Artikkelit
Kuka ampui isoäidin?
29.10.1992, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Kuka ampui isoäidin?
Väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntynyt turvallisina ja järjestäytyneinä pidetyissä yhteiskunnissa. Jalkapallon EM-kisoihin liittyvät hulinat ja itäisen Saksan mellakat ovat tuoreimpia esimerkkejä. Tämän kauhistuttavan käyttäytymisen syiksi on esitetty työttömyyttä, nuorison turhautuneisutta jne. Nämä syyt voivat olla taustalla, mutta miksi ahdistuksen purkamiskeinoksi valitaan silmitön väkivalta?
Amerikan lääkärilehdessä (JAMA 10. 6. 1992) tohtori Centerwall esittää perustellun kannanoton, että lasten liiallinen ja kontrolloimaton television katselu on vaikuttanut tähän väkivallan epidemiaan. Vastasyntyneillä on evoluution myötä kehittynyt kyky matkia näkemäänsä. Matkiminen jatkuu pitkälle lapsuuteen. Lapsi ei kykene erottamaan totta ja mielikuvitusta näkemissään ohjelmissa. Niinpä yhdysvaltalaiselle lapselle, joka katsoo keskimäärin neljä tuntia päivässä televisiota, kodin ulkopuolinen maailma on väkivallan kyllästämä. Tarinan mukaan, kun kotona keskusteltiin, että vanha isoäiti oli kuollut, nuorimmainen kysyi: "Kuka sen ampui?"
TV-ohjelmien mukaan voimankäyttöön liittyy valta, jännitys, karismaattisuus ja tehokkuus. Ongelmat ratkaistaan väkivallan avulla, ei neuvotellen. Pitkäaikaisissa seurantatutkimuksissa on voitu osoittaa väkivaltaisuuden ja television katselun välillä tilastollisesti merkitsevä ja "annoksen" mukainen riippuvuus.
Tohtori Centerwallin vahvin todiste television katselun ja väkivaltaisen käyttäytymisen yhteydestä tulee kokonaisia kansoja koskevasta selvityksestä.
Yhdysvalloissa ja Kanadassa televisiot yleistyivät 1950-luvun alussa ja 1960 TV oli joka kodissa. Näissä maissa valkoisen väestön murhissa ja tapoissa kuolleiden määrät suurenivat noin 15 vuotta myöhemmin. Määrät kaksinkertaistuivat ja jäivät saavutetulle korkealle tasolle.
Etelä-Afrikassa hallitus ei sallinut televisiota ennenkuin vuonna 1975. Tämän jälkeen televisiosta tuli nopeasti valkoisen väestön joka kodin esine. Myös Etelä-Afrikassa valkoisen väestön väkivaltakuolleisuus kaksinkertaistui 15 vuoden kuluttua televisiotoiminnan alkamisesta. Meillä Suomessa miesten väkivaltaiset kuolemat lisääntyivät 50 prosenttia "televisioaikana" 1960-luvulta 1980-luvulle.
Amerikan Lastenlääkärien Akatemia ja monet muut yhteisöt ovat vedonneet, että lasten television katselu tulisi rajoittaa enintään kahteen tuntiin päivässä eikä väkivaltaisia ohjelmia saisi katsoa lainkaan. Uusiin televisioihin tulee asentaa ohjelmalukitusmahdollisuus. Ohjelmat tulisi luokitella objektiivisten väkivaltakriteerien mukaan (montako lyöntiä, potkua, murhaa, raiskausta / ohjelma). Yleisöä tulee kouluttaa ja kannustaa hyviin katselutottumuksiin.
Sananvapauteen ei puututa, sillä eihän yksilönvapautta loukata, vaikka liikennekuolemia on pyritty ja onnistuttu vähentämään kypärien ja turvavöiden käyttöä tehostamalla, alentamalla ajonopeuksia ja opettamalla hyviä liikennetapoja.
Väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntynyt turvallisina ja järjestäytyneinä pidetyissä yhteiskunnissa. Jalkapallon EM-kisoihin liittyvät hulinat ja itäisen Saksan mellakat ovat tuoreimpia esimerkkejä. Tämän kauhistuttavan käyttäytymisen syiksi on esitetty työttömyyttä, nuorison turhautuneisutta jne. Nämä syyt voivat olla taustalla, mutta miksi ahdistuksen purkamiskeinoksi valitaan silmitön väkivalta?
Amerikan lääkärilehdessä (JAMA 10. 6. 1992) tohtori Centerwall esittää perustellun kannanoton, että lasten liiallinen ja kontrolloimaton television katselu on vaikuttanut tähän väkivallan epidemiaan. Vastasyntyneillä on evoluution myötä kehittynyt kyky matkia näkemäänsä. Matkiminen jatkuu pitkälle lapsuuteen. Lapsi ei kykene erottamaan totta ja mielikuvitusta näkemissään ohjelmissa. Niinpä yhdysvaltalaiselle lapselle, joka katsoo keskimäärin neljä tuntia päivässä televisiota, kodin ulkopuolinen maailma on väkivallan kyllästämä. Tarinan mukaan, kun kotona keskusteltiin, että vanha isoäiti oli kuollut, nuorimmainen kysyi: "Kuka sen ampui?"
TV-ohjelmien mukaan voimankäyttöön liittyy valta, jännitys, karismaattisuus ja tehokkuus. Ongelmat ratkaistaan väkivallan avulla, ei neuvotellen. Pitkäaikaisissa seurantatutkimuksissa on voitu osoittaa väkivaltaisuuden ja television katselun välillä tilastollisesti merkitsevä ja "annoksen" mukainen riippuvuus.
Tohtori Centerwallin vahvin todiste television katselun ja väkivaltaisen käyttäytymisen yhteydestä tulee kokonaisia kansoja koskevasta selvityksestä.
Yhdysvalloissa ja Kanadassa televisiot yleistyivät 1950-luvun alussa ja 1960 TV oli joka kodissa. Näissä maissa valkoisen väestön murhissa ja tapoissa kuolleiden määrät suurenivat noin 15 vuotta myöhemmin. Määrät kaksinkertaistuivat ja jäivät saavutetulle korkealle tasolle.
Etelä-Afrikassa hallitus ei sallinut televisiota ennenkuin vuonna 1975. Tämän jälkeen televisiosta tuli nopeasti valkoisen väestön joka kodin esine. Myös Etelä-Afrikassa valkoisen väestön väkivaltakuolleisuus kaksinkertaistui 15 vuoden kuluttua televisiotoiminnan alkamisesta. Meillä Suomessa miesten väkivaltaiset kuolemat lisääntyivät 50 prosenttia "televisioaikana" 1960-luvulta 1980-luvulle.
Amerikan Lastenlääkärien Akatemia ja monet muut yhteisöt ovat vedonneet, että lasten television katselu tulisi rajoittaa enintään kahteen tuntiin päivässä eikä väkivaltaisia ohjelmia saisi katsoa lainkaan. Uusiin televisioihin tulee asentaa ohjelmalukitusmahdollisuus. Ohjelmat tulisi luokitella objektiivisten väkivaltakriteerien mukaan (montako lyöntiä, potkua, murhaa, raiskausta / ohjelma). Yleisöä tulee kouluttaa ja kannustaa hyviin katselutottumuksiin.
Sananvapauteen ei puututa, sillä eihän yksilönvapautta loukata, vaikka liikennekuolemia on pyritty ja onnistuttu vähentämään kypärien ja turvavöiden käyttöä tehostamalla, alentamalla ajonopeuksia ja opettamalla hyviä liikennetapoja.