapauksista. Tutkijat päättelevät, että jodin lisääminen ravintoon endeemisen struuman alueilla lisää papillaarisen kilpirauhassyövän ja kilpirauhastulehduksen määrää, mutta että näillä kahdella tautitilalla ei ole kausaalista yhteyttä.
Kilpirauhasen syövän insidenssi meillä Suomessa on suhteellisen pieni, noin 200 tapausta vuodessa. Diagnostiikan parantuminen ja muut samanaikaiset seikat, mm. kemiallinen ehkäisy, vaikeuttavat selkeiden paätelmien tekemistä kilpirauhasen syövän ja jodin lisäyksen välisestä yhteydestä.
ESKO LÄNSIMIES
HARACH H A, ESCALANTE D A, ONATlVIA A, ym.: Acta Endocrinol (Copenh) 108: 55-60, 1985
Kilpirauhasen syövän ja endeemisen struuman välistä yhteyttä on tutkittu paljon. Argentiinan länsiosissa Andien juurella on laaja alue, jossa pohjaveden jodipitoisuus on alle 4 g/l. Alueella aloitettiin ruokasuolan jodaus 1960-luvun alussa. Alueen sairaaloista koottiin kaikki kilpirauhasleikkeet, jotka oli diagnosoitu kilpirauhasen syöväksi tai adenoomaksi. Aikajakso jaettiin kahteen osaan, toisen pituus oli viisi vuotta ennen ja jälkeen jodauksen ja toisen kymmenen vuotta tästä eteenpäin. Koko aineisto oli yhden patologin tutkima, ja kaikki leikkeet tarkasti kaksi patologia WHO:n luokituksen mukaan. Koko 20 vuoden tutkimusjakson aikana löydettiin 170 syöpää.
Kilpirauhasen keskimääräinen paino pieneni puoleen, 181 grammasta 94 grammaan. Jälkimmäisen jakson aikana todetut syövät esiintyivät hieman useammin naisilla ja leikatut olivat hieman nuorempia kuin tutkimusjakson alkupuoliskolla. Papillaaristen syöpien osuus lisääntyi ja follikulaaristen ja anaplastisten osuus väheni toisen tutkimusjakson aikana. Pienten, halkaisijaltaan alle 1 cm:n papillaaristen syöpien osuus kaikista syövistä lisääntyi kaksinkertaiseksi toisella tutkimusjaksolla (siis 5-15 vuoden jodauksen jälkeen).
Papillaarisen syövän mikroskooppisessa tarkastelussa todettiin, että jodin lisäyksen jälkeen esiintyi voimakasta tulehdussoluinfiltraatiota lähes puolella leikatuista syöpäpotilaista. Ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla inflammaatiota ilmeni vähemmällä kuin 10 %:lla syöpätapauksista. Tutkijat päättelevät, että jodin lisääminen ravintoon endeemisen struuman alueilla lisää papillaarisen kilpirauhassyövän ja kilpirauhastulehduksen määrää, mutta että näillä kahdella tautitilalla ei ole kausaalista yhteyttä.
Kilpirauhasen syövän insidenssi meillä Suomessa on suhteellisen pieni, noin 200 tapausta vuodessa. Diagnostiikan parantuminen ja muut samanaikaiset seikat, mm. kemiallinen ehkäisy, vaikeuttavat selkeiden paätelmien tekemistä kilpirauhasen syövän ja jodin lisäyksen välisestä yhteydestä.
ESKO LÄNSIMIES