Artikkelit

Uusi painos isotooppikuvantamisen käsikirjasta

Freeman and Johnson's Clinical Radionuclide Imaging; L.M. Freeman (Ed.). Kolmas painos, Grune & Stratton, Inc. Orlando 1984. Vol. I-II noin 1500 sivua. Hinta 1439.

Tämän jättimäisen käsikirjan ensimmäinen painos ilmestyi 16 vuotta ja toinen 10 vuotta sitten. Edellisestä painoksesta sivumäärä on' lähes kaksinkertaistunut. Kirjoittajia on nyt kolmanneksen enempi ja kirjoittajista 58 % on uusia, ainakin niiltä osin siis kirja vaikuttaa uudistuneelta.

Isotooppikuvantamisen perusteissa on tärkeänä lisäyksenä edelliseen painokseen 50 sivua tietokoneen käytöstä gammakuvauksen kvantitoinnissa ja 35 sivua lasten tutkimisesta.

Kirjan ensimmäinen osa esittelee lisäksi sydämen, aivojen ja munuaisten tutkimisen. Tähän on käytetty edellisen painoksen 200 sivun asemesta yli 400 sivua. Lisäys on painottunut sydäntutkimuksiin ja aivojen dynaamiseen tutkimiseen, mikä on tietysti aivan oikein. Mukana on laaja katsaus sydänlihaksen metabolian tutkimusmahdollisuuksiin. Aivojen tutkimuksista jäin kaipaamaan perusteellisempaa kuvausta jodi-amfetamiinin mahdollisuuksista. Esitys positronitutkimuksen mahdollisuuksista on hyvä, sillä on tosin meillä Suomessa vain rajoitettu käyttäjäkunta! Radionuklidien käyttö aivonestekierron selvittelyssä on melko unohdettu osa-alue, mutta siitäkin löytyy kirjassa hyvä esitys. Aivo-osan kirjallisuusluettelo on lähes 600 nimikettä pitkä, mikä kuvaa koko kirjan laajuutta ja täydellisyyttä.

Toinen osa on 700 sivun mittainen: Edellisessä painoksessa sama aihe oli mahdutettu 350 sivuun. Maksan tutkimuksia on esitelty uudessa painoksessa nelinkertaisella sivumäärällä aikaisempaan verrattuna. Tässä näkyy päätoimittajan kiinnostusalueen maksateiden gammakuvauksen, korostaminen. Vaikka isotooppibiligrafia onkin hyvä tutkimusmenetelmä, on liika aina liikaa!

Keuhkojen gammatutkimuksista kirjoittajat eivät ole muuttuneet kymmenessä vuodessa ja referaateistakin vain viidennes on kymmentä vuotta nuorempia. Luusto-osa on 60 %:sti kuvia; onko se hyvä vai huono seikka, jää lukijan arvioitavaksi.

Vanhassa painoksessa oman lukunsa saivat haima ja istukka. Ne on jätetty pois uudessa painoksessa.

Kilpirauhasta esittävä luku on hieman laajentunut, mutta osa kuva-aineistosta on vielä vanhanaikaisen kartoittimen avulla tehtyjä, sama vika on myös muissa uusissa kirjoissa. Kokonaan uusi on luku Gallium-67:n käytöstä. Sekalaisia tutkimuksia -otsakkeen alle on mahdutettu paljon vanhaa ja uutta (lisäkilpirauhasen subtraktiokuvaus, immunokintigrafia jne.). Tuoreet kirjallisuusviitteet auttavat kiinnostunutta lukijaa oikeaan suuntaan.

Henry N. Wagner juniorin katsaus tulevaisuuden näkymiin on suppea mutta asiantunteva. Teknetiumiin pohjautuva tutkimuskäytäntö jatkuu, positronikuvaus ei ole merkittävä kilpailija kliinisessä työssä. Radiokemian kehittyessä jodi-123-pohjaiset tutkimukset lisääntyvät. Kilpailevat tutkimusmenetelmät (DSA, ultraääni ja NMR) tulee asettaa vertailuun ja arvioida niiden kyky mitata ajallista ja spatiaalista funktiota. Isotooppitutkimusten aika ei ole ohi, päinvastoin.

Isotooppilaboratorioiden peruskirja, hintakin on alle 1 mk/sivu.

Esko Länsimies