Artikkelit
Työttömyys ja terveys
15.12.1991, Henkreikä 4/91 (& R. Tuomainen)
(ei kuvausta)
Työttömyys ja terveys
Suomen työttömyys on pahempi kuin koskaan itsenäisyytemme aikana. Kemin kaupungissa puhutaan jopa 40 %:n työttömyydestä. Tuollaisia lukuja olemme tottuneet kuulemaan vain kolmannen luokan banaanitasavalloista, Meillä on tähän asti kannettu syvää huolta siitä, että työ aiheuttaa tekijälleen terveydellisiä ongelmia. Työssä ei saa kuormittua, työssä ei saa tulla hiki. Työnantajan pitää toki maksaa kuntosalit ja osallistuminen Suomi juoksee tapahtumaan!
Vähemmän huolta on kannettu siitä, mikä merkitys työllä on ihmisen terveydelle ja itsetunnolle - mitä merkitsee merkitykselliseksi koetun tekemisen puute ihmisen itsetunnolle ja hänen terveydelleen. Miten suhtautuu elämäänsä nuori, joka siirtyy koulutuksesta työttömyyskortistoon eikä pääse kiinni omaan elämään, asuntoon, autoon, perheeseen?
Työttömyyden vaikutuksia sairastavuuteen ja kuolleisuuteen on tutkittu huolellisesti Englannissa ja Irlannissa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Silloin todettiin, että matalantyöttömyyden alueella työttömäksi jääminen oli vaaratekijä, mutta korkean työttömyyden alueella tällaista vaikutusta ei ollut. Ilmeisesti suuren työttömyyden alueella sosiaalinen leimautuminen on pientä eikä aiheuta vaaratekijämuutoksia.
Ruotsissa valmistui vastikään tutkimus, jossa seurattiin 1980-luvun alussa työttöminä olleiden nuorten kohtaloita viiden vuoden ajan (Läkartidningen 39/ 1991). Lähes 1 100 nuorta haastateltiin useaan otteeseen ja heiltä mitattiin verenpaine. Tuosta joukosta oli 170 (16 %) työttömänä enempi kuin 6kk seurannan aikana. Psykosomaattinen ja psyykkinen oireilu oli työttömien ryhmässä selvästi runsaampaa. Lukion käyneillä oireilua oli hieman vähemmän kuin peruskoulun käyneillä.
Systolinen ja diastolinen verenpaine olivat työttömillä hieman korkeammat, mutta erot eivät aivan saavuttaneet tilastollisen merkittävyyden rajaa.
Työttömyyskortistoon joutuneiden nuorten alkoholin kulutus oli jo peruskoulun viimeisellä luokalla ollut suurempi kuin niillä, jotka eivät joutuneet työttömiksi. Alkoholin suurkulutus lisääntyi erityisesti pojilla niin rajusti, että peräti 39 % työttömistä pojista oli alkoholin suurkuluttajia jo 21 vuoden iässä. Myös tytöillä pitkä työttömyys ja suuri alkoholin kulutus näyttivät korreloivan.
Työttömistä tytöistä 79 % tupakoi, työssä olevista olle 20% Poikien puolella ero oli samansuuntainen, mutta pienempi. Myös työttömien nuorten hashiksen poltto oli kaksi kertaa yleisempää kuin työssä käyvien (21 % / 10%).
Kuviossa 1 on tarkasteltu työttömyyden ja elinajan suhdetta Pohjois-Savossa. Aluejako perustuu työvoimatoimistojen alueisiin. Kuviossa eliniän odotteet on esitetty poikkeamina (kuukausia) läänin keskiarvosta.
Molemmissa muuttujissa on merkittävää alueittaista vaihtelua. Työttömyysprosentti vaihteli Siilinjärven 7,9:stä Nilsiän-Rautavaaran 17,3:een. Pisin odotettavissa oleva elinaika oli 29 v 7 kk (Siilinjärvi) ja lyhin 26 v 4 kk (Nilsiä-Rautavaara), Kuvioon on piirretty koko aineiston regressiosuora, joka selvästi negatiivisena viittaa työttömyyden elinikää alentavaan vaikutukseen. Erityisen dramaattinen suhde on alueilla, joiden työttömyysaste on alle 13,5 %; jos pelkästään ne otetaan selitysmalliin, r:n arvo on peräti -0,8. Tätä korkeamman työttömyyden alueilla muuttujien suhde näyttää epämääräisemmältä. Voidaan olettaa, että yhteisössä työttömyyden kasvu tiettyyn rajaan on vaaratekijä. Kun työttömyys on yleistä, selvää vaikutusta ei ole.
Työttömällä on aikaa kehittää itseään: lukea, opiskella, harrastaa ja kuntoilla, Mutta hän saattaa ajautua itsesääliin, virheelliseen elämänrytmiin ja päihteiden käyttöön. Sosiaali- ja terveysviranomaisten tulisi tehdä järjestelmällistä yhteistyötä, koettaa tavoittaa ainakin nuoret työttömät ja saada heidät rakentavien toimintojen piiriin. Mikäli terveyden kannalta vaarallinen käyttäytyminen saa lisäkannustusta työttömyydestä, on taloudellisen laman hinta kansallemme lohduttoman kallis.
