Artikkelit
Sepelvaltimotaudin tutkimuskapasiteetin tarve Ruotsissa
01.02.1985, Duodecim 101: 1617
Tutkimusreferaatti
Sepelvaltimotaudin tutkimuskapasiteetin tarve Ruotsissa
EDHAG O, REHNQVIST N: Läkartidningen 82: 378-379. 1985
Ruotsin pääkaupunkiseudun noin 1 .5-miljoonaisen väestön sydäntutkimusten ja -leikkausten tarvetta arvioitiin yhden vuoden aikana tulleiden lähetteiden perusteella. Sepelvaltimoiden varjoainetutkimuksia tehtiin 314 eli noin 20 tutkimusta sataatuhatta asukasta kohti. Lähetteiden määrä väestöpohjaa kohden vaihteli suuresti niinkin pienellä ja hyvin varustetulla alueella. Pienin määrä oli 10 ja suurin 30 sataatuhatta asukasta kohti. Mikään ei viittaa koronaaritaudin erilaiseen insidenssiin pääkaupunkiseudun eri osissa, joten kyse on siis asenteista ja mahdollisuuksista. Todellinen tarve on ilmeisesti Iähempänä suurempaa tutkimusmäärää (30 koronaariangiografiaa/100 000 asukasta). Kaikissa neljässä sairaalapiirissä angiografiaa edeltävä angina pectoris -jakso oli kestänyt noin kaksi vuotta. Koronaarisuonisto todettiin normaaliksi noin 10 %:ssa. Sepelvaltimokirurgian vuositarpeeksi on Ruotsissa arvioitu useassa eri selvityksessä noin 20/100 000 asukasta.
Selvityksen laatijat päättelevät, että sydäntutkimusten ja -kirurgian tarve on nykyistä kapasiteettia noin 50 % suurempi. Erityisesti he korostavat angiografiatutkimusten tarvetta leikkauksen jälkeen.
Mikäli esitetyt luvut sopivat Itä-Suomen sairaanhoitoalueelle, KYKS:ssa tulisi tehdä 255 varjoainetutkimusta ja 170 ohitusleikkausta vuosittain uusilIe angina pectoris -potitaille. Lisäksi vuosien mittaan kertynyt aineisto tulisi purkaa, ennen kuin aika tekee tehtävänsä. Tämän lisäksi tulee muu avosydänkirurgia ja leikkausten jälkeinen seuranta. Tämä merkitsee tarvetta 2-3-kertaistaa nykyinen kapasiteetti.
ESKO LÄNSIMIES
EDHAG O, REHNQVIST N: Läkartidningen 82: 378-379. 1985
Ruotsin pääkaupunkiseudun noin 1 .5-miljoonaisen väestön sydäntutkimusten ja -leikkausten tarvetta arvioitiin yhden vuoden aikana tulleiden lähetteiden perusteella. Sepelvaltimoiden varjoainetutkimuksia tehtiin 314 eli noin 20 tutkimusta sataatuhatta asukasta kohti. Lähetteiden määrä väestöpohjaa kohden vaihteli suuresti niinkin pienellä ja hyvin varustetulla alueella. Pienin määrä oli 10 ja suurin 30 sataatuhatta asukasta kohti. Mikään ei viittaa koronaaritaudin erilaiseen insidenssiin pääkaupunkiseudun eri osissa, joten kyse on siis asenteista ja mahdollisuuksista. Todellinen tarve on ilmeisesti Iähempänä suurempaa tutkimusmäärää (30 koronaariangiografiaa/100 000 asukasta). Kaikissa neljässä sairaalapiirissä angiografiaa edeltävä angina pectoris -jakso oli kestänyt noin kaksi vuotta. Koronaarisuonisto todettiin normaaliksi noin 10 %:ssa. Sepelvaltimokirurgian vuositarpeeksi on Ruotsissa arvioitu useassa eri selvityksessä noin 20/100 000 asukasta.
Selvityksen laatijat päättelevät, että sydäntutkimusten ja -kirurgian tarve on nykyistä kapasiteettia noin 50 % suurempi. Erityisesti he korostavat angiografiatutkimusten tarvetta leikkauksen jälkeen.
Mikäli esitetyt luvut sopivat Itä-Suomen sairaanhoitoalueelle, KYKS:ssa tulisi tehdä 255 varjoainetutkimusta ja 170 ohitusleikkausta vuosittain uusilIe angina pectoris -potitaille. Lisäksi vuosien mittaan kertynyt aineisto tulisi purkaa, ennen kuin aika tekee tehtävänsä. Tämän lisäksi tulee muu avosydänkirurgia ja leikkausten jälkeinen seuranta. Tämä merkitsee tarvetta 2-3-kertaistaa nykyinen kapasiteetti.
ESKO LÄNSIMIES