Artikkelit
Entä isovanhempien oikeudet?
09.11.1993, Savon Sanomat
Isovanhempien ja lapsenlapsen välisen siteen oikeudellisesta asemasta, pankkirötöksistä
Entä isovanhempien oikeudet?
Syksyn mittaan on keskusteltu vanhempien oikeudesta tavata lapsiaan. Ongelmana on ollut tilanne, jossa asumus- tai avioeron aikana lapsi ei halua tai lapsen ei anneta tavata toista vanhempaansa (yleensä isää). Tämä asia on monisäikeinen ja ongelmallinen, eikä yleispätevää ratkaisua ole, vain joukko yksittäisiä ja yksilöllisiä ratkaisuja.
Keskustelun aikana ei mielestäni ole otettu esiin isovanhemman ja lapsenlapsen asemaa. Edellytys ihmisen kehittymiselle maapallon valtalajiksi on ollut tiedon ja kokemuksen siirtyminen vanhoilta nuorille, isovanhemmilta lapsenlapsille. Omien bunukoitteni myötä olen oivaltanut, miten valtava kokemus on sukupolvia yhdistävä lämpö ja rakkaus.
Kipeän avioeron aikana lasten päähuoltajuuden saanut puoliso (yleensä äiti) estää valitettavan usein lasten ja entisen puolisonsa vanhempien tapaamiset. Minun mielestäni lapsilla tulee olla oikeus isovanhempiinsa ja lapsenlapsia saaneilla on oltava oikeus isovanhemmuuteen. Näiden oikeuksien tulisi olla lakiin perustuvia, sillä ne ovat yhtä fundamentaalisia, kuin lapsen ja vanhemman väliset oikeudet.
Suomen yhteiskunnallinen hätä ja neuvottomuus, katujen silmitön väkivalta ja koulukiusaaminen saattavat olla oireita siitä, että suuressa yhteiskunnallisessa murroksessamme sukupolvien välinen yhteys katkesi. Ihmiset menettivät juurensa, koska isovanhemmat jäivät kauas eikä yhteydenpitoa pidetty tärkeänä. Kotipolku pääsi nurmettumaan.
Isovanhempien merkitystä korostaessani olen ottanut esimerkiksi Venäjän baabuskat, isoäidit. Olemme ihmetelleet, miksi Venäjä ei ole vielä romahtanut, vaan on kaikesta huolimatta vielä pystyssä, henkihieverissään tosin, mutta tolpillaan. Ei Venäjää ole pitänyt pystyssä armeija tai Jeltsinin arvovalta, Venäjän on pitänyt pystyssä sen isoäidit.
Suomessakin meidän isovanhempien on aika puuttua asioihin. Pankkien romahtamista on pidetty pahimpana, mitä Suomelle voi tapahtua, siksi niiden tukemista verovaroin on sanottu välttämättömäksi. Minun mielestäni suomalaisen yhteiskunnan henkinen voima on pankkien pystyssäpysymistä tärkeämpää. Jos moraalinen selkärankamme katkeaa, niin ei Suomea pelasta edes terveet pankit! Suursijoittajien ja pankinjohtajien rikollisen tyhmyyden aiheuttamien virheiden rahoitus ei kuulu meille veronmaksajille. Lastemme ja lastenlapsemme koulutuksesta, terveydenhoidosta ja työhön oppimisesta ei tule tinkiä. Antaa suursijoittajien ja "pankkirosvojen" nuolla itse aiheuttamansa haavat.
ESKO LÄNSIMIES
Kuopio
Syksyn mittaan on keskusteltu vanhempien oikeudesta tavata lapsiaan. Ongelmana on ollut tilanne, jossa asumus- tai avioeron aikana lapsi ei halua tai lapsen ei anneta tavata toista vanhempaansa (yleensä isää). Tämä asia on monisäikeinen ja ongelmallinen, eikä yleispätevää ratkaisua ole, vain joukko yksittäisiä ja yksilöllisiä ratkaisuja.
Keskustelun aikana ei mielestäni ole otettu esiin isovanhemman ja lapsenlapsen asemaa. Edellytys ihmisen kehittymiselle maapallon valtalajiksi on ollut tiedon ja kokemuksen siirtyminen vanhoilta nuorille, isovanhemmilta lapsenlapsille. Omien bunukoitteni myötä olen oivaltanut, miten valtava kokemus on sukupolvia yhdistävä lämpö ja rakkaus.
Kipeän avioeron aikana lasten päähuoltajuuden saanut puoliso (yleensä äiti) estää valitettavan usein lasten ja entisen puolisonsa vanhempien tapaamiset. Minun mielestäni lapsilla tulee olla oikeus isovanhempiinsa ja lapsenlapsia saaneilla on oltava oikeus isovanhemmuuteen. Näiden oikeuksien tulisi olla lakiin perustuvia, sillä ne ovat yhtä fundamentaalisia, kuin lapsen ja vanhemman väliset oikeudet.
Suomen yhteiskunnallinen hätä ja neuvottomuus, katujen silmitön väkivalta ja koulukiusaaminen saattavat olla oireita siitä, että suuressa yhteiskunnallisessa murroksessamme sukupolvien välinen yhteys katkesi. Ihmiset menettivät juurensa, koska isovanhemmat jäivät kauas eikä yhteydenpitoa pidetty tärkeänä. Kotipolku pääsi nurmettumaan.
Isovanhempien merkitystä korostaessani olen ottanut esimerkiksi Venäjän baabuskat, isoäidit. Olemme ihmetelleet, miksi Venäjä ei ole vielä romahtanut, vaan on kaikesta huolimatta vielä pystyssä, henkihieverissään tosin, mutta tolpillaan. Ei Venäjää ole pitänyt pystyssä armeija tai Jeltsinin arvovalta, Venäjän on pitänyt pystyssä sen isoäidit.
Suomessakin meidän isovanhempien on aika puuttua asioihin. Pankkien romahtamista on pidetty pahimpana, mitä Suomelle voi tapahtua, siksi niiden tukemista verovaroin on sanottu välttämättömäksi. Minun mielestäni suomalaisen yhteiskunnan henkinen voima on pankkien pystyssäpysymistä tärkeämpää. Jos moraalinen selkärankamme katkeaa, niin ei Suomea pelasta edes terveet pankit! Suursijoittajien ja pankinjohtajien rikollisen tyhmyyden aiheuttamien virheiden rahoitus ei kuulu meille veronmaksajille. Lastemme ja lastenlapsemme koulutuksesta, terveydenhoidosta ja työhön oppimisesta ei tule tinkiä. Antaa suursijoittajien ja "pankkirosvojen" nuolla itse aiheuttamansa haavat.
ESKO LÄNSIMIES
Kuopio