Kuvio 1. 40-45-v. miesten työttömyys-% v.85 ja 45-v:n miehen elinajanodotteen poikkeama kuopion läänin keskiarvosta v. 86-88 (=28 v 2 kk) työvoimatoimistoittain
Suomen työttömyys on pahempi kuin koskaan itsenäisyytemme aikana. Kemin kaupungissa puhutaan jopa 40 %:n työttömyydestä. Tuollaisia lukuja olemme tottuneet kuulemaan vain kolmannen luokan banaanitasavalloista, Meillä on tähän asti kannettu syvää huolta siitä, että työ aiheuttaa tekijälleen terveydellisiä ongelmia. Työssä ei saa kuormittua, työssä ei saa tulla hiki. Työnantajan pitää toki maksaa kuntosalit ja osallistuminen Suomi juoksee tapahtumaan!
Vähemmän huolta on kannettu siitä, mikä merkitys työllä on ihmisen terveydelle ja itsetunnolle - mitä merkitsee merkitykselliseksi koetun tekemisen puute ihmisen itsetunnolle ja hänen terveydelleen. Miten suhtautuu elämäänsä nuori, joka siirtyy koulutuksesta työttömyyskortistoon eikä pääse kiinni omaan elämään, asuntoon, autoon, perheeseen?
Työttömyyden vaikutuksia sairastavuuteen ja kuolleisuuteen on tutkittu huolellisesti Englannissa ja Irlannissa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Silloin todettiin, että matalantyöttömyyden alueella työttömäksi jääminen oli vaaratekijä, mutta korkean työttömyyden alueella tällaista vaikutusta ei ollut. Ilmeisesti suuren työttömyyden alueella sosiaalinen leimautuminen on pientä eikä aiheuta vaaratekijämuutoksia.
Ruotsissa valmistui vastikään tutkimus, jossa seurattiin 1980-luvun alussa työttöminä olleiden nuorten kohtaloita viiden vuoden ajan (Läkartidningen 39/ 1991). Lähes 1 100 nuorta haastateltiin useaan otteeseen ja heiltä mitattiin verenpaine. Tuosta joukosta oli 170 (16 %) työttömänä enempi kuin 6kk seurannan aikana. Psykosomaattinen ja psyykkinen oireilu oli työttömien ryhmässä selvästi runsaampaa. Lukion käyneillä oireilua oli hieman vähemmän kuin peruskoulun käyneillä.
Systolinen ja diastolinen verenpaine olivat työttömillä hieman korkeammat, mutta erot eivät aivan saavuttaneet tilastollisen merkittävyyden rajaa.
Työttömyyskortistoon joutuneiden nuorten alkoholin kulutus oli jo peruskoulun viimeisellä luokalla ollut suurempi kuin niillä, jotka eivät joutuneet työttömiksi. Alkoholin suurkulutus lisääntyi erityisesti pojilla niin rajusti, että peräti 39 % työttömistä pojista oli alkoholin suurkuluttajia jo 21 vuoden iässä. Myös tytöillä pitkä työttömyys ja suuri alkoholin kulutus näyttivät korreloivan.
Työttömistä tytöistä 79 % tupakoi, työssä olevista olle 20% Poikien puolella ero oli samansuuntainen, mutta pienempi. Myös työttömien nuorten hashiksen poltto oli kaksi kertaa yleisempää kuin työssä käyvien (21 % / 10%).
Kuviossa 1 on tarkasteltu työttömyyden ja elinajan suhdetta Pohjois-Savossa. Aluejako perustuu työvoimatoimistojen alueisiin. Kuviossa eliniän odotteet on esitetty poikkeamina (kuukausia) läänin keskiarvosta.
Molemmissa muuttujissa on merkittävää alueittaista vaihtelua. Työttömyysprosentti vaihteli Siilinjärven 7,9:stä Nilsiän-Rautavaaran 17,3:een. Pisin odotettavissa oleva elinaika oli 29 v 7 kk (Siilinjärvi) ja lyhin 26 v 4 kk (Nilsiä-Rautavaara), Kuvioon on piirretty koko aineiston regressiosuora, joka selvästi negatiivisena viittaa työttömyyden elinikää alentavaan vaikutukseen. Erityisen dramaattinen suhde on alueilla, joiden työttömyysaste on alle 13,5 %; jos pelkästään ne otetaan selitysmalliin, r:n arvo on peräti -0,8. Tätä korkeamman työttömyyden alueilla muuttujien suhde näyttää epämääräisemmältä. Voidaan olettaa, että yhteisössä työttömyyden kasvu tiettyyn rajaan on vaaratekijä. Kun työttömyys on yleistä, selvää vaikutusta ei ole.
Työttömällä on aikaa kehittää itseään: lukea, opiskella, harrastaa ja kuntoilla, Mutta hän saattaa ajautua itsesääliin, virheelliseen elämänrytmiin ja päihteiden käyttöön. Sosiaali- ja terveysviranomaisten tulisi tehdä järjestelmällistä yhteistyötä, koettaa tavoittaa ainakin nuoret työttömät ja saada heidät rakentavien toimintojen piiriin. Mikäli terveyden kannalta vaarallinen käyttäytyminen saa lisäkannustusta työttömyydestä, on taloudellisen laman hinta kansallemme lohduttoman kallis.
Kuvio 1. 40-45-v. miesten työttömyys-% v.85 ja 45-v:n miehen elinajanodotteen poikkeama kuopion läänin keskiarvosta v. 86-88 (=28 v 2 kk) työvoimatoimistoittain